lauantai 27. maaliskuuta 2010
Viimeksi, kun Pasi oli poissa kotoa, ompelin käsin kolme koristetyynynpäällistä makuuhuoneeseen. Tälläkin kertaa yksinäinen viikonloppu inspiroi uuteen tyynynpäälliseen. Tällä kertaa kohteena oli olohuone. Toisella sohvalla on jo jonkin aikaa ollut harmaiden ja raidallisten tyynyjen lisäksi aivan ihana Saanan ja Ollin suunnittelema ja toteuttama valkoinen tyyny (yritän muistaa kuvata sen päivänvalossa samalla kun kuvaan tänään syntyneen tyynyn "luonnollisessa elinympäristössään" muiden tyynyjen seassa). Mutta toinen sohva tuli selvästi kateelliseksi valkotyynysohvalle, joten tarvitsimme toisen tyynyn, jossa olisi puhtaan valkoista. Tyynyjähän ei voi olla liikaa.

Halusin tehdä kaksipuolisen tyynyn, jotta kääntämällä pystyisi helposti muuttamaan ilmettä. Idea kuviointiin tuli 5-vuotiaan hoitolapseni hassuista piirrustuksista. Oli tosi hassua ottaa niistä mallia, jouduin pirtämään kuviot osittain vasemmalla kädellä, jotta tulos olisi autenttisempi ja sitä kautta suloisempi. Mustavalkoisella värityksellä mikä tahansa on uskottavaa. Suurin osa kuvista on ihanasta kuvasarjasta "Viirupupu Ikeassa", jonka hoidokkini piirsi minulle viime torstaina. Joukosta löytyy päähenkilön lisäksi ostoskori, veitsi ja jätski. Lihapulla-annos ei päässyt tyynyyn. Nyt minulla on ihan oikea ompelukone, joten koko tyynyä ei tarvinut neulan ja langan kanssa väsätä. Kiitos isi! Tämä oli koneen ensimmäinen koitos.



Toiselle puolelle piirsin kangastussilla paljon kuvia, ja pensselöin taustan mustaksi. Toiselle puolelle tein kolme kohokuvaa näin:
1. Piirsin hahmot erilliselle kankaalle.
2. Leikkasin ne irti ja käsittelin reunat Fray checkillä (se on purkautumisenestoainetta). Valitsin käytettäviksi mustakalan, talon ja sydämen.
3. Leikkasin kuvioiden avulla hieman pienemmät samanmuotoiset palat ohuesta softiksesta ja huopakankaasta. Softis alle, huopakangas päälle, sitten vähän huopakangassilppua pehmikkeeksi ja päällimmäiseksi piirros. Sama oli varmasti hoitunut vanullakin, jos sitä olisi ollut. Kiinnitin nuppineuloin tyynykankaaseen sopiviin kohtiin.
4. Ompelin kuviot neulalla ja langalla katkoviivamaisilla pistoilla tyynykankaaseen.


Tällanen kääntötyyny siit ny tulisisi.

Bonuksena vielä kuva edellisen yksinäisviikonlopun Kameetyynystä. Tukkakin on kirjailtu mustin lasihelmin :).

Olen tämän viikonlopun yksin kotona Pasin ollessa bändinsä kanssa studiolla. Yksinolo tietää aina puuhastelua pikkutunneille, sillä en osaa oikein nukkua yksin. Viimeyönä aloitin tämän päivän tyynynpäällisprosessin kuvioimalla kankaan valmiiksi kangasväreillä. Virkkailin hieman ja järjestelin tavaroita. Sitten kiillotin hopeakoruni, joita en käytä, enkä ole käyttämässäkään (tällaisia ideoita voi saada vain silloin, kun yrittää vältellä nukkumaanmenoa!). Lopulta analysoin graduaineistoani ja luin yhden sivun tenttiin. Kyllä: yhden. Fred Karlssonin Yleinen kielitiede Suomessa kautta aikojen vakuutti minut nukkumisen autuudesta.

Aamulla makuuhuoneeseen tulvi aivan ihana valo. En onnistunut tallentamaan sitä Pasin kameralla erityisen hyvin, joten lisätkää mielikuvitusta peliin kuvia katsellessanne. Nyt pääsette kurkistamaan makuuhuoneeseemme. Se poikkeaa tyyliltään aika paljon keittiöstä ja olohuoneesta. Tapetti oli vasta uusittu ennen muuttoamme, joten emme raaskineet sitä kiskoa alas. Niinpä sisustuksestakin tuli tapetin kautta romanttisempi. Väreinä on valkoista, kermaa, kultaa, tumma puuta sekä hieman mustaa kontrastina. Hetkittäin haaveilen yöpöydän ja kirjahyllyn maalaamisesta valkoiseksi, mutta tulen aina järkiini lopulta.






Tämä lamppu on yksi rakkaimmista second hand -löydöistäni. Etsin kauan täydellistä pöytälamppua, kunnes huomasin huuto.netissä tämän kookkaan kaunottaren. Ihastuin jalkaan heti: se on yhtä aikaa pyöreän täyteläinen ja ilmava. Lampun muovisen varjostimen myyjä oli tuunannut aivan ihanasti ohuilla paperikerroksilla. Ja myöhemmin minulle selvisi vielä, että tämä myyjä on ihan oikea taiteilija! Nyt meillä on sitten erään Turussa asustelevan espanjalaissyntyisen artisten lamppu kotonamme, ja tunnen onnellisuutta joka kerta, kun sitä katselen. Yöpöytä on Ekotorilta.


Meidän piti hankkia sänkyymme kaunis pääty. Valitsemaamme päätyä ei enää ollut myytävänä, eikä toista sopivaa tullut vastaan, joten päätin askarrella ison taulun sängyn yläpuolelle paikkaamaan tyhjää tilaa. Upeat kehykset löytyivät Kaskenkadun Kehys ja kultaus -liikkeestä poistohintaan. Erittäin palvelualtis myyjä leikkasi tukevan taustapahvin ja nikkaroi sille metalliset kiinnikkeet vielä samaan hintaan. (Suosittelen kyseistä pytinkiä koko sydämestäni, makuuhuoneen fasettihiottu kokovartalopeili, joka ei kuvissa näy, on myös peräisin samasta paikasta, ja tuotiin kotiin veloituksetta!) Antiikkiliike Wanha Elias on puolestaan kauniiden avainten ostopaikka. Taustapahvin päälle on pingotettu kangas, avainten siivet askartelin kuultavasta valkoisesta paperista ja kultapaperista. Liitäjät on liimattu tukevasti paikalleen kuumaliimalla.


Ikkunan alla oleva lämpöpatteri häiritsi minua, joten päätin kehittää Ikean keittiöjakkarasta katseen vangitsijan verhojen väliin. Huoleton maalikerros valkoisella spraylla riitti. Tuoli on oiva paikka polttaa kynttilöitä, koska yöpöydän on vallannut lamppu. Varsinkin talvipimeillä tuli tunnelmoitua usein ennen nukkumaanmenoa. Raskaat verhotupsut kietaisin puolihuolimattomasti solmuun verhon ympärille. En pidä hirveästi sivuun sidotuista verhoista, mutta tällainen keskelle sidottu verhokimppu näyttää omaan silmääni kivalta.


Ikkunalautaa vartioivat Mats Jonassonin kristalliset Domino, Ideo ja Kiwok.


Sänkyä vastapäätä olevalla seinällä on Ekotorilta ostamani kirjahylly/lasikaappi. Pasi harrastaa viskejä, ja saa kertoa harrastuksestaan itse.


Ylähyllyllä on hyvä säilyttää laseja. Kaapissa on ledivalot, joten lasien kimmeltelyä voi ihailla iltaisinkin. Viinilasit on Stockmannin Villa-sarjaa ja M. Okkolin Oy:n käsinhiotut aromilasit olen ostanut Pasille lahjaksi viskinmaistelua varten. Sekä viinilaseissa että aromilaseissa on kaiverretut pintakoristeet. Kuohuviinilasit ja shottilasit ovat taviksia.


Hyllyn toisella reunalla majailevat Rakkaat esineet -antiikkiliikkeestä ostamani espressokupit. Ne hurmasivat minut pikkujaloillaan ihan täysin. Valkoiset kukat on maalattu ihanasti koholle. Harmi, että meistä ainoastaan Pasi juo espressoa sekä viskiä, joten ihanat lasit ja kupit eivät ole koskaan omassa käytössäni. Onneksi rakastan vieraiden kestitsemistä.
lauantai 20. maaliskuuta 2010
Cupcaket, kotimaisen lehdistön mukaan "kuppikakut", eli kuorrutetut muffinsit nousivat hillittömään muotiin viime vuoden puolella. Söpöisät, värikkäät, makeat leivonnaiset ovat kieltämättä hurmaavia, ja olenkin onnistunut kehittämään oman "signature-muffinsini": sitruunamuffinssi mansikkatuorejuustokuorrutteella. Idea on, että sitruunan pirteä maku tekee muuten äklömakeasta kuorrutteesta sopivan. Viime lauantaina kokeilin saman kuorrutteen maustamista appelsiinipippurilla, ja makuelämys oli hauska.



Taikinan ohje on mukailtu Diana's desserts sivun ohjeesta. Kuorrute on omien kokeilujen tulos. Vielä helpommalla pääsee, kun ostaa kaupasta pussillisen kuorruttamattomia sitruunamuffinseja ja valmistaa pelkän kuorrutteen, mutta silloin kun on aikaa, kannattaa tehdä alusta saakka itse.

Noin 16 muffinsin taikina:

115 g voita
2 dl sokeria
2 munaa

4 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
ripaus suolaa ja vanilliinisokeria

1 prk kermaviiliä

yhden sitruunan kuori hienoksi raastettuna

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja vatkaa vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne vaahtoon kermaviilin kanssa. Lopuksi sekoita puulusikalla joukkoon sitruunankuori. Annostele muffinsivuokiin. Suosittelen lämpimästi silikonisia muffinssivuokia, paperiset lässähtävät, ks. kuvan vertailu. (On minulla muffinsipannukin, mutten ole löytänyt sopivankokoisia paperivuorauksia koloihin, ja ilman paperia kuorrutetut muffinisit ovat alastomia). Paista 180 asteessa 20 minuuttia. Anna jäähtyä ennen kuorrutusta.



Mansikkakuorrute:

purkki kuohukermaa
rasia maustamatonta tuorejuustoa, esim. Philadelphia. (ei kevyt ;)!)
pari rkl mansikkatomusokeria (antaa myös kivan värin)

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää sitten muut ainekset. Tätä kuorrutetta tulee hirveän paljon, puolikkaallakin annoksella pärjäisi kyllä. Tämän kuorrutteen ehdoton etu on pursotusmahdollisuus! Koristele valmiiksi hyviksillä.

Appelsiinipippurikuorrutteessa on tavallista tomusokeria sekä varovainen ripsaisu Santa Maria More -sarjan appelsiinipippurimaustetta. Mauksi voi siis periaatteessa valita minkä tahansa, ja tarvittaessa kuorrutteen voi värjätä elintarvikevärillä.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Olemme olleet kovasti kiireisiä viime päivinä. Pasi sai töitä tutkimusavustajana ja minulla on töideni lisäksi alkanut graduseminaarin viimeinen yhteinen osuus. Tietenkin sain ensimmäisen opponointivuoron, ja se on tänään, ihan kohta. Ehdin kumminkin käymään Emmin kanssa syömässä lounasta ja tsekkaamassa Emmaus-kirppiksen romulaarit.



Kuvassa olevat tavarat maksoivat yhteensä 3,50! Kengistä tulee minun ensi kesän työkenkäni, minäkin nimittäin sain työharjoittelupaikan yliopistolla (ollaanpa me nyt niin akateemisia!). Jostain syystä niillä oli hintaa vain 1,50, vaikkei niissä ole mitään silminhavaittavaa vikaa. Emmauksen tavarat on ilmaisia lahjoituksia, eikä niistä oikeastaan koskaan pyydetä juuri mitään. Suurin osa tavarasta on toki aika huonokuntoista, mutta juuri siksi siellä onkin hauska käydä tekemässä löytöjä. Munakuppi, verhokappa ja puinen hökötys ovat sieluni silmin jo aivan muuta, ja jahka saatan muuttumisleikit todeksi, näette mitä niistä tulee. Vanhan kylpyankan pesin ja desinfioin ennen kuvaa. Se on tosi herttaisen mallinen.
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Tänään vietin vapaapäivän kodinhengettärenä. Kodissamme oli ihanan valoisaa ja mieleni valtasi mahdottoman suloinen kevät. Pyykkäsin, silitin, hoidin kasvit ja tiskit ja päätinpä pyöräyttää vielä leivänkin. Tai oikeastaan kaksi.



Eilisellä kaupunkireissulla huomasin pääsiäisen saapuneen joka liikkeeseen, joten pitihän minunkin väsätä pieni maalaisromanttinen asetelma kuivatuista omenasiivuista, muovisista munista, muutamasta höyhenestä, kynttilästä ja valtavan söpöstä keltavalkoruudullisesta nauhasta. Harmikseni kaikki kiva ei näy kuvassa niin hyvin kuin haluaisin. Ja pääsiäishengessä leivoin sitten leivätkin munanmuotoisiksi ja saksin pintaan hieman koristelua (joka ei sekään tietenkään näy hyvin, vai mitä?).

Rapeakuoriseen leipään tarvitset:

5 dl haaleaa vettä
1 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
1 rkl öljyä
2 dl kaurahiutaleita
1 dl muuta kivaa (tässä tapauksessa laitoin mm. pähkinöitä ja kurpitsansiemeniä sis. mysliä, josta noukin ensin kaikki hedelmäpalat pois)
n. 9 dl vehnäjauhoja

Tee näin:

Sekoita taikinaksi, anna nousta n. tunti. Muotoile pellille kaksi leipää, laita uuni 200 asteeseen, anna leipien kohota, kunnes uuni on lämmennyt. Uunin pohjalle voi laittaa vesikulhon, jotta leivän pinnasta tulisi rapeampi. Leipien pintaa voi samasta syystä myös valella hieman vedellä ennen paistoa ja kerran paiston aikana. Paista 15 minuuttia, minkä jälkeen 100 asteessa vielä noin tunnin verran. Älä peitä liinalla, jos haluat erityisen rapean kuoren.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Vanhan näppäimistöni siirtyessä tuonpuoleiseen vuosi sitten napsin siitä talteen kaikki nappulat. Olin nähnyt ihmisten tekevän näppäin-magneetteja, ja päätin, että uusiokäyttöön minunkin omani pääsisivät jonain päivänä. En vain keksinyt, mihin. Tänään järjestelin askartelukamppeitani ja löysin näppäinpussin, ja silloin välähti: lasinalusiahan näistä tulee! Mukavan mustavalkoisia, mukavan nelikulmaisia, mukavan uniikkeja ja ihan oman näköisiä!


Tarvitset
:
-näppäimiä
-pahvia tai muuta tukevaa ja helposti leikattavaa
-kuumaliimaa (erikeeperkin käy, jos olet kärsivällinen)
-kynän




Tee näin:


Sommittele nappuloista sopiva muoto pahvin päällä. Jos haluat perusneliön, helpointa on käyttää ainoastaan samankokoisia perusnappuloita niin reunoista saa varmasti tasaiset. Piirrä kynällä muodon ääriviivat pahviin. Leikkaa irti hieman pienempänä, niin pahvin reuna ei näy valmiissa työssä. Jos näppäimesi eivät sovi saumattomasti yhteen, kannattaa pahvi käsitellä maalaamalla tai päällystämällä, ettei väleistä pilkota ruskeaa. Omassa pahvissani oli kääntöpuolella kiiltävä valkoinen pinta, joten liimasin nappulat sille puolelle kaiken varalta. Kuumaliimaa nappulat pahviin joko yksitellen tai rivi kerrallaan, enempää ei kannata yrittää, koska liima jäähtyy nopeasti. Älä polta itteäs. Lisää tarvittaessa liimaa vielä reunoihin. Valmista tuli.



Valitsin jokaisen alusen yläkulmaan yhden tekstinäppäimistä, joten alusilla on nyt nimet: home, page up, delete ja end. Saa valita fiiliksen mukaan ;). Meillä on kyllä siitä kätevä valkoinen kirppislöytö sohvapöytä, että siitä avautuu neljä mustaa "siipeä", joille lasin voi huoletta laskea. Ikävä kyllä kaikki vieraamme eivät aina huomaa hyödyntää ominaisuutta, ja valkoiseen pintaan on syöpynyt pari punaviini- sekä kahvirengasta. Anteeksi on annettu, ei siis huolta, jos joku syyllisistä lukee tätä! Ensi kerralla sopii napata mukinsa tahi lasinsa alle sitten tämmöinen kotitekoinen läpyskä, jonka kohtalolla ei ole niin väliksi, sillä on muuten näppärä homma tehdä uusi jos niikseen tulee.
Kotona on mukava käydä. Monestakin syystä, mutta yksi on tietenkin se, että sieltä saa kaikenlaista viedä mukanaan. Jouluiselta Lapinreissulta Jennyn vanhempien luota saimme viedä mukavan kokoisen kylmälaukun verran kalaa ja hirveä, eli selvästi jotain etua luonnonläheisessä asumisessakin taitaa olla. En ole uskaltanut laskea paljon sellainen läjä laatulihaa maksaisi Turun lihatiskiltä ostettuna, mutta äkkinäinen arvaus on: ihan liikaa omalle budjetille.

Hirven lihat on jo pakkasesta kuluneet, mutta kalaa on vielä jäljellä. Teimmekin tuossa muutama päivää sitten Jennyn isän fileroimasta siiasta maittavan aterian, jonka nimesimme siikaranuiksi!



Pannulla voissa paistettu siikafilee ja yrttisellä grillimausteella maustetut ranskanpotut on aika hyvä yhdistelmä, ainakin minun makuuni sopiva. Sanotaan että kalaa on vaikea pilata, mutta ei se kaukana ollut, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni tein kalalle erikseen kermakastikkeen. Oli siinä pientä pähkäilyä tillin/sitruunapippurin/suolan suhteiden kanssa, mutta eiköhän lopputulos ollut aika kohtuullinen.

Niin ja kiitos vielä kerran lihasta, sinne Lappiin! :)
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Pääsin tässä hiljattain käymään Loviisan aitassa ja toissapäivänä teimme Pasin kanssa bussimatkan Kodin Ykköseen. Molemmista paikoista tarttui mukaan useampi kiva juttu, mutta rahaa ei kulunut suurestikaan.



Kuvassa tämänhetkinen television edusta. Tykkään kauheasti tehdä erilaisia pieniä asetelmia, ja television vaihduttua litteään jäi tason päälle täydellinen tila somistukselle. Somistus on vaihtunut suurinpiirtein vuodenajan mukaan. Kuvan asetelma koostuu ihanasta neliskanttisesta lasilautasesta, jonka sain syntymäpäivälahjaksi entiseltä työkaveriltani, valkoisesta koristehiekasta (tai pikemminkin sorasta), muutamasta valkoisesta koristekivestä, kynttilöistä ja Loviisan aitasta ostamistani sisustuspalloista. Olen katsellut sisustuspallukoita jo pari vuotta, mutta jostain syystä ne ovat aina joko a) ruskeansävyisiä tai b) antiikkivalkoisia tai muuten rustiikkisia, joten eiväthän ne meidän olkkariin ole sopineet. Mutta nyt löytyi ihania! Tuo suurin on askarreltu jostain oikeista kuivatuista lehdistä liimaamalla niitä limittäin, ja vaikutelma on aika artisokkamainen. Hento vihreä väri on ihanan hillitty, ja sopii sekä mustavalkoiseen sisustukseen että kevättalveen. Posliinisissa palloissa on hauskasti meidän nimikirjaimemme. Keskenään lottopallot näyttivät aika kummallisilta suuriin lasikulhoihin ahdettuina liikkeessä, mutta arvelin (oikein), että ne näyttävät oikein somilta muussa kontekstissa. Lisäksi tv-tasoa sulostuttaa muutaman vuoden ikäinen Hemtexin tekokukka. Se on yllättävän aidon näköinen, en ole muovisina kiiltävien tekokasvien ystävä.



Kuvan sokerikko löytyi myös Loviisan aitasta. Olin kaivannut rakkaalle Selettin maitokannulleni kaveria jo pitkään. Seletti valmistaa myös paperipussin näköisiä posliinikippoja, mikä olisi ollut hirveän hauska pari maitopurkin näköiselle kannulle (En viitsi laittaa vieraiden eteen maitopurkkia ja sokeripussia, mutta laitanpa "maitopurkin" ja "sokeripussin" haha, hauskaa...), mutta ne "pussit" ovat valtavan kokoisia, eivätkä sovellu sokerikoiksi :(. Löytämäni purkki on kuitenkin oikean värinen, tarpeeksi hillitty, ja toisin kuin pussissa olisi ollut, tässä on tärkeä ominaisuus: kansi.

Pasi osti meille ihastuttavan kukan Kodin Ykkösestä! Tietääkö joku, miten tätä tulisi hoitaa, niin että se kukkisi mahdollisimman pitkään ja kukkisi toistekin? (Ja tähän loppuun tunnustus: En tiedä mikä kukka tämä on. Lapussa ei lukenut.)
Heipähei vaan minunkin puolestani! Taitaa olla tämän vihdoin aika avata blogitussaldonsa.

Useimmiten ruoan tekeminen ei ole läheskään niin vaikeaa, kuin lopputulos antaisi olettaa. Useimmiten herkullinen ateria syntyy ihan parilla perusmenetelmällä, ja vaivannäkö on loppujenlopuksi kovin pientä. Asia on juuri näin tämänkin postin ruoassa. Saanko esitellä: nuudeliwokki!


Tähän herkulliseen ruokaan tarvitset ohjeiden mukaisesti valmistetun pikanuudelin (kanan makuinen), wokkivihanneksia sekä maustamatonta broilerisuikaletta. Homma kannattaa aloittaa ruskistamalla broileri wokkipannulla kypsäksi vähän öljyä käyttäen. Vasta kypsän broilerin sekaan kannattaa heittää vihannekset, ja lämmittää ne vain nopeasti, ettei ne mene liian pehmeäksi. Tässä tapauksessa on käytetty kaupan pakastealtaasta löytynyttä wokkivihannessekoitusta, mutta toki paremman lopputuloksen voi saada aikaiseksi tuoreilla vihanneksilla (jos vain tykkää pilkkomisesta). Tuoreiden vihannesten etuna on tietenkin maun lisäksi se, että ne pystyy laittamaan valitsemassaan järjestyksessä pannulle, jolloin vihannesten paistoaikaa pystyy kontrolloimaan paremmin. Esimerkiksi paprika menee helposti liian pehmeäksi, jos sen joutuu laittamaan samaan aikaan porkkanan kanssa (niinkuin tilanne on pakastepussien kanssa).

Kaikkein vaikein vaihe tässä ateriassa on luultavasti maustaminen. Itse olen mausteisen ruoan ystävä, joten en juurikaan mausteita yleensä säästele. Niin oli tässäkin tapauksessa: broileri-vihannes -sekoituksen maustamisessa käytin tavanomaisten suolan ja pippurin lisäksi curryä, chilijauhetta, valkosipulijauhetta sekä erikoisuutena wasabi- ja seesaminsiemensekoitusta. Lopuksi vielä viimeistelin koko homman soijakastikkeella.

Tämän jälkeen sekoitus vain valmiiden nuudeleiden (joista vesi on kaadettu pois) kanssa, ja ruoka on valmista. Koko hoito siis oli oikeastaan yksi paisto, ja lämpimän veden tekeminen nuudeleita varten vedenkeittimellä. Helppoa ja hyvää!


P.S. Kuvan kaunis oksa on tuoretta oreganoa.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Kesäkuvia selaillessani törmäsin tähän parvekkeella näpättyyn kuvaan. Nyt juuri kun ulkona pyryttää räntää, loskaa on polviin asti ja ohiajavat autot roiskivat rapaa lahkeille on aivan erityisen ihanaa palata kesähetkiin ja toivoa, että tämä kamala turkulainen talvi menisi nopeammin ohi.

Huijatkaa itsenne uskomaan ihmeisiin leipomalla jotain iloista. Seuraava resepti on kunnon klassikko, jonka reseptin olen kirjoittanut äidin leipomavihosta omaan ruutuvihkooni ennen kotoamuuttoa: Tiikerikakku. Oma twistini perinteiseen versioon on sahramin lisääminen vaaleaan taikinaan, sekä koko komeuden leipominen silikoniseen auringonkukkavuokaan.



Ainekset:

4 munaa
3½ dl sokeria
250 g margariinia
1 kkp maitoa (jep, kahvikuppia, kuinka ihanan suurpiirteistä, äiti!)
1½ tl leivinjauhetta
(saatan lisätä hitusen soodaakin)
4½ dl vehnäjauhoja
kaakaojauhetta
sahramia

Vatkaa margariini ja sokeri, lisää munat yksitellen, sekoita kuivat aineet kaakaota lukuunottamatta keskenään, lisää ne. Jaa taikina kahtia. Mausta puoli kupillista maitoa sahramilla (koska väristä tulee voimakkaampi kun sekoitat sahramin lämpimään maitoon ennen taikinaa, sahramia tarvitsee n. ½ tl), ja lisää se sitten toiseen taikinanpuolikkaaseen. Mausta toinen osa taikinaa kaakaolla ja lisää siihen se toinen puolikas kupillinen maitoa.

Jos et käytä sahramia, maidon voi lisätä jo ennen jakoa, mikä tietenkin helpottaa prosessia.

Jos käytät auringonkukkavuokaa, lusikoi ensin kaakaotaikinaa keskelle ja vaaleaa terälehdille. Kun pintakerroksen värikoodi on hoidettu, saa loput taikinan latoa vuokaan sattumanvaraisessa järjestyksessä. Jos käytät perusvuokaa, lusikoi taikinoita vuokaan vuorotellen ja tee "pyöräytyksiä" vaikka lusikalla niin saat aikaan kunnon mummokierteen läpileikkauskuvioon.

Paistetaan 180 asteessa kunnes valmis. Kyttää.
Oma kamerani on rikki, enkä osaa käyttää Pasin omasta mielestäni kehnompaa vehjettä vielä luontevasti. Löysinpä kuitenkin koneelta muutaman kesän lopulla ja syksyllä napsaistun kuvan uudesta kämpästämme. Tupaantuliaiskukkiakin pöydillä (ja kyllä, olisipa useammin eläviä kukkia koristeena)! Ajattelin näyttää näiden avulla valitsemamme keittiötapetin, ja miten sen teema laajeni olohuoneenkin puolelle.



Tapetti on Duron easy uppia, ihastuin pehmeään harmaan sävyyn yhtä paljon kuin ajatukseen saada metsä kotiin. Mustavalkoisena tämä olisikin ollut rauhaton kuvio ja vilisisi varmasti silmissä. Nyt metsä on häivytettynä seinään kuin aamu-usvaan. Yhden seinistä ryhdistimme muhkeilla Ikea-raameilla, ja vaikken sarjatuotettujen kuvien kannattaja olekaan, löytyi samasta paikasta asiaankuuluva printtikin.



Baarikeittiömme ei nyt lainkaan ole edukseen näissä kuvissa (yllätys yllästys, jos baariosuus jää kuvan ulkopuolelle...). Olohuoneeseen valitsimme koivujen kanssa samansävyistä vaalean harmaata eläväpintaista harmaata kolmelle seinälle, koska ruokailytilasta on suora näkymä olkkarin puolelle. Olohuoneen ikkunaton seinä on samaa pintakuvioitua tapettia tumman harmaana. Ikkunanpielet ja makuuhuoneen liukuovi ovat puhtaan valkoiset, ja tuovat mukavasti raameja seinille. Suora näköyhteys pöydästä olohuoneen atk-nurkkauksen ikkunaan vaikutti myös verhovalintaan. Olohuoneen ikkunoihin asennettiin valkoiset verhotangot, joihin ripustettiin mustia, valkoisia ja koivukuosisia paneeliverhoja. Tässä nimenomaisessa ikkunassa ei ole valkoisia verhoja. Enempää koivua ei ole, koska liika on liikaa. Narrasin, on nimittäin yksi Aarikan Koivisto-muki, mutta se on lahja, asuu kaapissa ja sitä paitsi aika soma.



Tässä siis yhteinen työpöytämme. Seinän Vogue-kollaasi on itse luotu, ehkäpä kuvaan sen joskus lähempää. Katosta roikkuva irvokas Ikea-lamppu on väliaikainen asukas. Varsinaiselle oleskelupuolelle ette pääsekään kunnolla, koska löysin vain yhden tuhruisen kuvan koneelta. Se kelpaisi "Etsi sata virhettä"-pulmatehtäväksi kaikkine niine ominaisuuksineen, joita ei ainakaan sisustusblogissaan saisi näyttää. Mutta tämäpä onkin vähän rehellisempi blogi.



(Tämä teksti pitäisi saada kirjoitettua ylösalaisin siltä varalta, että joku haluaa bongata virheet itse: kaukosäätimet pöydällä, pleikkarinjohdot ja karaokemikit lattialla, tv-tasolla kulhossa tupareista jääneet tuliset sipsit, antennijohtokin oli vielä kiinnittämättä siististi ja mutkittelee parvekkeen oven ohitse kuin mikäkin ja sohvatyynytkin ovat hujanhajan :D)