torstai 27. toukokuuta 2010
Pikkuhuoneen uudet tapetit odottavat muovipussissa pääsyä seinälle. Ensin pitäisi maalatakin, ettei maalaa sitten tapettia, mutta maaliahan ei ole. Sitäpaitsi vielä ei ole varmuutta edes siitä, että edellisen - jo kertaalleen maalatun - tapetin päälle voi tapetoida. Ja kuka tapetoinnin ylipäätään hoitaisi? Pasin isä tapetoi meille viime kesänä. Haluan yhtä hyvää jälkeä, joten en uskalla itse. Mitenköhän tässä pitäisi edetä?

Täyteläisen punainen kangassohva tarvitsee uuden omistajan. Kukahan sen veisi pois?

Sormet tahtovat askarrella. Mielessä on sata ideaa. Enkä ole leiponut ainakaan viikkoon.

Mutta minullapa on tentti huomenna. Kolme kirjaa ja yksi artikkeli suomen kielen tutkimuksen historiaa. Jo kaksi viikkoa olen istunut päivät töissä ja päntännyt illat, viime viikonlopunkin uhrasin lukemiselle. Olen nyt siinä vaiheessa, että mikä tahansa homma kuulostaa hauskemmalta, tärkeämmältä ja kiireellisemmältä. "Eikö juuri nyt olisikin aivan ehdottomasti hyvä hetki pyykätä / askarrella passille säilytystasku / pelata Super Mario Bros loppuun / lakata kynnet?" Itsekuri on kovalla koetuksella. Onneksi tenttejä ei ole jäljellä enää montaakaan ennen valmistumista.

Huomenna koittaa väliaikainen vapaus! Tentin jälkeen aion tavata ystäviä, levätä ja heti levon jälkeen askarrella! Katsokaa tätäkin projektia, joka ei ole edennyt sitten kevään tulon:



Tuntuuko kenestäkään muusta oudolta käsitellä lämpimiä lankoja muulloin kuin syksyllä ja talvella? Koko talven kestänyt virkkausbuumini koki auringonvalon myötä äkkikuoleman. Vaan tämän projetin haluan valmiiksi pian, sillä olemme ostaneet pikkuhuoneeseen juuri sopivan tuolin, jonka reunalle koristepeiton voi somasti asetella (meinasin sanoa "heittää", mutta kuka rehellisesti sanottuna voisi heittää koristepeittoa yhtään mihinkään, varsinkaan jos aikoo kuvata sen. Totuuden nimissä: aion asetella sen millintarkasti!)
perjantai 21. toukokuuta 2010
Pahoittelen pienimuotoista päivitystaukoa. Nyt on eka työviikko yliopistolla takana. Täytyy ihan aluksi ylpeänä todeta: Minulla On Oma Työhuone. Olen nyt niin tärkeä, niin tärkeä. Saan kuulemma "sisustaa" sen, miten haluan. Olen kuitenkin töissä tuolla vain kolme kuukautta, joten tuskin vien sinne mitään erikoista. Siellä on valmiiksi kaksi (!) työpöytää, kaksi tuolia ja kaksi kirjahyllyä. Hyllyssä on tyhjiä lomakelaatikoita ja kansioita, ja varastosta sain valita mieleisiäni toimistotarvikkeita. Heti toisena työpäivänäni vein pöydälle valokuvakehyksen, johon tulostin (mustavalkotulostus vanhalla printterillä) kuvan minusta ja Pasista. Vein samalla kehyksen kaveriksi kaksi samanväristä kynäkippoa. Askartelin Joutomaan pinkistä mainoksesta itselleni ovikyltin. Siinä on söpö tyttöseepra, joka leijuu vaaleanpunaisella taivaalla ilmapallosta, jossa lukee "tervetuloa". Alle liimasin maagiset sanat "Jenny Niemelä. Harjoittelija". Olen tärkeä, mutten koskaan vakava.

Toiseksi täytyy todeta, että olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Minulla on paljon erilaisia hommia, mutta se on vain plussaa. Tylsistyn helposti, jos ei ole mitään tekemistä, tai jos on tekemistä muttei vaihtelua. Työskentelen professoreilleni ja muille opettajilleni, istun heidän kanssaan kahvilla ja mikä hurjinta: juttelen heidän kanssaan. Lisäksi olen tekemisissä mm. tutkijoiden kanssa. Tuntuu hirveän hienolta avata työhuoneen ovi omilla avaimillaan ja saada sateenvarjo lainaan professorilta.

Pasin sisko on ollut meillä viikon verran. Hän tuli Kokkolasta tänne psykologian pääsykokeisiin. Työkiireiden jälkeen on ohjelmassa ollut siis yhteistä ajanviettoa, joten blogistelua ei ole ehtinyt ajatellakaan. Suklaafonduekin on testattu :)!



Ehdottomasti odotetuin ajanvietteeni toteutui viimein: kävimme Ikeassa. Ostimme kaikkea ihanaa. Pääsen kuitenkin kuvaamaan niitä vasta, kun Pasin sisko on lähtenyt ja saamme atjan takaisin varastoon JA kun joku on ostanut punaisen sohvamme pois tieltä. Jep, lähes kaikki ostokset tulevat pikkuhuoneeseen. Tapettikin on valittu ja tilattu ja saapunut vaan ei noudettu, meillä kun ei ole omaa autoa. Huoneesta tulee tosi ihana vielä joskus. En ole vielä päässyt näyttämään ihanaa antiikkista kirjoituspöytäänikään, kun en millään haluaisi kuvata sitä nykyistä seinäpintaa vasten.

Suomalaisen klassikon Hymy-helistiminen valmistus lopetetaan. Uutisesta järkyttyineinä tilasimme äkkiä yhden. Ei, meillä ei ole vielä pariin vuoteen mitään Sellaisia Uutisia, mutta tämä piti hankkia etukäteen nyt kun vielä voi.



Me tilasimme tämän keltaisen. Harmiksemme siinä olikin kuvasta poiketen maalatut siniset kasvot, eikä ruskeita. Mutta ei se mitään, hauska se on siltikin. Ja joo, herättää kaikenlaisia ajatuksia, joita ei vielä saa miettiä ;).
perjantai 14. toukokuuta 2010


Aluksikin iso kiitos Alinorelle ihanasta palkinnosta blogillemme! :) Tuli hirveän hyvä mieli! Haluan laittaa tunnustuksen kiertoon Joutomaan Reetalle, lahjakkaalle valokuvaajalle Suville sekä Annelle, jonka blogi saa minut aina hytkymään naurusta. Bonuskukka hauskasta seurasta, kivasta blogista ja kukkaostoskyydistä vielä Emmille!

Sitten muihin kukkasiin. Nimittäin parvekekukkasiin. Kävin tänään tosiaan Emmin kanssa ruotsin tentin jälkeen torilla mansikkaostoksilla, ja päätimme siinä samassa hankkia kukatkin. Mutta sitten saimme "kuningasidean" lähteä Emmin isän kyydillä Plantageniin asti. Oli muuten viimeinen kerta kyseisessä kukkahallissa. Tavallisia kukkia ei ollut (ei yhtä ainoata orvokkia!) tai sitten ne olivat ihan kamalassa kunnossa. Ostin kuitenkin Siperianunikon ja pari surkeaa petuniaa etukupongilla. Onneksi viereisen Bauhausin kesäpihalta sai orvokkeja kaikissa mahdollisissa väreissä 10 kpl vitosella! Päätin tänä vuonna mennä mahdollisimman perussetillä ja pienellä rahalla. Viime vuonna laitoimme partsikukkiin 60 euroa, eikä kauniista kukista selvinnyt kuumalla parvekkeella kuin enkelikello. Nyt meni 12 euroa 15 kukkaan, ja näiden pitäisi jopa kestää.





Parvekekalusto pitäisi uusia. Varsinkin, kun yrttitarhamme on vallannut koko pöydän!



Saa nähdä, talvehtiko viimekesäinen mehitähti. Kuolleeltahan tuo näyttää, mutta annan mahdollisuuden <:).



Kenzo-kuva, tsih. Minulla on muuten aika täysi Kenzon hajuvesi, jota en voi enää käyttää, sillä migreenini käynnistyy sen vaikutuksesta heti. Löytyykö lukijoista käyttäjää? :)
torstai 13. toukokuuta 2010



Nyt on olkkarin tyynynpäällisten vaihto viimein kokonaisuudessaan valmis. Ompelin ekaa kertaa kanttinauhareunalliset tyynyt, ja voin kyllä sanoa, että aikaa meni moninkertainen määrä kuin tavalliseen reunaan. Ei se mitään, lopputulos on kiva. Vieläkin mietin, että olisi ehkä pitänyt tehdä 40 x 40 cm eikä 50 x 50 cm. Toisaalta kangas (on muuten saman firman kuin se puhelinkuvioinen) on niin raikas, etten raaskinut pilkkoa sitruunoita enempää.





Tein taas kaksipuoliset tyynyt, niin saa välillä käännellä :).



Toisen tyynyn kääntöpuolella on roiskeita, toiseen töhersin sitruunankuvatuksen. Kuvassa ovat vasta kuivumassa ja ryppyiset ennen silitystä.
maanantai 10. toukokuuta 2010


Kaikilla on varmasti joku hirveä askartelukokemus seurankunnan kerhosta tms., jossa munakennosta leikattuja kupposia piti maalaamalla ja liimaamalla "koristella" milloin mihinkin kammottavaan kötystykseen. Seuraavaksi esitän loistavan idean (joka on lähtöisin Country Livingin kierrätysaiheisista askarteluvinkeistä), jolla pääsette eroon munakennoaskartelun jättämistä traumoista. Joo-o, kyllä vain: maailman epäesteettisin askartelumateriaali (kuten tämä pulttibois-sketsikin todistaa) on viimeinkin löytänyt soman käyttötarkoituksen!

Ompelurasia


Tarvitset:
munakennon
servettilakkaa tai liimaa
kuumaliimaa
paperia, tapettia tai kangasta
pehmikettä (vaahtomuovi, styrox, vanu, kangassilppu, anything goes)
+ koristeluun mitä ikinä keksitkin (parhaus-pisteitä saat aina, kun käytät jotain, mitä sinulla on entuudestaan etkä osta uutta)

Tee siis näin:



1. Tavalliset munakennot ovat somia valmiiksi. Minulla oli kuitenkin pahvinkeräysmateriaalin seassa ainostaan nämä Pirkan vapaan kanan munien kennot, joissa on ruma tarra päällä. Ehdottoman hyvä puoli näissä kennoissa on kuitenkin se, että kansi on tasainen, mikä mahdollistaa sekä sisäpuolen paremman hyödyntämisen että helpon ulkopuolen päällystämisen. Siispä tarra pois ja kivempaa materiaalia tilalle.

2. Jos käytössäsi on vain niukasti haluamaasi päällistä, tee oikeanmuotoinen "kaava" suttupaperille (esim. mainos) niin et varmasti tuhoa hyvää materiaaliasi kamppaillessasi munakennon kummallisten muotojen kanssa.

3. Jäljennä kaava oikeaan päälliseen. Jos kuvion kohdistuksella ei ole väliä, piirrä taustapuolelle. Itse olin valinnut raidallisen tapettinäytteen, joten piirsin rajat lyijykynällä oikealle puolelle (leikkaamisen jälkeen pienet lyijykynän jäljet voi kumittaa).

4. Kiinnitä joko liimalla tai servettilakalla. Servettilakan hyvä puoli on se, että lakkaa levitetään myös paperin päälle, jolloin pinnasta tulee kiiltävä ja kestävä. Liimauksen kuivuttua voit leikata reiät helposti munakennon reunoja pitkin. Reiät voi tietenkin tehdä etukäteenkin, jos on varma kohdistuksen onnistumisesta.



5. Koristele. Tämän ekorasian nauhat ovat peräisin uusista vaatteista, kuten topeista, joissa on nykyisin lähes aina nauhan pätkät ripustamista varten. Nauhat täytyy kuitenkin saksia pois ennen käyttöä, ellei halua niiden vilkkuvan kainaloista. Minä saksin omani aina talteen. Kultaiset perhoset on kuviolävistäjän avulla leikattu suklaakääreestä. Naru on lahjapaketista.



Ompelurasiassa saa olla reilusti kukkahattutäti-asennetta.




6. Tee sisäpuolelle muutama neulatyyny ja kiinnitä ne kuumaliimalla (tavallinenkin liima käy, vaikkei ole yhtä näppärä). Askartele kansipuolelle esim. pehmuste, johon voi neulojen lisäksi ripustaa vaikkapa sakset. Voit myös ommella pieniä pussukoita tai askarrella hauskoja kennon sopivia rasioita. Munakennon oivallisen muodon huomaat viimeistään silloin, kun asetat ompelulankasi kennoon pystyyn: täydellistä!



Pieni pussukka kätkee sisäänsä napit.

Tein myös pienen version, jonka voin vaikka arpoa (ilman ompelutarvikkeita), jos kiinnostuneita löytyy. :)



sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Taitaa olla minunkin aika tehdä postaus jo aika kohtuuttomaksi venyneen tauon jälkeen...

Jenny kävi toissapäivänä Stockmannin herkusta ostamassa hyvänkokoisen, kokonaisen, (lämmin)savulohen. Päivän ruokaa siitä valmistaessamme (savulohipastaa) tajusimme, että sitähän jää aivan tolkuton määrä vielä jäljelle. Piti siis keksiä jotain mihin käyttää ylimääräiset lohet. Aluksi ajattelimme piirakkaa, mutta totesimme, että pakastettavuus voisi olla ihan hyvä idea. Käytännönläheisenä ideana sitten tulikin pienet suolaiset, eli saanen esitellä savulohi-kasvispasteijat!



Valmistus on kovin yksinkertaista. Aluksi leikkasimme nelisen siivua kesäkurpitsaa (jotain 0,5 ja 1 sentin väliltä paksuudeltaan), jotka suolasimme molemmin puolin. Ylimääräisen nesteen pyyhimme hetken päästä pois viipaleiden pinnalta. Ruskistimme viipaleet öljyssä pannulla ja pilkoimme ne pieniksi kuutioiksi. Ruskistimme myös karkeasti arvioiden viidesosan paprikaa (kuutioina), sekä pienen nipun parsakaalta pieneksi silputtuna. Näiden lisäksi keitimme pari annosta jasmiiniriisiä. Sekoitimme vihannekset, riisin ja savukalaa kulhossa (riisiä jäi vähän ylikin asti, sekoitussuhde on varmaankin makuasia :) ), ja maustoimme sen suolalla ja sitruunapippurilla.



Laitoimme täytettä kaupasta ostetun lehtitaikinan sisälle (tällaisesta pasteijoita tulee 12 kappaletta), ja painelimme reunat haarukalla kiinni. Sivelimme päälle reilusti kananmunaa, ja koristelimme seesamin ja kurpitsan siemenillä. Paisto keskitasolla 225 astetta, kunnes kullanruskeita.



Meidän piti eilen päästä Ikeaan, mutta seisottuamme bussipysäkillä paleltumassa turhaan 25 minuuttia päätimme, ettei kannata odottaa kauempaa (ties vaikka Ikeaan päästyämme emme sitten pääsisi pois, jos bussit ovat noin epäluotettavia) ja jäimme tekemään pikkuostoksia kaupungille. Hankimme viimein terässaippuan. Teemme kalaa melko usein, eikä kalan haju ole käsissä kovin miellyttävä. Nyt se lähtee helposti! Indiskasta Pasi osti lime-kaneli-rooibosteetä, ja Latte cafésta ostimme hyvää kahvia. Siellä on muuten ihan mahtava valkoima erikoiskahveja ja -teelaatuja, sekä ihanaa juustokakkua!



Indiskasta ostimme myös kierrätysmateriaalista, japanilaisista? mainoslehtisistä, tehdyn hauskan korin. Wii-pelit ja -ohjaimet eivät mahdu tv-tason laatikoihin (ne kun ovat täynnä playstation-pelejä ja dvd:itä), joten ne ovat lojuneet iljettävästi hyllyllä. Nyt ne on tosi somat värikkäässä ekokorissaan! Otin kuvan illalla ilman kunnon valoa, joten hieno kori ei ihan pääse oikeuksiinsa :/.



Löysin mielenkiintoista hilloa. Oikeastaan jo ennen vappua, mutta unohdin bloggailla asiasta :).



Hillo pääsi persikoiden kera tämän pirteän vappukakun väliin. Raastoin sienikakkupohjaan yhden sitruunankuoren ja kostutin kakun itsetehdyllä sitruunamehulla. Oli tosi hyvää, vaikka itse sanonkin! Kakun alla on pari yllärilahjaksi saamaamme Ikean Drömmar-kakunalusta. Aluset ovat kätevästi muoviset, joten ne voi pestä ja käyttää yhä uudelleen: mahtavaa! Näitä tuli 4 erilaista paketissa... minä en tietenkään voinut tyytyä käyttämään yhtä kerralla. Tarjotin on myös Ikeasta, tosin hankittu lähes vuosi sitten.



Aina silloin tällöin pitää tekaista helppo kasvisfetapiiras. Tätä tehdessämme odotimme vieraita. Kävi kuitenkin niin, että vieraat peruivat, ja olimme hiukan pulassa kakun, piiraan ja munkkien kanssa. Kiitos vielä Eerolle, Jaanalle ja pikku-Juliukselle, jotka auttoivat meitä selviämään syömisestä!
keskiviikko 5. toukokuuta 2010


Uusi asetelma olkkariin. Törmäsin aivan ihanaan BLACK.WHITE.YELLOW-nimiseen blogiin (väreiltään ihan loistavaa inspistä meidän mustavalkokeltaiseen olohuoneeseen!). Blogin omistaja oli löytänyt kuvan paperisesta, pallonmuotoisesta kukkakimpusta, jota sai jostain ostaa. Eräs kommentoija tiesi kuitenkin sanoa, että kyseessä on kusudama -kukkapallo. Ja minut tuntien muuta ei tarvita: olin hetkessä googlettanut ohjeen ja taitellut muutaman kukkasen. Itse en koonnut kukkiani palloksi (ehkä teen vielä sellaisenkin), vaan asettelin ne puuhelmien ja lasihelmien kanssa somistamaan kynttiläasetelmaa. Loviisan aitasta ostetut kirjainpallot saivat jatkaa edellisestä asetelmasta, ne ovat niin ihanat.

Kukkaset on muuten taiteltu Diorin hopeisesta lahjapaperista (säästin jouluna, ihana kosmetiikkapaketti oli äidiltäni <3), Marimekon raidallisesta kassista ja raidallisesta tapetista. Kaunista ei kannata heittää hukkaan!


Tein ystäväni kanssa ohikulkumatkalla pikavisiitin ihan kammottavalle pikkupikkukirppikselle. Siellä haisi kamalalta, tavarat olivat epäsiisteinä kasoina pienenpienessä tilassa, rumia kahvikuppeja oli esillä lattiallakin ja paikalla oleva myyjä oli vähintäänkin luotaantyöntävä. Jos olisin ollut yksin, olisin kääntynyt pois suoraan ovelta, mutta ystäväni halusi välttämättä käydä katsomassa kellarikerroksen vaateläjiä. Itse en suostunut korkokengissä laskeutumaan kaiteettomia betoniportaita, joten jäin "ihastuttavan" myyjän kanssa yläkertaan. (Jos totta puhutaan, olin ihan varma, että jos me molemmat menemme tyhmyyksissämme kellariin, mies ajaa meidät nurkkaan ja lukitsee meidät sinne vuosiksi. Vainoharhaista tai ei, olen mielummin varovainen ja elossa kuin toisinpäin.)
No kuitenkin, siinä kuikullessani huomasin hyllyllä hassun esineen. Kysyin varmuudeksi myyjältä, mikä kapistus mahtaa olla, mutta hän sanoi, ettei hän vaan tiedä mutta kahdella eurolla saan. Ja minähän ostin. Ystäväni kysyi kellarista kiivettyään heti: Mikä toi on? Selitin, että siinä on mun uusi minifondueni. Kehikko on metallia, alla on paikka kynttilälle ja keraamisen kulhon saa pois. Ajattelin, että se on mainio suklaafondue tai pikkuinen juustofondue, meillä kun ei moista kapinetta vielä ole. Juustofonduenkin voi tehdä valmiiksi hellalla tai mikrossa, mutta tuossa sen saa pidettyä sulana. Ihanan hassu kapine kerta kaikkiaan :).





Matot ostin 16 eurolla Ekotorilta. Ne on tampattu, imuroitu ja käsitelty tarraharjalla ennen kuvausta. Vaalea tulee pikkuhuoneeseen, kunhan saan sen pestyä (onneksi vain lähes huomaamatonta pikkulikaa). Tummassa matossa oli pientä kulumaa yhdessä kohtaa, kuten kuvasta näkyy, mutta matto on meillä ruokapöydän alla, joten kulunutta kohtaa ei näe. Matto on ihanan iso, hyväntuntuinen jalkojen alla... ja minusta sittenkin liian synkkä meille. Pasista se on ihan hyvä, mutta minua se ainakin vielä häiritsee. Kuvaan kun saan pöytätekstiilit vaihdettua.
maanantai 3. toukokuuta 2010


Keltaisen tehostevärin lisääminen olohuoneeseen jatkuu. Pääsin tosiaan käymään Eurokirppiksellä viime viikolla, ja mukaan tarttui muutama mainio keltainen juttu. Ylemmässä kuvassa on jälleen yksi lokero olohuoneen hyllystä. Keltainen maljakko on Muurlan, ja maksoi kirpputorilla 3 euroa. Läpikuultava keltainen lasi tuo mieleeni Kartellin keltaisen Fly -valaisimen, josta olen haaveillut jo jonkin aikaa.



En ole fleece-tyyppisten torkkuhuopien ystävä, mutta mustalla reunustettu keltainen oli huippulöytö. Materiaali ei ole sellaista tyypillistä, pehmeää fleeceä, vaan pinta on kestävän oloista. Väri on ihan nappiin ja mikä parasta: huopa on levitettynä ruhtinaallisen kokoinen, joten mahdumme molemmat käpertymään siihen.



Naurettava esillepano syntyi vapunaattona siivouksen yhteydessä. Hevospää ja ankka ovat kirpputoriostoksia. Hevosen alle olen jo kauan etsinyt oikean kokoista kuutionmuotoista mustaa laatikkoa, jotta saisin sen näyttämään taideveistokselta. Ankka päätyy muualle. Musta lyhty on joululahja Pasin äidiltä.



Jälleen lokerohyllystä. Askartelin kirjaintaulun torstaina. Simppeli kuva-aihe selittyy meidän tieteenalojemme kautta: Pb on lyijyn kemiallinen merkki, toisaalta p ja b kuvaavat kahden samapaikkaisen klusiilin soinnillinen-soinniton -oppositiota. Pingviinipojan askartelin Pasille hänen löytämästään vauvanukesta kaksi vuotta sitten.



Bonuksena kuva yhdestä lempimekostani, Jojo & Maloun dalihenkisestä kelloprinttimekosta, jonka Pasi on minulle ostanut (maksanut) lahjaksi.
Värikylläiset retroprintit ja hassut esineet viehättävät minua. Hassua kyllä, värikkäimmät ja omalla tavallaan myös humoristisimmat asiat löytävät helpoiten paikkansa keittiöstä, enkä useimpia näistä esineistä muualle asuntoon huolisikaan. Keittiö on kai sitten se "hauska" paikka, ainakin useimmista keittiöistä löytää hassuja jääkaappimagneetteja, värikkään esiliinan tai hullunkurisen tiskirätin.



Keittiön pyyhetelineen päällä meillä on tällä hetkellä uusin kirpputorilöytöni "Hemmets sjuk- och olycksfallsvård" -kirja, jonka ostin Eurokirppikseltä viime viikolla. Kirja on 40-luvulta ja sisältää aivan ihastuttavia kuvia vanhanaikaisissa hoitaja-asuissa tomerana työskentelevistä sairaanhoitajista, sekä hellyyttävää faktaa silloisesta välineistöstä: hoitajat mm. väsäävät selkätukia potilaiden sänkyihin nurinpäin käännetyistä tuoleista. Kirjan takana oleva sydäntarjotin on mummini vanha. Pelastin sen kesämökiltä. Pin up -tarjottimen askartelin itse vanhasta metallitarjottimesta jollekin joululahjaksi, mutten ollut lopputulokseen tyytyväinen, joten se jäi meille.



Aarikan vanhat purkit ovat myös mummini vanhat ja kesämökiltä tuodut.



Lähikirppiksen ilmaiskorissa oli vanha saksalainen lehtinen, jonka sisältä löysin tämän ainokaisen värikuvan. Mainos pääsi heti kehyksiin. Paperi on ihanan paksua ja väritys ihanan... miten sitä nyt kuvaisi... akvarellimainen?



Tämä vihreä lasikannu lähti viime vuonna mukaan kirpputorilta Tukholmasta. Kannun väri ja muoto hurmasivat minut heti. Välillä tuntuu todella oudolta, että minuun vetoavat monissa asioissa molemmat ääripäät. Muotoilussa kaksijakoisuus näkyy runsaan ja suoraviivaisen kummallisena liittona. Eilen katoin kahvipöytään tämän mehukannun, vaikka maitokannuna toimi Selettin valkoinen, moderni kannu. Lopputulos ei silti ollut riitasointuinen.