lauantai 19. marraskuuta 2011

Löysin kirppikseltä ihanan valtavat koon 12 puikot. Niitä täytyi heti kokeilla. Syntyi sylikokoinen peitto. Siinä on sileän ja helmineuleen lisäksi elämäni ensimmäinen palmikko. Palmikon neulominen on minusta kuulostanut niin salatieteelliseltä, etten ole ennen kokeillut, mutta sehän oli aivan helppo juttu. Seuraavalla kerralla palmikkoneule onnistunee vieläkin nätimmin, mutta neljässä illassa neulotuksi peitto on minusta aivan hyvä. Sopivan rouhea.




Kukkuu, kenelläs on pullukat posket?
maanantai 17. lokakuuta 2011
Voi tätä blogihiljaisuutta! Kerrottavaa toki olisi mutta aikaa ei. Ja mikä pahinta, meidän modeemi on jälleen kerran poksahtanut, joten netti toimii ainoastaan vanhan modeemin kanssa tässä Pasin koneella. Ei siis kuvia nyt. Vaikuttaa siltä, että modeemi saa jonkun sähköpulssin ja hajoaa siihen, koska yhteys toimii ja modeemit ovat olleet hyviä ja uusia. Kuka korjaa ja kuka korvaa? Eteisen toinen pistorasia (joojoo, luulin et se on töpseli kun aattelin et se toinen on pistoke mut ne onki sama asia. mut eihän possun kärsä muistuta ollenkaan pistoketta vaan pistorasiaa, siis miksi töpselikärsä?!) on nimittäin sellanen, ettei siitä tuu sähköä ollenkaan. Ja toinen hajottaa modeemit. Ja vie rahat.

Kylppäristä kuuluu outoa litinää patterista. Onko sekään normaalia? Ihan selvä valuvan veden ääni mnut vettä ei näy. Ääni kaikuu olohuoneeseen asti. Älä rakas koti hajoa.

Olen nyt kolmen viikon ajan ollut töissä kolmessa paikassa. Tunteja on vähän mutta aikaa kuluu järjestelyihin ennemmän kuin osasin odottaa. Yliopistossa opettaminen on kyllä mieluisaa hommaa. Kaipaan kuitenkin askarteluaikaa jaksaakseni olla iloinen ja virkeä. Aikaa on nyt onneksi luvassa, kun minulla on ensi viikko vapaata. Mutta silloinkin täytyy ehtiä kirjoittamaan taas yksi apurahahakemus.

Viime viikolla Suvi laittoi meille ihanan illallisen. Tuntui hyvältä istua katettuun, kauniiseen pöytään. Ja syödä kuin ravintolassa mutta ystävän kotona. Isännöimme itse illallisia monta kertaa vuodessa, mutta vastavierailu on meille ihan uutta.

Hääsuunnitelmat etenevät hitaasti. Tuleekohan näistä yksittäisistä koristeista ja ideoista kokonaista juhlaa? En halua vielä stressata, mutta stressaan silti vähäsen. Jokohan tänään ehtisin aloittaa kirjomisprojektin?

Vauvasuunnitelmat valtaavat mieleni kohta kokonaan. Toisaalta ne lievittävät stressiä ja rauhoittavat minua iltaisin, toisaalta ne täytyy pitää vielä suunnitelmina. Suunnitelmat pitävät mielen iloisena ja tulevaisuuden toivoa täynnä, mutta kuitenkin turhauttaa.

Joka tapauksessa meille kuuluu hyvää, vaikka meneillään onkin aika raskas syksy.

lauantai 24. syyskuuta 2011
Tiistaina oli prinsessapäivä. Siis siinä mielessä, että kävin tervehtimässä prinsessa Victoriaa ja hänen puolisoaan Danielia Turun kirjaston edessä.




Olen aina ajatellut, etteivät kuninkaalliset ole tavallisia tallaajia kummempia. Lähdin kuitenkin Emmin mukaan kirjastolle, kun hän pyysi. Ja onneksi lähdin. Pariskunta oli todella hurmaava. He pysähtyivät juuri kohdallemme juttelemaankin hetkeksi. Minua alkoi yhtäkkiä jännittää, enkä saanut sanotuksi oikein mitään järkevää, hymyilin vain. Ja he hymyilivät vieläkin leveämmin!



Paparazzien puoleen pariskunta kääntyi vain hetkeksi. Muutoin he omistivat kaiken huomionsa paikalle saapuneille tervehtijöille. Vaikka he ovatkin kai tavallaan ihan tavallisia ihmisiä, heissä oli myös jotain hyvin erityistä.





lauantai 10. syyskuuta 2011
Olen aika innostunut sapluunoista. Alkukesällä taituroin kontaktimuovin avulla tekstin Pasin nikkaroimaan puiseen kukkalaatikkoon (jota en ehkä olekaa postannut?). Sitten leikkasin valkoisesta kontaktimuovista erilaisia hai-siluetteja eteisen pöytään. Hait onnistuivat, pöytä ei, uusi yritys joskus. Hevosrakas ystäväni täytti vuosia, joten askartelin erilaisia sapluunoita, joissa on liikkuva hevonen. Tällä kertaa painoin kuvat kangasvärillä kankaalle. Tarkemmin sanottuna Pasin isän vanhoihin farkkuihin. Kierrätys on hauskaa!

Sapluunan teko on aivan helppoa. Vinkkejä:

1.) Eläinkuvioita löytyy helposti kun googlaa eläimen nimi englanniksi ja lisää perään sanan "silhouette".

2.) Ei tarvitse tulostaa. Aseta kontaktimuovi suoraan näyttöä vasten: näytön valo helpottaa läpipiirtämisessä aika paljon. Sitten vain leikkaat askarteluveitsellä reunoja myöten jollakin sopivalla alustalla (ei sentään näyttöä vasten!). Itse käytin siskoni unohtamaa 7 päivää -lehteä, koska näen sen sopivan paremmin leikkuualustaksi kuin luettavaksi.

3.) Tekstien tekemisessä helpottaa myös kone. Kirjoita haluamallasi fontilla haluamasi teksti ja tulosta se sopivassa koossa. Jäljennä kontaktimuoviin ja leikkaa.

4.) Jos haluat käyttää samaa sapluunaa useamman kerran, älä irrota muovia vaan kiinnitä se papereineen esim. teipillä. Toinen vaihtoehto on löytää soveltuvampi sapluunamateriaali.

5.) Jos omistat akryylimaalit etkä halua käyttää omaisuutta kangasväreihin, osta pelkkää kirkasta tekstiilivärimediumia. Sillä saat sekoitettua mistä tahansa akryylimaalista tekstiilivärin. Näin minä teen.

Pilvenhattara-saunatyyny on toiselta puolelta poutaa ja toiselta myrskyä (koska farkkua oli kahta eri väriä). Täytteenä voi kuitenkin käyttää vaikka mitä, kunhan muistaa, että tyyny on kuumassa ja voi kastua usein. Tässä on täytteenä tarpeetonta silppua. Viime jouluna minulla oli pakettien mukana tulleita styrox-ässiä, ne toimivat mainiosti: kestävät saunan lämmön eivätkä ime vettä. Niitä täytyi vain hieman pienentää, jotta tyynystä tuli pehmeä.

Tyynyn lisäksi annoin ystävälleni vielä patalapunkin. Käytin tummien farkkujen kääntöpuolta, koska se oli mielestäni vinkeän värinen. Siksakkasin reunat korosteväreillä ja ompelin puolet yhteen päälypuolelta, jotta rosoiset reunat jäivät näkyviin. Täytteenä on muutama neliönmuotoinen pala tavallista puuvillakangasta, jotka tikkasin ensin kiinni kääntöpuoleen. Voisinpa haluta itsekin farkkuhevosen.

PS. Mikäli inspiroiduit ja teit jotain vastaavaa, olisi kiva jos linkittäisit tänne! Ethän kuitenkaan käytä ideoitani kaupallisiin tarkoituksiin.

Harjoittelin erilaisten lettien tekemistä ystäväni Emmin hiuksiin. Tästä kukkaiskampauksesta tuli aika soma, joten Emmin siskon häitä varten teimme saman vielä uudestaan. Etummaiset suortuvat saivat vielä korkkiruuvikiharat.

Romanttinen kiertävä ranskanletti on ihan helppo. Aloitetaan vain toiselta laidalta ja edetessä poimitaan hiuksia mukaan toiselta puolelta. Emmin lyhyen tukan kanssa tein niin, että taitoin pään kampauksen sisään ja kiinnitin pinneillä. Pitemmän tukan voisi tietysti letittää loppuun ja sitoa vaikka rusetilla. Kukka on kangassuikaleista kokoon kursittu mutta oh, niin uniikki.

Omaan tukkaani en ole tätä vielä onnistunut tekemään, koska harjoittelu vaatisi enemmän aikaa kuin minulla nyt on. Työt ovat alkaneet, ja siellä on ollut kivaa.
tiistai 30. elokuuta 2011
Pasin sisko Mira on meillä käymässä. Minulla oli kamera mukana iltakävelyllä. Pellon kohdalla pyysin sisaruksia tekemään traktorin. Aika hyvä, vai mitä?


Tuuli oli hurja. Se näkyy Pasin pullistuneista housuista ja t-paidan helmasta. Herra kun ei ole luonnostaan mitenkään pepukas.

Hämmästyttävää, kuinka samaan tahtiin he kirmasivat pois kuvasta. Täytyy olla jonkinsorttinen sukulaisaskel.



Ihastuin kovasti erään bloggarin pojalleen askartelemaan miesnukkeen. Koska minuakin ompelututti ja koska räsymiehen idea oli valloittava, kokosin tilkuista ihan oman. Sanoin Pasille tekeväni "raggedy manin", mutta Pasin korvat tulkitsivat minun sanoneen "tragedy man". Tragediamies kuulosti minusta niin hupaisalta, että räsymiehen oli ihan pakko saada murjottavat kasvot. Viikset ja kukka tekevät tyypistä mielestäni aika ranskalaisen. Ehkä hän tarvitsee baskerinkin.

Hauska projekti menee näin:

1. Suunnittele nuken muoto esim. piirtämällä ääriviivat paperille. Mieti, millaiset mittasuhteet haluat. Minä halusin ison, leveän pään ja pitkät raajat (niin, jalat eivät mahtuneet näköjään kuvaan). Piirrä sitten käski, jalka, pää ja vartalo erikseen. Leikkaa kankaasta kaksi pääpyörylää, kaksi vartalo-osaa ja neljä kutakin raaja-osaa ja ompele parit vastakkain niin, että liittokohtaan jää aukko täyttämistä varten. Suosi kierrätysmateriaaleja, räsymies ansaitsee tulla tehdyksi käytetystä kankaasta.

2. Koska kyseessä on räsymies, laiskuus palkitaan. Ohuiden raajojen kääntäminen on rasittavaa. Älä siis käännä vaan jätä saumat reilusti näkyviin. Omani koostuvat siksaklaidasta ja suorasta ompeleesta.

3. Täytä räsyukkeli jollakin hauskantuntuisella materiaalilla, niin voit myöhemmin purkaa stressiä puristelemalla nukkea. Omassani on ohuen vanukerroksen alla riisiä. Herneet ja kaurakin kävisivät varmasti. Yritä selvitä ostamatta.

4. Jotta täytemuruset pysyvät irtonaisissa osissa, sulje aukko väliaikaisesti nuppineulalla tai hakaneulalla.

5. Kursi kokoon. Jaloista tulee hauskemmat, kun ne ompelee niin, että saumat osoittavat suoraan eteen ja taakse (eivätkä sivuille).

6. Tee kasvot viimeiseksi. Leiki erilaisilla viiksillä ja parroilla ja silmillä ja huulilla ja kulmakarvoilla, kunnes osaat varmuudella sanoa, mistä pidät eniten. Varaa vaiheelle reilusti aikaa. Erilaisilla ilmeillä pöljäily on yllättävän hauskaa.

7. Tee erilaisia asusteita. Tragedy manilla on hakaneulalla kiinnitettävä kukka ja kaksi erilaista rusettia.

8. Tee pikkuveli. Tragedy manin minikaveri on Mischief man.


Kylvimme kahteen isoon ruukkuun porkkanoita keväällä. Koska meillä ei ole vielä sopivaa parvekepöytää ja koska kasvihyllyn ylemmät hyllyt eivät olisi kestäneet isojen ruukkujen painoa, porkkanat varttuivat alahyllyllä. Kuvassa on tulitikku selventämässä porkkanoiden kokoa. Maku oli sentään mainio!

torstai 18. elokuuta 2011
Kesän ihanimmasta piknikistä on kulunut jo kuukausi. Pakkasimme silloin Suvin kanssa kassit ja suuntasimme pyörällä Aurajoen varteen, metsän siimekseen. Suvi toi kahta herkullista ja ah niin kesäistä perunasalaattia ja minä toin mustikkabanaanimuffinseja. Levitimme keltaisen viltin suuren männyn alle. Orava heitti meitä ensin kävyllä ja kakkasi sitten oksalta niin, että papanat putoilivat viltin reunalle. Linnut lauloivat, hurjat sudenkorennot suhahtelivat edestakaisin ja saatoimme seurata pikkukalojen touhuja suoraan viltiltämme.



Minulla oli mukana myös virkkuutyöni, joka onkin sittemmin valmistunut (ks. edellinen postaus) ja Suville sisustuslehti.


(Neljä ensimmäistä kuvaa ovat Suvin ottamia, kiitos kovasti <3)

Totta puhuen en malttanut virkata kauaa, sillä Suvin kanssa rupattelu kiinnosti enemmän. Sitä paitsi ympärillämme tapahtui kauheasti mielenkiintoisia asioita ja tuntui, kuin olisimme olleet kaukana kaupungista. Säikyimme ärhäkänoloisia sudenkorentoja, joista yksi lensi suoraan minua päin. Yritimme olla kikattamatta aina kun ohitsemme lipui kesäpäivästä nauttivia melojia.


Maistoin metsämansikoita ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden Joensuun-matkan. Meillä ei pohjoisessa kasvanut metsämansikoita mutta vattuja ja mesimarjoja sentään.




Syksy tuntuu jo ilmassa. Ja jännittää kauheasti. Ihan pian aloitan työni yliopistolla kolmessa eri paikassa. Parvekkeen yrttitarha tulee jälleen tiensä päähän ja ulos lähtiessä joutuu pukemaan takin. Toisaalta minulla on hirveä ikävä napitettavia trenssejäni. Minulla on niitä "enää" neljä kun myin yhden. Ehkäpä ostan palkkarahoilla uuden. Tai sitten sellaisen merinovillaisen neuletakin, sellainen sopisi varmaan opettajalookiin.

tiistai 9. elokuuta 2011
Mummi lähetti minulle postin mukana ruutuvirkkausohjeen. Laitaan hän oli kirjoittanut silmukkaisella kaunokirjoituskäsialallaan "Virkkale tästä lakanoihin pitsit". En ole ennen kokeillut ruutuvirkkausta, joten ilahduin huomatessani sen olevan helppoa. Virkkasin lopuksi reunaan itse keksimäni silmukkakuvion koristeeksi. Lanka on kirpparilta ostamaani helmilankaa, sitä meni 3 pientä rullaa. Ostin lankaa 20 senttiä/rulla ja hämmästyin, kun samainen lankarulla maksoi käsityöliikkeessä lähes kymmenen euroa. Arvatkaas, menin takaisin kirpparille ja ostin loputkin rullat. Olen jo suunnittelemassa uutta, parisängyn lakanan levyistä pitsiä. Kyllä suunnitelmia täytyy olla!

En ole vielä ommellut pitsiä mihinkään, joten kuvasin sen keskiaikaisilta markkinoilta ostamani pellavan päällä. Kuvista ei kuitenkaan tullut kovin hyviä. Lainakamerani alkaa väsähtää. Suvi kyllä varoitti, ettei kameralla ole enää paljoa elinaikaa, niin siinä käy, mutta olen silti surullinen. Ensin kamera ei eräänä päivänä suostunut laukaisemaan kuvaa ja nyt se ei halua tarkentaa. Toivottavasti tauti on ohimenevä. Kuvaaminen on ollut niin ihanaa, että haluaisin hankkia ihan oman digijärkkärin. Järjestelmäkamera on ihan eri asia kuin tavallinen.




Tulisipa minulle enemmän inspiroivia kirjeitä!
lauantai 6. elokuuta 2011
On ollut harvinaisen ihanaa olla turkulainen nyt kulttuuripääkaupunkivuotena. Olen käynyt katsomassa, kuulemassa ja kokemassa monenlaisia näyttelyitä, tapahtumia ja esityksiä. Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa sittemmin loppuunmyydyn Cirque Draculan. Kyseessä on vampyyriteemainen varieteesirkusnäytös, joka järjestettiin upeassa peiliteltassa. Esiintyjistä moni on aiemmin esiintynyt myös maailmankuulussa Cirque du Soleilissa. Yleisö istui pöydissä ja söi ja joi samalla, kun hurjat akrobaatit tasapainoilivat katon rajassa. Ilta oli mahtava! Kuvata siellä ei esiintyjien turvallisuuden vuoksi saanut. Kuvat on napattu Turku 2011 -sivustolta.




Viime viikon lauantaina vietin kulttuuripäivää Emmin kanssa. Kävimme ensin Colourscapessa. Se on sadasta värikuplasta koostuva labyrintti. Meidän vierailumme aikana siellä esiintyi kurkkulaulajien ryhmä. Saimme kaiken huipuksi VIP-viitat, koska Emmi tunsi oikeat ihmiset.


Emmin viitan taskut loistivat sinisissä kuplissa. Ja ehkä vähän hymykin.

Väriluolasta suuntasimme Turun taidemuseoon. Yläkerran Crème de la Crème oli aika ihana. Tuntui hienolta nähdä luonnossa kaikki suomalaiset mestariteokset, joita on mm. koulukirjojen sivuilla ihaillut: Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Edelfeltiä, Järnefeltiä, Simbergiä... Animoissa pyöri David Shrigley, ja sekin oli ihan hauska. Alakerran Veli Granöä minä en ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Avaruusolentokokemukset yhdessä maahiskokemusten ja esineiden aurojen kanssa kuuluvat asioihin, joita minun on vaikea ottaa vakavasti.

Päätimme kultturikierroksen Kakolanmäen punaisella paraatimatolla. Talkoovoimin kudottu matto mutkittelee vankilan ympäri.

Ihana Emmi ja ihana matto.

Reitin varrella oli hyvlätty talokin, jonka ovi oli sepposen selällään. En tiedä, saiko sinne mennä vai ei, mutta mitään kieltokylttejä ei ollut, joten vilkaisimme sisään. Talossa on ilmeisesti oleskeltu: seiniä oli sutattu.


Huomenna menemme Pasin kanssa Soivat kirjeet -konserttiin Turun konservatorion Sigyn-saliin. Ihanaa saada pukeutua ;).
tiistai 26. heinäkuuta 2011

Tälle tekniikalle on varmasti olemassa joku oikea nimikin, mutta koska en sitä tiedä, puhun nyt origamipatalapuista. Idea on, että laput koostuvat taitetuista, symmetrisistä palasista, joiden nurjaa puolta ei näy mistään kolosta. Toisin sanoen siis taitteisiin voi kurkkia ja siellä näkyy kankaan oikea puoli. Tämä on kuin paperiaskartelua kankaalla!

Miksi nähdä vaivaa?
1.) hauska ulkonäkö
2.) lapuista tulee kerrostamalla niin tukevia, ettei väliin tarvitse lainkaan vanua. Ei siis tarvitse maksaa vanusta eikä olla huolissaan, kestääkö vanu kuumaa vai sulaako se käteen.
3.) Tekemisen ilo on paras ilo. En muista, koska olisin viimeksi ollut ylpeä patalapusta.

Kaikki lähti tästä mummini tekemästä patalapusta. Hän antoi sen minulle ja heitti haasteen tehdä samanlainen ilman ohjetta. Pyörittelin lappua aikani ja päätin sitten kokeilla. Mummin versio on romanttinen ja minun versioni on moderni. Olen tehnyt myös pari kummallisempaa versiota, jotka yritän muistaa kuvata myöhemmin.

Valmistin laput kierrätysmateriaalista. Keltavalkoinen on mummin vanhaa Marimekon verhoa ja mustavalkoinen kirpputorilta löytämääni kangastilkkua. Molemmat kankaat ovat paksuja, joten päällekkäisiä taitospaloja ei voinut olla useampia. Ohut kangas mahdollistaa vielä moniulotteisemmat jutut, mutta olen joutunut myös lisäämään väliin kangaskerroksen, jotta lapun kanssa ei polta sormiaan.

Sen sijaan, että kertoisin yksityiskohtaiset ohjeet, annan muutaman hyödyllisen vinkin. Näin saatte hoksata systeemin ihan itse.

1. Kokeile ensin neliönmuotoisia tilkkuja. Taita ne ensin kahtia suoraan tai vinottain ja sitten käännä reunat. Saat kolmion tai neliön.

2. Mieti, minkä kokoisen pannulapun haluat, ja leikkaa pohja (esim. neliö), johon ompelet taitospalat. Leikkaa selvästi isompi pala kääntöpuoleksi - pala lisätään viimeisenä ja palasta taitetaan myös reuna.

3. Minun lappuni kaikki taitospalat on kiinnitetty ompelemalla taitospalan keskeltä (päällimmäisten taitosten välistä). Näin lappuun syntyy ristinmuotoinen ommel, joka ei näy juuri lainkaan.

4. Hyödynnä nuppineuloja. Pidä esim. taitospalojen reunat kiinni neuloin, niin et tarvitse kuin yhden ompeleen taittaessasi pohjakappaleen reunukseksi.

5. Muista ripustuslenkki!

6. Tule kertomaan ja näyttämään, millainen tuli!


Tekniikkaa voi tietenkin hyödyntää muuhunkin ompeluun ;).
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Porin retken kohokohta oli tietysti sir Elton John. Toiveeni täyttyivät, sillä soittolistaan sisältyivät Daniel, Your song, Benny & the Jets ja Sorry seems to be the hardest word.

Yleisö oli melkoisen junttia, mikä harmitti kovasti. Ainoastaan Krokotiilirokki sai väen nousemaan ylös piknikvilteiltään. Mitähän mahtoi artisti ajatella tästä jäyhästä kansasta, joka joko tuijotti lavalle kädet taskuissa tai istui selin lavalle päin suu täynnä makkaraa ja majoneesia... Myönnettäköön silti, että eväsretki oli hauska kokemus, enkä ilman Krissen ja hänen possensa varustelua olisi jaksanut helteessä kauaakaan.

Porukkaa oli kuitenkin paikalla aivan valtavasti. Ehkäpä lavalta katsottuna ei erottanut, jammasivatko ihmiset vai eivät.

Vietin viikonlopun ystäväni Krissen kanssa Porissa. Matkalla pysähdyimme ihan hetken mielijohteesta Kauttuan jokisaunalla ja pesulalla, jotka ovat Alvar Aallon käsialaa. Nykyään tiloista löytyy herttainen pikkukahvila ja designmyymälä. Sijainti oli mitä idyllisin: virtaava vesi, vanha silta ja kesäinen vehreys virkistivät vähintään yhtä paljon kuin kahvilan suklaakakkukin.



Jokisaunan pihaa vartioivat Eero Aarnion otukset. Sisustus koostui Aallon suunnittelemista huonekaluista, valaisimista ja koriste-esineistä.

Alakerran pesulassa toimivassa pienessä myymälässä on erityisesti ekologisesti valmistettua pohjoismaista designia. Huoltoaseman kahvilan sijaan suosittelenkin ajamaan pikkutietä ja nauttimaan kotoisat kahvit jokisaunalla.