sunnuntai 27. kesäkuuta 2010
Tapetti saatiin seinälle, suurkiitokset Pasin isälle! Tänään ollaan maalailtu muita seiniä. Harmi kyllä joudumme odottamaan kalustuksen kanssa vielä, koska lattiakin vaihdetaan. Kaikki muut huoneet on ihanasti tukittu pikkuhuoneen tavaroilla, en millään malttaisi odottaa!



Ikean kattolamppu on jäänyt edellisiltä asukkailta. Hassua kyllä se sopii huoneeseen nyt hyvin.





Kävimme iltakävelyllä ihanalla luontopolulla. Poimin paluumatkalta nämä kauniit kukkaset.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Minua kiinnostaisi hirveästi kokeilla erilaisia tekniikoista kuvioida kangasta. Mielessäni on paljon ideoita. Halusin tällä kertaa kokeilla kangastussin mahdollisuuksia. Valkoista kangasta, jota olen käyttänyt tyynyihin ja pyykkipussiin, oli vielä jäljellä, joten päätin käyttää sitä edelleen.

Kangastussi-ilotteluun tarvitaan vain kangasta, tussi, ompeluvälineet ja silitysrauta.

Kaitaliina oli meidän yhteinen taideprojektimme. Piirsimme vuorotellen erilaisia kuvia: hassuja, rumia ja kummallisiakin. Tarkoitus oli piirtää ajatuksenvirtatekniikalla turhia miettimättä suoraan kankaalle.



Aluksi teimme kuvia istuen, mutta lopuksi kangas oli levitettävä lattialle ja mentävä perässä.





20-senttistä nielaiseva ruma ilmapallopää on yksi kohdista, johon olen tyytyväisin. Pasi piirsi kolikon ja minä piirsin pään! En ole koskaan harjoitellut "rumien" ukkojen piirtämistä, joten olin riemuissani, kun sain tämän aikaan ihan itse!



Ja kun pääsin alkuun, piirsin toisaalle vielä kaksi rumaa ukkelia mekoissa :). Alaston, päätön sukupuoleton on Pasin taidonnäyte rumista ukkeleista.



Reunat on huoliteltu ompelukoneella.



Voi olla, että tästä tulee juhlaliina, koska valkoinen on arka väri, enkä ole vielä pessyt tussilla sutattua testipalaa nähdäkseni, miten pesussa käy.



Olen jo pitkään halunnut tehdä meille monogrammipyyhkeet. Mietin kauan tekniikkaa ja selasin netissä erilaisia koristekirjaimia. Yhtäkkiä koin kuitenkin neronleimauksen! Ei tavallisia aakkosia, vaan viittomakieliset kirjaimet! Kangastussi oli jo tullut tutuksi, joten tietokoneen näytöltä mallista piirtäminen vapaalla kädellä suoraan kankaalle oli helppo homma, eikä edes pelottanut yhtään.



Pyyhkeiden ripustuslenkit olivat alunperin keskellä kapeaa reunaa. Halusin pyyhkeiden kuitenkin laskeutuvan nurkittain niin, että kuva on suorassa, joten siirsin lenkit oikeaan kohtaan.



Tässä meidän uudet J & P -pyhäpyyhkeemme! Aika särmikkäät, vai mitä?
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Jo useampana iltana olemme repineet alas tapettia yhdeltä ja samalta seinältä. Tapetteja on onneksi vain yksi, mutta se kuoriutuu kolmeen ohueen kerrokseen, joista viimeinen pitää tiukasti kiinni karkeasta betoniseinästä. Kynnet on katkeilleet ja laastin ja tapetin pöly ovat saaneet aikaan pienen silmätulehduksenkin. Illan päätteeksi lasiin on kaadettu ansaitut cuba libret.



Enää on jäljellä noin 40 sentin kaistale katon rajassa. Minä en yllä tuoliltakaan kunnolla, enkä oikeastaan voi seistä tuolilla lainkaan huonon tasapainoni vuoksi, joten Pasi joutuu tekemään loppurutistuksen yksin. Sitä paitsi minä jouduin jäämään huimauksen vuoksi pienelle (toivottavasti!) sairaslomalle, joten en juurikaan ole jalkeilla. Onneksi torstaina Pasin vanhemmat tulevat auttamaan tapetoinnin kanssa.

Kun olin pienenä kipeä, äiti osti minulle Aku Ankan taskukirjan ja keltaista jaffaa. Pasi on työporukan kanssa viettämässä kesäpäivää, joten minun oli hoidettava lohtupuoli tänään itse. Ostin lähikaupasta uuden muumimukin, kaksi sisustuslehteä ja pussin karkkia lohduksi.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Koska olen yhä ompelutaidoton, pitäydyn helpoissa jutuissa. Tässä taas harvinaisen yksinkertainen projekti, jolla piristää päivää ja tuoda järjestystä kotiin.

Taso 1: säilytyspussi yhdestä suorakaiteesta

Virkkuukoukkuni ovat tähän asti olleet omissa yksittäisissä muovisissa pakkauksissaan, joissa ne hukkuvat helposti lankakorin uumeniin. Päätin siis ommella niille pienen pussin.



Tarvitset:

- haluamasi kokoisen suorakaiteen muotoisen kangaskaistaleen (taittamalla palan kahtia näkee, minkä kokoinen pussista on tulossa, vautsi, oho ja jee!)
- Fray checkiä
- valmista narua tai nauhaa tai lankaa nyörin tekemiseen

Valinnaisena:
- toista kangasta kuviointiin sekä Fray checkiä reunoihin (kuvion voi tehdä toki muutenkin)
- 2 isoreikäistä helmeä

Tee näin:

1. Ompele kuvio haluamallesi korkeudelle kangaskaistaleen keskikohtaan.
2. Ompele reunat yhteen nurjalta puolelta.
3. Ompele pohja nurjalta puolelta niin, että äsken ompelemasi sauma jää pussin taakse keskikohtaan.
4. Taita pussin reuna nyörikujaksi nurjalle puolelle ja leikkaa nyörille kaksi pikkuista reikää taitokseen ja käsittele ne Fray checkillä, etteivät purkaannu.
5. Jos teet nyörin itse, tee se nyt. (Ala-asteen pyöritystekniikka on ihan hyvä, eli tuuppaa lankojen toiset päät puoliskon tai kaverin käteen ja käske pyörittää vastakkaiseen suuntaan, lopuksi taitetaan varovasti keskeltä ja yhdistetään päät ja prrrrrt, kierteinen nyöri on valmis). Voit pujottaa nyörin valmiiksi kujaan, ennen kuin ompelet kujan.
6. Ompele kuja nurjalta puolelta.
7. Solmi helmet nyörin päihin.



Taso 2 : merimiessäkki ympyrästä ja suorakaiteesta

Meidän kerrostaloasunnossamme on pieni kylpyhuone, minkä vuoksi sinne mahtuu pesukoneen lisäksi vain yksi pyykkikori. Minua ärsyttää erotella valkopyykkiä ja kirjopyykkiä kiireessä toisistaan, ja vielä enemmän ärsyttää, jos huomaan pyykkäyksen jälkeen erottelun epäonnistuneen... Niinpä ompelin valkopyykille oman säkin. Valitsin kesän kunniaksi kuvioinnin aiheeksi purjelaivan pärskeineen.



Tarvitset:

- kaksi ympyrän muotoista kangaspalaa pohjaksi ja yhden suorakaiteen muotoisen palan kangasta pussin reunaksi
-Fray checkiä
-nyöriä

Valinnaisena:
- toista kangasta kuviointia varten
- helmiä ja nauhaa koristeeksi
- isoreikäiset helmet nyörin päihin

Miten saada paloista oikean kokoiset? Kerrankin matematiikantuntejen antia pääsee hyödyntämään! Ensin leikataan sopivan kokoinen ympyrä, mitataan sen halkaisija ja vähennetään siitä saumanvara kummaltakin puolelta (esim. 2 cm jos tekee yhden sentin saumanvaran) kerrotaan erotus piillä ja lisätään vielä kaksi saumanvaraa (eli taas 2 cm jos molempiin reunoihin tulee sentin saumanvara) ja siinä on suorakaiteen leveys. Pituuden saa päättää ihan itse sen mukaan, kuinka pitkulaisen säkin haluaa.

Tee näin:

1. Tee ensin kuvio kankaaseen haluamaasi kohtaan.
2. Ompele nurjalta puolelta suorakaiteen reunat yhteen niin, että sinulla on kangasputki.
3. Kiinnitä pyörylät esim. siksakilla yhteen.
4. Kiinnitä pyörylä pohjaksi putkeen nurjalta puolelta. Helpommin sanottu kuin tehty. Pikkumokat eivät onneksi näy, en saanut nimittäin omaani ommeltua ihan täydellisesti.
5. Tee nyörikuja samalla tavalla kuin helpompaan pussiin.

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Pikkupizzoilla menee nyt lujaa - niitä on pyöritelty sekä lehdissä, telkkarissa että blogeissa - eikä tämä meidänkään blogi ole poikkeus.

Itse tehty pizza on omalla erityisellä tavallaan hyvää. Silloin kun tekee mieli pizzerian pizzaa, se ei kelpaa, mutta kun tekee mieli kotona tehtyä, sitä ei voi korvata pizzerian pizzoilla eikä pakasteversioillakaan (minä en laske mikrossa lämmitettäviä roiskeläppiä pizzoiksi ollenkaan, byäk). Pikkupizzat leipoo siinä missä isonkin, ja pienestä koosta on paljon hyötyä. Pizzaa on helpompi tarjota vieraille, kun ne ovat sopivia suupaloja, reunan ansiosta helposti käsiteltävissä ja kauniitakin vielä.



Nämä pienet teimme Euroviisu-eväiksi. Isommat ovat tavallisen lautasen kokoisia, ja pienemmät vieraille tarjottaviksi sopivia käsikokoisia. Taikina on ihan tavallista pizzataikinaa, jonka annettiin kohota kunnolla. Laitan varalta reseptin postauksen loppuun, jos joltakulta hyvä pizzapohjaresepti vielä uupuu. Pohjia kannattaa esipaistaa vähän aikaa ennen täyttämistä, sillä täytteissä ei ole mitään, minkä tarvitsisi kypsyä, eikä juuston saa kuivua ruskeaksi koppuraksi! Tomaattipyreen voi sivellä pohjille jo esipaiston ajaksi, se pitää mukavasti pizzojen muodon, jos haluaa tehdä tuollaisia reunasta muhkeita pyörylöitä. Näitä tuli enemmänkin, mutta kuvaan mahtui nätisti vain kolme :).

Täytteenä on taco-maustepussilla maustettua naudan jauhelihaa (aivan loistava maku pizzaan!), fetakuutioita, tomaattia, vihreää paprikaa ja punasipulia. Juustoraasteen päälle ripottelimme kurpitsansiemeniä, sillä ne maistuvat paahduttuaan ihan pistaasipähkinöiltä. Paiston jälkeen päälle on ripoteltu mausteiden lisäksi seesaminsiemeniä ja parmesaanilastuja. Juuri ennen tarjoilua nipsimme parvekkeelta herkkujen huipuksi vielä itse kasvatettua rucolaa ja basilikaa. Melkein meni taas kieli mukana!

Pohja:
3 dl lämmintä vettä
30 g hiivaa
3-4 rkl öljyä
reiluhko 1 tl suolaa
hiivaleipäjauhoja (tavallinen vehnäjauhokin käy)

Anna kohota lämpimässä ainakin kaksinkertaiseksi ennen leipomista. Muotoile haluamasi kokoisia ja muotoisia pizzoja, ja anna niiden kohota liinan alla pellillä hetki ennen paistamista. Esipaistetaan ja paistetaan 225-250 asteessa.

torstai 3. kesäkuuta 2010
Toukokuun Gloriassa esitellään vuoden 10 tyylikkäintä naista. Yksi heistä on Maria Lund. Maria poseeraa kuvassa vihreässä mekossa ja hurmaavissa keltaisissa kengissä. Kuvateksti kertoo, että kengät ja asusteet ovat vintagea. Siis mitä?! Minulla on nuo samaiset kengät omassa kaapissani, ja ne on ostettu reilu vuosi sitten Seppälän alelaarista 8 eurolla. Kengät ovat sievät kuin karamellit. Niitä on aina kehuttu, missä olenkin niissä kulkenut. Mutta vintagea ne eivät ole hyvällä tahdollakaan.

Eräässä suositussa kotimaisessa sisustusblogissa kerrottiin taannoin parvekkeen mattojen olevan "Jotexilta (älkää kysykö)". Samaan ilmiöön törmää vähän väliä arkielämässäkin. Ystäväni kehui verhojani aivan ihaniksi ja kysyi, mistä olen ne löytänyt. Vastaukseni "Ellokselta" rytisti kysyjän innostuneet kasvot pettyneiksi.

Miksi ns. tavallisten ketjujen tuotteita pitää hävetä siinä määrin, ettei viitsi sanoa, mistä on ne hankkinut. Varsinkin kun yksi jos toinenkin on ostanut ainakin jotakin jostakin edullisesta liikkeestä. Ja miksei olisi? Raha ei kasva puussa, isot ketjut tuottavat tavaraa kerralla sen verran, että kappalehinta saadaan painettua alas, hinta-laatusuhde on usein kohdallaan eikä tuotetta tarvitse varjella hengellään.

Meillä on Elloksen verhot, Ikean verhot ja Anttilan verhot. Jenkkisänkymme on Jyskin korkeatasoisin, mutta silti Jyskin. Parvekekukkaset on ostettu Bauhausista ja yrttien siemenet Vapaa Valinnasta. Tee-se-itse -osiosta löytyy tarina Ikea-mattomme kyyneleettömästä kohtalosta. Eilen ostin kaksi isoa pöytälamppua Hemtexistä. Niiden lähtöhinta oli ollut 49,90, mutta minä en maksanut niistä edes sitä. Maksoin 24,90 ja sain toisen kaupan päälle, olivat nähkääs poistotuotteita ja viimeisiä kappaleita. En ehkä näissä tapauksissa tunne ylpeyttä merkeistä mutta voin rehellisesti myöntää pitäväni kaikesta, mitä olen ostanut.

Eettiset syyt ovat asia erikseen. Mutta muistaako kukaan, että kalliskin design voidaan yhtä hyvin teetättää halpatyövoimalla? Hinta ei aina takaa hyviä työolosuhteita, vaan rahat päätyvät johtoportaan taskuihin.

Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin. Minä rakastan designia. Rakastan kauniita, hyvin suunniteltuja asioita ja luksusta. Jos ja kun joskus tienaan enemmän, hankin juuri sellaisia asioita, joista itse pidän, enkä anna hintalapun hidastaa itseäni yhtä paljon. Mutta designin ei saa antaa pyörittää elämäänsä enempää kuin mihin on varaa. Velkakierre ei naurata, eikä ulosottomiehiä kiinnosta, miksi joku tietty valaisin, laukku tai tuoli oli pakko saada.

Mikä sitä paitsi on designia? Pasi kysyy tätä minulta jatkuvasti ja aina pidän saman luennon. Tosi asia on kuitenkin sekin, että joku on suunnitellut ne halvatkin tuotteet. Ehkä joku, joka ei ole vielä breikannut, ehkä joku tulevaisuuden tärkeä. Ehkä joku aliarvostettu ressu, jota ei ole siunattu loistavilla verkostoitumiskyvyillä tai auliisti sijoittavilla sukulaisilla. Ehkä joku oikeasti lahjaton. Ihminen kuitenkin. Ikään kuin jokainen designeriksi itseään kutsuva olisi ylipäätään lahjakas. Ja jotkut design-tuotteet ovat suosionsa vuoksi menettäneet silmissäni jo teränsä. Uskon, että aihetta minua enemmän rakastavat päästävät tuskaisen huokaisun tunnistaessaan sisustuslehtien sivuilta kerta toisensa jälkeen samat kliseet (minä tunnistan vasta osan). Järjen ja tunteen monimutkainen suhde tulee esille niinkin arkipäiväisissä asioissa kuin koti ja ostaminen. Tilitilanteen lisäksi pitäisi aina ottaa huomioon tunnepuolikin: mistä oikeasti itse pitää ja mikä miellyttää omaa silmää.

Jos Maria Lund häpeää Seppälän kenkiä, miksei hän häpeä ”vintagea”? Vintagehan tarkoittaa yleensä käytettyä tavaraa, jota haalitaan kirpputoreilta ja kirpputorien jos minkä pitäisi kammottaa hienohelmoja. Mutta second hand onkin trendi. Ajan patina on kaunista, ja muutama raihnainen esine tuo sisustukseen henkeä. Kokonainen kokoelma ruostuvia ruoantähteitä on jo ihan toinen juttu. Nimittäin välillä vanhan ja käytetyn palvonta saa naurettavat mittasuhteet. Ihmiset ostavat kilpaa vanhoja säilykepurkkeja ja maalitölkkejä: ”Katso miten ihana! Juuri tältä roskat näyttivät silloin, kun minä olin vielä lapsi!”. Enpä ole vielä kenenkään avohyllyssä nähnyt Jalostajan hernekeittopurkkia, vaikkei sen ilme olekaan vuosien saatossa muuttunut juuri mitenkään. Jos sen valmistus loppuisi, pesisivätkö ihmiset viimeiset kappaleet talteen koristeeksi tai myyntiin? Varmasti.

Tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa hyi-hyi-Hemtexin lampuista, jotka olen junttimaisuuttani ostanut. Voihan olla, että jonain päivänä, kun kyllästyn näihin, Maria Lund ostaa nämä kirpputorilta ja esittelee Glorian kodissa vintagelöytönä.


Pahoittelen tarraa pohjassa. Lamppu ei ole vielä ehtinyt kotiutua.


Kuva on tosiaan pikkuhuoneesta, jota ei ole vielä tapetoitu. Tässä näette ensimmäistä kertaa vilauksen antiikkisesta kirjoituspöydästäni. Pahoittelen nurkan roinaa (Pasi ilmeisesti ei, koska kasa "miekkoja" ja muuta "tärkeää" on nojannut nurkkaan jo vuoden). Lampun lasinen, läpinäkyvä jalka on ihastukseni kohde. Sain kaupan päälle toisenkin kappaleen, mutta valkoisia ei harmikseni ollut enempää. Violetteja oli vaikka kuinka, mutta se taas ei ole minun värini. Onneksi myyjä muisti, että varastossa on vielä yksi musta. Ja se asuu nyt olohuoneessamme, sanokaa mitä sanotte.
Poikkesin tänään kotimatkalla Ekotorille. Ajattelin vain nopeasti vilkaista, löytyisikö parvekkeelle pöytää. Arvatenkin kävi juuri niin kuin aina: silloin kun etsii jotakin tiettyä, löytää varmasti jotain ihan muuta. Ihanaa muuta.


Olin haljeta nähdessäni tämän tuolin! Olen jo pari vuotta ihaillut metallisia, alastomia, luurankoja muistuttavia designtuoleja. Ne maksavat omaisuuden, vaikka niissä ei ole juuri lainkaan substanssia. Minä maksoin tästä täydellisen muotoisesta, hengittävästä kaunottaresta 4 euroa. Taidan maalata mustaksi jonain päivänä. Ihan koko hienoutta kuvasta ei näe, sillä minulle tuli kiusaus esitellä toinen löytöni samassa kuvassa: Sprithai Superwaren melamiinilautaset 40 senttiä kipale! Ja miten ihanissa väreissä! Näiden lisäksi on vielä kaksi hieman syvempää lautasta. Nämä kestävät ikuisesti. Nämä ovat täydelliset pikniklautaset. Ja mikä parasta - tässä iässä kun ystävillä alkaa kylästellessä olla mukana jälkikasvua - nämä voi huoletta kattaa pienenkin ihmisen eteen.


Tämä uniikki kulho maksoi 8 euroa. Aivan käsittämättömän hieno, ja suurella vaivalla taivuteltu, väännetty, hitsaattu, taottu tai miten ikinä joku onkin tämän omilla käsillään onnistunut luomaan. En osaa vielä sanoa, mitä laitan tähän esille, mutta sen on oltava jotain, mikä ei peitä kulhon kaunista käsityön jälkeä kokonaan. En ymmärrä, miten tällaista kädentaitoa on joku tuonut romulaatikossa toisten myytäväksi. Toisaalta, kassahenkilö ei tiennyt kulhoa käännellessään, mikä esine on. Hetken mietittyään hän luki viivakoodin yleisroinan kohdalta ja kirjoitti koneelle "kuuppa".

Kirppikselle jäikin muutama hauska löytö. Mm. puusta taidokkaasti veistetty ja kauniisti maalattu vanha keinuhevonen (35 euroa! Veikkaan, että asiantuntijat heittäisivät vähintään ykkösen eteen.) ja ison legopalikan näköinen keltainen pikkuhylly, jossa oli pyörät alla (2 euroa). Go get 'em!
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Uusi ilme spray-maalin hinnalla! Tarvitset (yllätys yllätys) spray-maalia, maalarinteippiä ja sanomalehteä. Lisäksi tarvitset hirveän hyvät hermot tai puolison, joka käskee tasaiseen tahtiin rauhoittumaan, jos sinulla on yhtä huono tuuri purkkien kanssa kuin meillä ja saat a)sylkevän b)vuotavan tai c)väärään suuntaan suihkuttavan kappaleen. Tuttuun tapaan unohdin tarkistaa ennen-kuvien laadun ennen työn aloittamista, joten projektin alkuvaihe jää teiltä tuttuun tapaan melkoiseen sumuun.

ENNEN:


JÄLKEEN:


ENNEN:


JÄLKEEN:







ENNEN:


JÄLKEEN:



Olemme tosiaan vähän maalailleet viime aikoina. Kuparinvärinen lamppu on Pasin edellisestä asunnosta. Sen valossa voimakkaan punertava väri ei tuntunut sopivan mihinkään, ja lamppu joutui melkein vuodeksi kaappiin odottamaan tuomiota. Nyt se istuu makuuhuoneeseen kauniisti. Toiveissa on hankkia siihen vielä pitempi ketju, jotta sen ei tarvitsisi killua niin lähellä kattoa. Keltaiseksi maalatut lamput olivat jo saaneet roskistuomion: kattolamppu ystävältäni ja pöytälamppu minulta itseltäni. Keltaisen korostevärin löydettyäni se idea sitten tulikin. Ei roskiin vaan maalin alle! Yksi pienempi kattolamppu on tällä hetkellä vielä kuivumassa, se pääsee eteiseen mustassa lookissa. Pieni lasipöytä maksoi kirppiksellä 5 euroa, taitaa olla Ikean tuotantoa. Jalan väri oli kuitenkin samaa kammottavaa sarjaa maalatun pöytälampun vanhan värin kanssa. Mutta oh, millainen se onkaan mattamustana! Pöytä pääsee pikkuhuoneeseen jahka joku ostaa meidän punaisen sohvamme pois (40 euroa, lähes istumaton ja uusi, vinkvink).



Vietimme eilen 2-vuotispäiväämme. Minä tein Pasille aamupalan ja annoin pienen lahjan. Pasi toi minulle kukkia töiden jälkeen ja laittoi meille kokonaisen menun. No, jos ihan totta puhutaan, leivoin raparperipiirakan jälkiruokaa varten itse ja tein salaattikastikkeen, koska ne ovat se minun juttuni :).




Alkuruokana oli brietä karpalohyytelön, mansikoiden ja kirsikoiden kera.



Olin ilmeisesti niin liikuttunut, että kamerankin linssi sumeni... Pääruoasta sain sentään tunnistettavan kuvan. Pasi tarjosi juhlan kunniaksi paneroitua, basilikalla maustettua lohta, paneroitua fetaa, uusia perunoita ja raikkaan salaatin.



Jälkiruoka, raparperipiirakka ja vaniljakermajäätelö, jäivät kuvaamatta. Saattoivat kadota lautaselta niin nopeasti, tai sitten ruoan kanssa nautitulla kuohujuomalla oli osansa unohduksessa.