tiistai 30. elokuuta 2011
Pasin sisko Mira on meillä käymässä. Minulla oli kamera mukana iltakävelyllä. Pellon kohdalla pyysin sisaruksia tekemään traktorin. Aika hyvä, vai mitä?


Tuuli oli hurja. Se näkyy Pasin pullistuneista housuista ja t-paidan helmasta. Herra kun ei ole luonnostaan mitenkään pepukas.

Hämmästyttävää, kuinka samaan tahtiin he kirmasivat pois kuvasta. Täytyy olla jonkinsorttinen sukulaisaskel.



Ihastuin kovasti erään bloggarin pojalleen askartelemaan miesnukkeen. Koska minuakin ompelututti ja koska räsymiehen idea oli valloittava, kokosin tilkuista ihan oman. Sanoin Pasille tekeväni "raggedy manin", mutta Pasin korvat tulkitsivat minun sanoneen "tragedy man". Tragediamies kuulosti minusta niin hupaisalta, että räsymiehen oli ihan pakko saada murjottavat kasvot. Viikset ja kukka tekevät tyypistä mielestäni aika ranskalaisen. Ehkä hän tarvitsee baskerinkin.

Hauska projekti menee näin:

1. Suunnittele nuken muoto esim. piirtämällä ääriviivat paperille. Mieti, millaiset mittasuhteet haluat. Minä halusin ison, leveän pään ja pitkät raajat (niin, jalat eivät mahtuneet näköjään kuvaan). Piirrä sitten käski, jalka, pää ja vartalo erikseen. Leikkaa kankaasta kaksi pääpyörylää, kaksi vartalo-osaa ja neljä kutakin raaja-osaa ja ompele parit vastakkain niin, että liittokohtaan jää aukko täyttämistä varten. Suosi kierrätysmateriaaleja, räsymies ansaitsee tulla tehdyksi käytetystä kankaasta.

2. Koska kyseessä on räsymies, laiskuus palkitaan. Ohuiden raajojen kääntäminen on rasittavaa. Älä siis käännä vaan jätä saumat reilusti näkyviin. Omani koostuvat siksaklaidasta ja suorasta ompeleesta.

3. Täytä räsyukkeli jollakin hauskantuntuisella materiaalilla, niin voit myöhemmin purkaa stressiä puristelemalla nukkea. Omassani on ohuen vanukerroksen alla riisiä. Herneet ja kaurakin kävisivät varmasti. Yritä selvitä ostamatta.

4. Jotta täytemuruset pysyvät irtonaisissa osissa, sulje aukko väliaikaisesti nuppineulalla tai hakaneulalla.

5. Kursi kokoon. Jaloista tulee hauskemmat, kun ne ompelee niin, että saumat osoittavat suoraan eteen ja taakse (eivätkä sivuille).

6. Tee kasvot viimeiseksi. Leiki erilaisilla viiksillä ja parroilla ja silmillä ja huulilla ja kulmakarvoilla, kunnes osaat varmuudella sanoa, mistä pidät eniten. Varaa vaiheelle reilusti aikaa. Erilaisilla ilmeillä pöljäily on yllättävän hauskaa.

7. Tee erilaisia asusteita. Tragedy manilla on hakaneulalla kiinnitettävä kukka ja kaksi erilaista rusettia.

8. Tee pikkuveli. Tragedy manin minikaveri on Mischief man.


Kylvimme kahteen isoon ruukkuun porkkanoita keväällä. Koska meillä ei ole vielä sopivaa parvekepöytää ja koska kasvihyllyn ylemmät hyllyt eivät olisi kestäneet isojen ruukkujen painoa, porkkanat varttuivat alahyllyllä. Kuvassa on tulitikku selventämässä porkkanoiden kokoa. Maku oli sentään mainio!

torstai 18. elokuuta 2011
Kesän ihanimmasta piknikistä on kulunut jo kuukausi. Pakkasimme silloin Suvin kanssa kassit ja suuntasimme pyörällä Aurajoen varteen, metsän siimekseen. Suvi toi kahta herkullista ja ah niin kesäistä perunasalaattia ja minä toin mustikkabanaanimuffinseja. Levitimme keltaisen viltin suuren männyn alle. Orava heitti meitä ensin kävyllä ja kakkasi sitten oksalta niin, että papanat putoilivat viltin reunalle. Linnut lauloivat, hurjat sudenkorennot suhahtelivat edestakaisin ja saatoimme seurata pikkukalojen touhuja suoraan viltiltämme.



Minulla oli mukana myös virkkuutyöni, joka onkin sittemmin valmistunut (ks. edellinen postaus) ja Suville sisustuslehti.


(Neljä ensimmäistä kuvaa ovat Suvin ottamia, kiitos kovasti <3)

Totta puhuen en malttanut virkata kauaa, sillä Suvin kanssa rupattelu kiinnosti enemmän. Sitä paitsi ympärillämme tapahtui kauheasti mielenkiintoisia asioita ja tuntui, kuin olisimme olleet kaukana kaupungista. Säikyimme ärhäkänoloisia sudenkorentoja, joista yksi lensi suoraan minua päin. Yritimme olla kikattamatta aina kun ohitsemme lipui kesäpäivästä nauttivia melojia.


Maistoin metsämansikoita ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden Joensuun-matkan. Meillä ei pohjoisessa kasvanut metsämansikoita mutta vattuja ja mesimarjoja sentään.




Syksy tuntuu jo ilmassa. Ja jännittää kauheasti. Ihan pian aloitan työni yliopistolla kolmessa eri paikassa. Parvekkeen yrttitarha tulee jälleen tiensä päähän ja ulos lähtiessä joutuu pukemaan takin. Toisaalta minulla on hirveä ikävä napitettavia trenssejäni. Minulla on niitä "enää" neljä kun myin yhden. Ehkäpä ostan palkkarahoilla uuden. Tai sitten sellaisen merinovillaisen neuletakin, sellainen sopisi varmaan opettajalookiin.

tiistai 9. elokuuta 2011
Mummi lähetti minulle postin mukana ruutuvirkkausohjeen. Laitaan hän oli kirjoittanut silmukkaisella kaunokirjoituskäsialallaan "Virkkale tästä lakanoihin pitsit". En ole ennen kokeillut ruutuvirkkausta, joten ilahduin huomatessani sen olevan helppoa. Virkkasin lopuksi reunaan itse keksimäni silmukkakuvion koristeeksi. Lanka on kirpparilta ostamaani helmilankaa, sitä meni 3 pientä rullaa. Ostin lankaa 20 senttiä/rulla ja hämmästyin, kun samainen lankarulla maksoi käsityöliikkeessä lähes kymmenen euroa. Arvatkaas, menin takaisin kirpparille ja ostin loputkin rullat. Olen jo suunnittelemassa uutta, parisängyn lakanan levyistä pitsiä. Kyllä suunnitelmia täytyy olla!

En ole vielä ommellut pitsiä mihinkään, joten kuvasin sen keskiaikaisilta markkinoilta ostamani pellavan päällä. Kuvista ei kuitenkaan tullut kovin hyviä. Lainakamerani alkaa väsähtää. Suvi kyllä varoitti, ettei kameralla ole enää paljoa elinaikaa, niin siinä käy, mutta olen silti surullinen. Ensin kamera ei eräänä päivänä suostunut laukaisemaan kuvaa ja nyt se ei halua tarkentaa. Toivottavasti tauti on ohimenevä. Kuvaaminen on ollut niin ihanaa, että haluaisin hankkia ihan oman digijärkkärin. Järjestelmäkamera on ihan eri asia kuin tavallinen.




Tulisipa minulle enemmän inspiroivia kirjeitä!
lauantai 6. elokuuta 2011
On ollut harvinaisen ihanaa olla turkulainen nyt kulttuuripääkaupunkivuotena. Olen käynyt katsomassa, kuulemassa ja kokemassa monenlaisia näyttelyitä, tapahtumia ja esityksiä. Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa sittemmin loppuunmyydyn Cirque Draculan. Kyseessä on vampyyriteemainen varieteesirkusnäytös, joka järjestettiin upeassa peiliteltassa. Esiintyjistä moni on aiemmin esiintynyt myös maailmankuulussa Cirque du Soleilissa. Yleisö istui pöydissä ja söi ja joi samalla, kun hurjat akrobaatit tasapainoilivat katon rajassa. Ilta oli mahtava! Kuvata siellä ei esiintyjien turvallisuuden vuoksi saanut. Kuvat on napattu Turku 2011 -sivustolta.




Viime viikon lauantaina vietin kulttuuripäivää Emmin kanssa. Kävimme ensin Colourscapessa. Se on sadasta värikuplasta koostuva labyrintti. Meidän vierailumme aikana siellä esiintyi kurkkulaulajien ryhmä. Saimme kaiken huipuksi VIP-viitat, koska Emmi tunsi oikeat ihmiset.


Emmin viitan taskut loistivat sinisissä kuplissa. Ja ehkä vähän hymykin.

Väriluolasta suuntasimme Turun taidemuseoon. Yläkerran Crème de la Crème oli aika ihana. Tuntui hienolta nähdä luonnossa kaikki suomalaiset mestariteokset, joita on mm. koulukirjojen sivuilla ihaillut: Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Edelfeltiä, Järnefeltiä, Simbergiä... Animoissa pyöri David Shrigley, ja sekin oli ihan hauska. Alakerran Veli Granöä minä en ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Avaruusolentokokemukset yhdessä maahiskokemusten ja esineiden aurojen kanssa kuuluvat asioihin, joita minun on vaikea ottaa vakavasti.

Päätimme kultturikierroksen Kakolanmäen punaisella paraatimatolla. Talkoovoimin kudottu matto mutkittelee vankilan ympäri.

Ihana Emmi ja ihana matto.

Reitin varrella oli hyvlätty talokin, jonka ovi oli sepposen selällään. En tiedä, saiko sinne mennä vai ei, mutta mitään kieltokylttejä ei ollut, joten vilkaisimme sisään. Talossa on ilmeisesti oleskeltu: seiniä oli sutattu.


Huomenna menemme Pasin kanssa Soivat kirjeet -konserttiin Turun konservatorion Sigyn-saliin. Ihanaa saada pukeutua ;).