Kaksi Kaunista

Olen aika innostunut sapluunoista. Alkukesällä taituroin kontaktimuovin avulla tekstin Pasin nikkaroimaan puiseen kukkalaatikkoon (jota en ehkä olekaa postannut?). Sitten leikkasin valkoisesta kontaktimuovista erilaisia hai-siluetteja eteisen pöytään. Hait onnistuivat, pöytä ei, uusi yritys joskus. Hevosrakas ystäväni täytti vuosia, joten askartelin erilaisia sapluunoita, joissa on liikkuva hevonen. Tällä kertaa painoin kuvat kangasvärillä kankaalle. Tarkemmin sanottuna Pasin isän vanhoihin farkkuihin. Kierrätys on hauskaa!

Sapluunan teko on aivan helppoa. Vinkkejä:

1.) Eläinkuvioita löytyy helposti kun googlaa eläimen nimi englanniksi ja lisää perään sanan "silhouette".

2.) Ei tarvitse tulostaa. Aseta kontaktimuovi suoraan näyttöä vasten: näytön valo helpottaa läpipiirtämisessä aika paljon. Sitten vain leikkaat askarteluveitsellä reunoja myöten jollakin sopivalla alustalla (ei sentään näyttöä vasten!). Itse käytin siskoni unohtamaa 7 päivää -lehteä, koska näen sen sopivan paremmin leikkuualustaksi kuin luettavaksi.

3.) Tekstien tekemisessä helpottaa myös kone. Kirjoita haluamallasi fontilla haluamasi teksti ja tulosta se sopivassa koossa. Jäljennä kontaktimuoviin ja leikkaa.

4.) Jos haluat käyttää samaa sapluunaa useamman kerran, älä irrota muovia vaan kiinnitä se papereineen esim. teipillä. Toinen vaihtoehto on löytää soveltuvampi sapluunamateriaali.

5.) Jos omistat akryylimaalit etkä halua käyttää omaisuutta kangasväreihin, osta pelkkää kirkasta tekstiilivärimediumia. Sillä saat sekoitettua mistä tahansa akryylimaalista tekstiilivärin. Näin minä teen.

Pilvenhattara-saunatyyny on toiselta puolelta poutaa ja toiselta myrskyä (koska farkkua oli kahta eri väriä). Täytteenä voi kuitenkin käyttää vaikka mitä, kunhan muistaa, että tyyny on kuumassa ja voi kastua usein. Tässä on täytteenä tarpeetonta silppua. Viime jouluna minulla oli pakettien mukana tulleita styrox-ässiä, ne toimivat mainiosti: kestävät saunan lämmön eivätkä ime vettä. Niitä täytyi vain hieman pienentää, jotta tyynystä tuli pehmeä.

Tyynyn lisäksi annoin ystävälleni vielä patalapunkin. Käytin tummien farkkujen kääntöpuolta, koska se oli mielestäni vinkeän värinen. Siksakkasin reunat korosteväreillä ja ompelin puolet yhteen päälypuolelta, jotta rosoiset reunat jäivät näkyviin. Täytteenä on muutama neliönmuotoinen pala tavallista puuvillakangasta, jotka tikkasin ensin kiinni kääntöpuoleen. Voisinpa haluta itsekin farkkuhevosen.

PS. Mikäli inspiroiduit ja teit jotain vastaavaa, olisi kiva jos linkittäisit tänne! Ethän kuitenkaan käytä ideoitani kaupallisiin tarkoituksiin.

Harjoittelin erilaisten lettien tekemistä ystäväni Emmin hiuksiin. Tästä kukkaiskampauksesta tuli aika soma, joten Emmin siskon häitä varten teimme saman vielä uudestaan. Etummaiset suortuvat saivat vielä korkkiruuvikiharat.

Romanttinen kiertävä ranskanletti on ihan helppo. Aloitetaan vain toiselta laidalta ja edetessä poimitaan hiuksia mukaan toiselta puolelta. Emmin lyhyen tukan kanssa tein niin, että taitoin pään kampauksen sisään ja kiinnitin pinneillä. Pitemmän tukan voisi tietysti letittää loppuun ja sitoa vaikka rusetilla. Kukka on kangassuikaleista kokoon kursittu mutta oh, niin uniikki.

Omaan tukkaani en ole tätä vielä onnistunut tekemään, koska harjoittelu vaatisi enemmän aikaa kuin minulla nyt on. Työt ovat alkaneet, ja siellä on ollut kivaa.

Ihastuin kovasti erään bloggarin pojalleen askartelemaan miesnukkeen. Koska minuakin ompelututti ja koska räsymiehen idea oli valloittava, kokosin tilkuista ihan oman. Sanoin Pasille tekeväni "raggedy manin", mutta Pasin korvat tulkitsivat minun sanoneen "tragedy man". Tragediamies kuulosti minusta niin hupaisalta, että räsymiehen oli ihan pakko saada murjottavat kasvot. Viikset ja kukka tekevät tyypistä mielestäni aika ranskalaisen. Ehkä hän tarvitsee baskerinkin.

Hauska projekti menee näin:

1. Suunnittele nuken muoto esim. piirtämällä ääriviivat paperille. Mieti, millaiset mittasuhteet haluat. Minä halusin ison, leveän pään ja pitkät raajat (niin, jalat eivät mahtuneet näköjään kuvaan). Piirrä sitten käski, jalka, pää ja vartalo erikseen. Leikkaa kankaasta kaksi pääpyörylää, kaksi vartalo-osaa ja neljä kutakin raaja-osaa ja ompele parit vastakkain niin, että liittokohtaan jää aukko täyttämistä varten. Suosi kierrätysmateriaaleja, räsymies ansaitsee tulla tehdyksi käytetystä kankaasta.

2. Koska kyseessä on räsymies, laiskuus palkitaan. Ohuiden raajojen kääntäminen on rasittavaa. Älä siis käännä vaan jätä saumat reilusti näkyviin. Omani koostuvat siksaklaidasta ja suorasta ompeleesta.

3. Täytä räsyukkeli jollakin hauskantuntuisella materiaalilla, niin voit myöhemmin purkaa stressiä puristelemalla nukkea. Omassani on ohuen vanukerroksen alla riisiä. Herneet ja kaurakin kävisivät varmasti. Yritä selvitä ostamatta.

4. Jotta täytemuruset pysyvät irtonaisissa osissa, sulje aukko väliaikaisesti nuppineulalla tai hakaneulalla.

5. Kursi kokoon. Jaloista tulee hauskemmat, kun ne ompelee niin, että saumat osoittavat suoraan eteen ja taakse (eivätkä sivuille).

6. Tee kasvot viimeiseksi. Leiki erilaisilla viiksillä ja parroilla ja silmillä ja huulilla ja kulmakarvoilla, kunnes osaat varmuudella sanoa, mistä pidät eniten. Varaa vaiheelle reilusti aikaa. Erilaisilla ilmeillä pöljäily on yllättävän hauskaa.

7. Tee erilaisia asusteita. Tragedy manilla on hakaneulalla kiinnitettävä kukka ja kaksi erilaista rusettia.

8. Tee pikkuveli. Tragedy manin minikaveri on Mischief man.

Tälle tekniikalle on varmasti olemassa joku oikea nimikin, mutta koska en sitä tiedä, puhun nyt origamipatalapuista. Idea on, että laput koostuvat taitetuista, symmetrisistä palasista, joiden nurjaa puolta ei näy mistään kolosta. Toisin sanoen siis taitteisiin voi kurkkia ja siellä näkyy kankaan oikea puoli. Tämä on kuin paperiaskartelua kankaalla!

Miksi nähdä vaivaa?
1.) hauska ulkonäkö
2.) lapuista tulee kerrostamalla niin tukevia, ettei väliin tarvitse lainkaan vanua. Ei siis tarvitse maksaa vanusta eikä olla huolissaan, kestääkö vanu kuumaa vai sulaako se käteen.
3.) Tekemisen ilo on paras ilo. En muista, koska olisin viimeksi ollut ylpeä patalapusta.

Kaikki lähti tästä mummini tekemästä patalapusta. Hän antoi sen minulle ja heitti haasteen tehdä samanlainen ilman ohjetta. Pyörittelin lappua aikani ja päätin sitten kokeilla. Mummin versio on romanttinen ja minun versioni on moderni. Olen tehnyt myös pari kummallisempaa versiota, jotka yritän muistaa kuvata myöhemmin.

Valmistin laput kierrätysmateriaalista. Keltavalkoinen on mummin vanhaa Marimekon verhoa ja mustavalkoinen kirpputorilta löytämääni kangastilkkua. Molemmat kankaat ovat paksuja, joten päällekkäisiä taitospaloja ei voinut olla useampia. Ohut kangas mahdollistaa vielä moniulotteisemmat jutut, mutta olen joutunut myös lisäämään väliin kangaskerroksen, jotta lapun kanssa ei polta sormiaan.

Sen sijaan, että kertoisin yksityiskohtaiset ohjeet, annan muutaman hyödyllisen vinkin. Näin saatte hoksata systeemin ihan itse.

1. Kokeile ensin neliönmuotoisia tilkkuja. Taita ne ensin kahtia suoraan tai vinottain ja sitten käännä reunat. Saat kolmion tai neliön.

2. Mieti, minkä kokoisen pannulapun haluat, ja leikkaa pohja (esim. neliö), johon ompelet taitospalat. Leikkaa selvästi isompi pala kääntöpuoleksi - pala lisätään viimeisenä ja palasta taitetaan myös reuna.

3. Minun lappuni kaikki taitospalat on kiinnitetty ompelemalla taitospalan keskeltä (päällimmäisten taitosten välistä). Näin lappuun syntyy ristinmuotoinen ommel, joka ei näy juuri lainkaan.

4. Hyödynnä nuppineuloja. Pidä esim. taitospalojen reunat kiinni neuloin, niin et tarvitse kuin yhden ompeleen taittaessasi pohjakappaleen reunukseksi.

5. Muista ripustuslenkki!

6. Tule kertomaan ja näyttämään, millainen tuli!


Tekniikkaa voi tietenkin hyödyntää muuhunkin ompeluun ;).

Askarteluihmisten blogeista saa aina ihania ideoita. Kankaisia kukkia on näkynyt nyt ihan joka paikassa, joten minunkin piti tietysti kokeilla, olenhan askarrellut erilaisia paperisia kukkia jo lähes kyllästymiseen asti.

Aloitin puuvillaisilla ja pellavaisilla kukilla. Leikkasin terälehtiä ilman kaavoja kankaasta. Ensin isompia, sitten pienempiä. Sitten vain tein niihin taitoksia sitä mukaa kun omplein ne toisiinsa kiinni. Nämä ovat ns. yleiskukkia (lue: en ole vielä keksinyt, mihin ne tulevat).


Sitten kokeilin vaarallisempaa tekniikka, jossa materiaalina käytetään keinokuituisia kankaita. Minulla oli mummilta saatujen tilkkujen seassa vähän verhokangasta ja satiinintapaista vuorikangasta tai jotain sellaista. Kokeilin, sulaako reuna, ja se suli. Ideana on siis polttaa terälehtien reunat, jotta ne eivät purkaannu. Samalla terälehdet vähän käpristyvät ja niistä tulee nättejä. Olen nähnyt muissa blogeissa sytkäreitä ja tulitikkuja, mutta itse sytytin kynttilän, jotta sain molemmat kädet vapaaksi. Varovaisuus on ehdottoman tärkeää, sillä sulava kangas iholla tekee ihan oikeasti kipeää. Vuorikangastyyppinen kankaani roihahti vähän väliä komeasti, eikä siis soveltunut tähän projektiin kovin hyvin. Sen sijaan verhokangas suli kauniisti.

Tässä siis kenkänipsut. Minulla ei ollut sopivanmallista hiusnipsua, joten käytin verhonipsuja.


Ai mitkä ihmeen kenkänipsut? No tietysti tällaiset irrotettavat koristeet, jotka voi nipsaista mihin kenkäpariin lystää kun sää sallii tai asu vaatii.



Omia jalkoja on muuten vaikea kuvata. Mutta vielä vaikeampaa on kuvata omaa hamettaan. Minun oli tarkoitus näyttää, että kenkänipsun voi tietysti nipsaista mihin vain, vaikkapa hameen taskunreunaan. Jouduin kuitenkin riisumaan hameen kuvaa varten...


Ystäväni Hanska teki vierailullaan tukkakukan. Minäkin tein verhokankaasta oman. Enkä polttanut enää sormiani niin kuin vuorikankaan kanssa aiemmin.

Minusta on sääli, ettei pöytäliinoja käytetä enää juuri koskaan missään. Niitä on myös vaikea löytää, ja ne ovat jostain syystä usein hirvittävän kalliita. Pöytäliinojen käyttö ruokapöydillä tekee myös sen, ettei liinoja näy kirpparilla muutoin kuin pysyvästi likaantuneina. Mutta arvatkaapa, mitä on varsin helppo löytää aivan puhtaana ja aivan pikkurahalla? Verhoja! Harvoinpa verhot kenelläkään pääsevät tahriintumaan. Pöytäliinaprojektin kannalta on varsin otollista, etteivät verhokapat eivätkä lyhyet (ei lattiaan asti pitkät) verhot ole enää muodissa. Koska tarjonta on suurempi kuin kysyntä, ei pöytäliinaan mene käytännössä juuri lainkaan rahaa.


Tätä pöytäliinaa varten tarvitset siis:

sivuverhon
ompelutarvikkeet

+ somistusta varten verhokappaa (voit myös käyttää pitsinauhaa tai vaikka koristella liinan kirjomalla)


Teepä näin:

1. Pura tankokuja ja leveä käänne verhon alareunasta tai jos pituus sallii, niin kuin omassa liinassani, leikkaa ne vain pois.

2. Ompele siistit, kapeat käänteet päätyihin verhokujien tilalle. Yksikertaisin malli on valmis!

3. Ompele verhokappaa, pitsinauhaa tms. päätyihin käänteen päälle koristeeksi.

Voit halutessasi tietysti kiertää koko liinan tai tehdä liinasta eri muotoisen. Silloin liina ei kuitenkaan ole enää maailman helpoin. Neljän istuttavan pöydän kanssa onkin aika kätevää koristaa vain päädyt, koska silloin koristeet eivät loju kenenkään sylissä eikä niiden päälle tipahda samalla todennäköisyydellä ruokaa.

PS. Kuvien laatu romahti, koska malttamattomana kuvasin aikaansaannokseni heti kun se oli valmis, mikä oli suunnilleen keskiyöllä.

Blogit ja sisustuslehdet ovat jo jonkin aikaa tulvineet viirejä. Resistenssini villitykseen kesti yllättävän pitkään, mutta sitten: häät. Olen nähnyt aivan liian monta kaunista viirinauhaa ollakseni askartelematta sellaisia itse. En ole lämmennyt ajatukselle, että viirejä olisi kaikkialla sisustuksessa, mutta juhlatunnelmaan ne sopivat ehdottoman hyvin. Ja ulkosalle. Nyt suorastaan harmittaa, etten voi esitellä ompelemiani viirinauhoja vielä vuoteen, koska en halua paljastaa häistämme liikaa etukäteen.

"Onneksi" viiriviiraukseni näkyy jo muuallakin...


Kaulakorun inspiraatio on lähtöisin täältä. Parantelin ohjetta käyttämällä silmukkapäisiä korupiikkejä: leikkasin ruudunmuotoisia kappaleita hansikasnahasta, asetin korupiikin keskelle, lisäsin liimaa ja painoin ruudun kolmionmalliseksi viiriksi korupiikkiä vasten. Näin viirit ovat tukevampia, kun ovat kaksinkerroin ja omassa "tangossaan". Sitten vain korupihdeillä piikin toiseenkin päähän silmukka ja yksittäisellä rinkulalla kiinni seuraavaan. Minulla tällaisia yksittäisiä rinkuloita eli jumpringsejä ei ollut, joten irrotin vanhasta ketjusta keskeltä renkaita yksitellen ja käytin loppuosan viirikorun ketjuksi, lukkokin kun oli jo valmiina :).

Valitsin viireihin Ranskan värit...tietenkin, sillä kultaseni osti 3-vuotispäivälahjaksi minulle Thomas Sabon hopeisen rannekorun, jonka ensimmäinen charmi oli kihlauspäivästämme muistuttava Eiffel. En omista juuri lainkaan hopeakoruja, joten piti tietysti heti nikkaroida sopiva kaulakoru. Nyt tarvitaan korvikset ;)!

Rairuoho ja rukola kasvavat kauniisti kananmunankuorista. Bongasin idean ensin Martha Stewart livingin sivuilta, jossa yrtit oli idätetty munankuoriin ja laitettu esille munakennoon. Avotakassa munankuoriin oli keksitty laittaa rairuohoa, ja kuoret olivat esillä mukissa. Minä istutin kuoriin sekä rukolaa että rairuohoa, ja rakensin munille pesän risukranssista, viinipullonkorkeista, koristemunista, ruusun terälehdistä ja ulkoa löytyneistä fasaaninsulista. Reunalle pääsi yksi silkkipaperikukkakin, ja koko komeus on jalallisen posliinikakkuvadin päällä ruokapöydällä. Kuvausta varten asetelma piti siirtää hetkeksi keittiön puolelle parempaan valoon.

Ruoho kasvaa tosi nopeasti. Leikkaaminen tapahtuu yksi muna kerrallaan. Slowlivingiä parhaimmillaan.

Kevätsiivouksen yhteydessä kävin viimeinkin läpi myös vaatevarastoni. Jostain syystä olen raahannut muutosta toiseen kaikki vaatteeni, vaikka osaan olen viimeksi mahtunut yläaste- ja lukioaikoina! Laadin kätevän lajittelusysteemin:

1. vaatteet, joita käytän
2. vaatteet, joita täytyy korjata, jotta niitä voi taas käyttää (ommella irtonainen nappi, lyhentää lahkeet jne.) - on tärkeää, että tämän kasan jättää johonkin ärsyttävän helppoon paikkaan, sillä silloin korjaukset tulee varmasti tehtyä nopeammin!
3. vaatteet, jotka voin myydä tai antaa jollekin tutuistani tai viedä vaatekeräykseen
4. vaatteet, jotka ovat todella nähneet parhaat päivänsä vaatteina, mutta ovat käyttökelpoisia käsityömateriaalina - tähän ryhmään kuuluvat venähtäneet, lähtemättömästi likaantuneet ja liian rikkinäiset vaatteet, joista saa esimerkiksi moitteetonta matonkudetta
5. vaatteet, jotka voi heittää roskiin (vanhat alkkarit!)

Ryhmän 4 vaatteita kertyi puolitoista muovikassillista. Valitsin kesäiseen räsymattoon t-paidat ja topit, koska ne oli valmistettu samankaltaisesta materiaalista. Maton tekemiseen kului kaksi iltaa. Kudetta oli helppo leikata ja repiä. En välittänyt turhan tarkasti paksuudesta, räsy saa näyttää räsyltä. Ujutin väliaikakuvaan ihanat Lego-säilytyslaatikot:

Koska sain vaihdettua naapurin Krisseltä virkkuukoukunkin käyttämättömäksi jääneeseen huiviin, tuli maton hinnaksi 0 euroa - erinomaista!


Virkkasin jämälangalla vielä satunnaisen pituisilla hypyillä reunan. Se on helppo purkaa pois, sitten kun kyllästyy, haluaa vaihtaa väriä tai vaikka suurentaa mattoa, kun t-paitajätettä taas tulee.


Moderniin tilaan värien kirjo sopii. Tarkkasilmäinen voi hoksata maton seasta palasia timantinnäköisistä strasseista tehtyä paitapainatusta ja hitusen kiiltävää kultaakin.

Ostin rullan karkeaa ruskeaa narua askartelua varten. Jostain syystä olen viehtynyt hieman karuihin materiaaleihin: ruskeaan pakkauspaperiin, sanomalehteen, vanhoihin kellastuneisiin kirjansivuihin, karkeisiin naruihin, säkkikankaaseen, pellavaan, kiviin, risuihin jne. Ensimmäinen projektini narusta oli opetella viimeinkin solmimaan osmonsolmu. Kävin lapsuus- ja nuoruusikäni partiota ja kiinnitin huivini sinisellä osmonsolmulla, mutta sen sai partiosta valmiina eikä kukaan koskaan opettanut minua tekemään sellaista itse. Ja silloin ei vielä ollut mahdollisuutta googlata kaikkea. Mutta nytpä on. Ihan heti solmu ei ottanut luonnistuakseen, sillä ohuen naruni vuoksi tein kaksinkertaisella narulla, minkä seuraaminen solmussa on astetta vaikeampaa. Solmun ainoa vaikea kohta olikin lopulta hoksata ensimmäisen kierroksen loppuosa (ohjeesta se tärkeä jippo tietysti puuttui, koska tekijälle se oli varmasti itsestään selvää kuten minullekin nyt). Jotta solmuista tulee samankokoisia, kannattaa valmistaa pahvista halutun paksuinen rulla, jonka ympärille solmun tekee. Itse leikkasin wc-paperihylsyn sivun auki, pienensin rullaa hieman ja teippasin pakkausteipillä kiinni.


Linnut muovailin Fimo-massasta. Olen tehnyt erilaisia outoja lintuja jo monta vuotta ja antanut niitä lahjaksi tutuille ja sukulaisille mm. kransseissa ja pöytäliinapainoina. Toivoisinkin, ettei kukaan ala nyt tehdä juuri samanlaisia, koska linnut ovat minulle rakas ja tärkeä juttu. Renkaat voi koristella tuhannella eri tavalla, ja ne näyttävät sieviltä ilman koristeitakin.

Jälleen Martha Stewartin innoittama projekti. Englanninkieliset ohjeet löytyvät täältä ja kaavat täältä.

En suosittele projektia jos a) et muutenkaan harrasta askartelua tai pidä siitä tai b) tykkäät askarrella asioita, joiden onnistuminen on taattu ja joita tehdessä ei tarvitse soveltaa ohjetta itse. Ruusujen tekeminen vaatii siis hermoja, silmää ja kykyä kehittää ratkaisuja tapauskohtaisesti.

Ruusuihin tarvitaan lisäksi suodatinpusseja, kukkateippiä, vesivärit ja varsimateriaali. Itse käytin varsiin grillitikkuja ja pyöristin grillitikkujen avulla myös terälehtien reunat. Ohjeen mukaan yhteen ruusuun tarvitsee 8 suodatinpussia mutta todellisuudessa niitä tarvitsee vain 6, sillä kerroksen 5 ja 6 terälehdet voi leikata kerrosten 1-3 ylijäämäpaloista. Koska en tee ruusuista maljakkoon pantavia pitkävartisia (enkä lehdellisiä), olen varmistanut kukkateippikiinnityksen ennen maalaamista kiertämällä tupen ympärille myös rautalankaa, sillä se ei näy ruusun alta mihinkään.

Ylemmässä kuvassa 4 ensimmäistä, joista kaksi on värjätty ja kaksi jätetty valkoisiksi. Värjääminen lisää ruusujen realistisuutta. Alemmassa kuvassa onkin sitten tähänastisista ruusuistani herkin tapaus.


Miksi suodatinpussi?

- Suodatinpussi on suunniteltu kestämään vettä. Niinpä ruusu on helppo maalata, koska terälehdet eivät takerru toisiinsa vaan irtoavat kuivumisen jälkeen vaivatta.

- Suodatinpussin paperi on huokoista, ja väri leviää sitä pitkin kauniisti (vrt. kasvien suonet).

- Reunojen kähertäminen on mielestäni tärkein vaihe. Muutos kähertämättömästä käherrettyyn on valtava: ensin terälehdet näyttävät leikatulta paperilta ja sitten heräävät henkiin (vrt. ylimmän kuvan oikeanpuolimmaista valkoista ruusua, jota en ollut vielä kähertänyt kunnolla, muihin ruusuihin niin huomaat). Kähertyvyys on suodatinpussin parhaita ominaisuuksia!

-Suodatinpussin kaksi kerrosta ovat mukavasti kiinni toisissaan, joten leikatessa saa aina yhden vaivalla kaksi samanlaista terälehteä.

- Suodatinpussit ovat todella, todella halpa materiaali. Sata suodatinpussia saa parilla eurolla; samalla rahalla eläviä, paljon pienempiä ruusuja saa ehkä yhden.

- Kukat säilyvät vuosia (kunhan välttää pitkiä aikoja suorassa auringonvalossa, joka haalistaa värit).

Ystäväni päätti myydä omaisuutensa ja muuttaa Australiaan. Halusin ehdottomasti antaa hänelle jotakin muistoksi, mutta koska hän ei halunnut raahata mukanaa yhtään enempää tavaraa, kuin on pakko, oli lahjan keksimisen suhteen aika paljon pähkäiltävää. Lopulta keksin ommella hänelle passinsuojuksen.

Muistin Graphis Fairyn blogissa nähneeni hauskan frenologiapään, jossa lohkoihin oli kirjoitettu askarteluaiheisia sanoja. Päätin muokata kuvaa sanojen osalta vähän yleisemmäksi ja piirtää sen kangastussilla.

Silittämisen jälkeen käsittelin kankaan vielä säänkestävällä spraylla, jota käytetään esim. kenkien suojaamiseen. Ajattelin, että likaa hylkivä pinta olisi ehdottomasti plussaa tämäntyyppisessä esineessä.

Sitten ompelin kotelon ja lisäsin siihen tarrakiinnityksen. Valmis!

Ilahdutin lähimpänä asuvia ystäviäni ystävänpäivänä ekologisella eväspussilla. Pussit on tehty vahakankaasta, joten ne pitävät kosteutta ja ne voi pestä.



Täytin pussit juuri uunista tulleilla pullilla (sitruunakanelirahkakierre ja kaakaotuorejuustokierre) sekä mantelikekseillä.



Idean pusseista nappasin Martha Stewartin sivuilta.

Bloggailu on jäänyt luvattoman pitkälle tauolle. Ensin minulla oli askartelukiireitä ja sitten sainkin ihan ensimmäisen työpätkäni! Olen nyt opettanut kirjallista viestintää Åbo Akademin Centret för livslångt läranden työvoimakoulutusryhmälle. On kyllä ollut mahtavin työ ikinä! Ikävä kyllä kurssi loppuu jo ensi viikolla. Toivottavasti pääsen vetämään vastaavanlaisia projekteja myös tulevaisuudessa!

Postaankin nyt heti kolme askartelujuttua. Kaikki liittyvät askartelukiireisiin: ensin oli ystävänpäivä ja sitten erään ystäväni läksiäiset (hän muuttaa Australiaan moneksi vuodeksi :(!). Mummille ja papalle lähetin ystävänpäiväyllärinä tällaiset koristetyynynpäälliset. Ostin valmiit vetoketjulliset päälliset ja lisäsin lintukuvat sekä tupsut kulmiin. Minulle vesilinnut ja lokit tuovat heti mieleen kesän. Kirjailin linnut sävyä vaihtavalla sinisellä langalla, jonka olenkin saanut samaiselta mummiltani. Tyynyt näyttänevät pian vielä kesäisemmiltä, kun aurinkokin on jo alkanut paistaa ihanasti.

Rupesin romantikoksi, tein tilkkutäkin.

Voin selittää. Kaikki on pitkälti Pasin äidin syytä. Hän on romanttisen tyylin erehtymätön taitaja. Kokkolassa sijaitseva omakotitalo on täynnä toinen toistaan kauniimpia koriste-esineitä: hevosia, enkeleitä, muutama antiikkinen puhelin, lintuhäkkejä, lyhtyjä, valtavasti kynttilöitä, jättimäisiä peilejä, kokoelma kirkkaasta lasista tahi kristallista valmistettuja karahveja, vanhoja nallekarhuja, ihania purkkeja ja purnukoita jne.

No, joka tapauksessa Kokkolan reissulla teki mieli askarrella, sillä Pasin äiti on kyllin ihana osallistumaan kaikenlaiseen näperrykseen, mitä milloinkin keksin ehdottaa. Tällä kertaa muovailimme pieniä nappeja ja muita pikkukoristeita ja neulahuovutimme pieniä kuvioita. Pasin äiti teki kaksi somaa ponia ja minä tein neljä tähteä. Siitä se ajatus sitten lähti. Halusin hyödyntää tähtöset ja tilkkutäkin idea syntyi.



Ihanasta askarteluliike Siluetista ostin kolmea erilaista Tilda-kangasta ja neljä suurta verkkopäällysteistä helmeä. Kokkolan lähetyskirppikseltä löysin samansävyisen suuren verhon reunaksi taitettavaksi taustakankaaksi.



Ostin oikeansävyisen ompelulangan Eurokankaasta. Sitä kuluikin täsmälleen yksi kokonainen rulla, sillä nurkkatupsujen tekoon upposi yllättävän paljon lankaa! Ompelin siis ensin koneella neliöt yhteen (valitsin mahdollisimman helpon kuvion myös siitä syystä, että monet hankalammat tilkkukuviot ovat mielestäni aika rumia...) ja tikkasin sitten kokonaisuuden vanuun ja taustakankaaseen käsin joka ikistä saumaa myöten. Ompelin myös reunan ja kulmat kokonaan käsin, koska ompelukoneeni ei ymmärtäisi paksua täkkiä. Käsinompelu on joskus tosi ihanaa. Siksi olenkin jo haalinut kirppikseltä viisi erilaista kangaspalaa, joista syntynee pian olohuoneeseen MODERNI tilkkutäkki. Sellainen edgy ja kulmikas ja jännittävä. Musta, valkoinen, harmaa ja keltainen. Hus pois romantiikka. Makuuhuoneisiin voin sitä vielä sulloa, mutta "julkisiin" tiloihin sillä ei ole pääsyä. Byäk! :D



Jahas, ja nyt kun tilkkuilu olikin hirveän kivaa, niin milloinkohan mahtaa viime talvena aloittamani virkattu peitto (kuvan valkoinen mytty) valmistua tai ylipäätään edistyä...?

Taittelin jouluksi paperista erilaisia koristeita ja siinä samalla päähäni pälkähti ajatus pyramidinmuotoisesta ovistopparista. Sakset käteen ja hommiin siis!

Tarvitset:
- kangasta (pohja kannattaa tehdä tukevasta, likaa hylkivästä (tai tummasta) kankaasta, koska se tulee olemaan jatkuvatsi lattiaa vasten)
- tukevaa pahvia (esim. pahvilaatikosta)
- ompeluvälineet (ompelukone nopeuttaa asiaa, muttei ole välttämätön)
- lyhyen palan nauhaa (esim. kanttinauhaa)
- täytteeksi esim. kiviä ja riisiä


Tee näin:



1. Tee haluamasi kokoinen kaava (kuten kuvasta näkyy, itse tein sekä veistoksellisen suuren että kätevän pienemmän). Tarvitset yhden tasakylkisen kolmion (kärkikolmion terävyyden voit valita makusi mukaan) ja yhden pohjasivun mittaisen neliön. Jos kolion kärki on kovin terävä, kannattaa siitä napsaista pieni pala pois.

2. Valitse sisustukseen sopiva kangas. Jos teet lahjaksi, mieti millaisesta lahjansaaja pitäisi. Leikkaa kankaasta 4 kolmiota ja 2 neliötä (pohjasta tulee kaksinkertainen). Voit käsitellä reunat jos kangas on herkästi purkautuvaa. Ompele kolmiot yhteen sivu kerrallaan nurjalta puolelta. Lisää nauhasta tehty lenkki ennen viimeisen sauman ompelua niin, että lenkki tulee käännettäessä pyramidin kärkeen (ks kuva, nurjalta puolelta katsottuna näet siis nauhan päät). Ompele kiinni.



3. Ompele kaksinkertainen pohjaneliö kiinni kolmelta sivulta. Jätä viimeinen sivu auki täyttöä varten.

4. Ennen kääntämistä sinulla pitäisi olla tämännäköinen viritelmä. Jos mittauksesi tahi ompelu menivät hiukan pieleen, leikkaa repsottavat reunat ennen kääntämistä.



5. Käännä työ. Leikkaa pahvista sisäpuolelle vahvikkeet. Käytä esim. paperisia kaavoja hyväksesi, mutta tee pahvisista saumanvarojen verran pienemmät.

6. Ujuta pyramidin sisään ensin kolmiot. Pohjavahvike on helppo sujauttaa kankaiden väliin. Jos pahvi on toiselta puolelta kuviollista ja kankaasi vaaleaa, laita tasavärinen puoli kangasta vasten, ettei kankaan läpi näy mainostekstejä tms.



7. Täytä. Jos käytät esim. yhdistelmää riisi + kivet, aloita hienommalla täyttömateriaalilla kaatamalla se kärkeen. Ujuta kivet sisään vasta lähempänä pohjaa ja kaada lopuksi hienojakoisempaa materiaalia täyttämään raot. Ompele neulalla ja langalla viimeinen sivu siististi umpeen. Älä kaada riisiä syliin. Valmista tuli!