Kaksi Kaunista

Siitä huolimatta, että Pariisissa satoi lähes koko matkan ajan, reissumme oli ihana. Kielitaitoiset voivat ehkä päätellä kuvan leffajulistetekstistä uutisen, mutta kerrotaan nyt ihan suoraan vielä: Pasi yllätti kosimalla! Tunnen itseni aivan prinsessaksi timanttisormus sormessa. Lähdimme Muonioon heti Pariisista kotiuduttuamme ja tällä hetkellä olemme Kokkolassa Pasin vanhempien luona. Kuvia on tulossa sekä matkasta että tuliaisista, kunhan saamme matkakierroksen päätökseen.

Olen ollut viikon kipeänä, minkä vuoksi viimeiset työpäiväni yliopistolla olivat hiukan hankalia. Eilen oli viimeinen päiväni, ja vein kahvihuoneeseen kakkua. Minulle oli ostettu kiitokseksi kukka, tai siis aloe! Olen koko kesän puhunut parvekekasveistamme ja siitä, kuinka voisin hankkia vihrekasveja sisällekin. Olin siis aika otettu, kun toiveeni oli kuultu ja toteutettu! Kesätyöpaikkani oli tähänastisista töistäni paitsi mielenkiintoisin myös ensimmäinen oman alan työpaikka. Hiukan tuntuu oudolta palata opiskelijaelämään.

En tiedä ilahduinko aloesta niin kovasti vai mitä tapahtui, mutta kurkkuni alkoi viimein parantua ja sain viime yönä jo nukuttua (=hengitettyä vaaka-asennossa). Juuri ajoissa, sillä huomenna suuntaamme Pariisiin viideksi päiväksi! Itse olen käynyt Pariisissa aiemminkin ja asunutkin siellä yhden kesän, mutta Pasille tämä on aivan ensimmäinen kerta. Aion olla hyvä opas!

Ajattelimme myös pistäytyä Pariisin kuuluisalla kirpputorilla lauantaina. Toivottavasti löydämme aarteita kotiimme! Palaamme pian kuvien kera! Nyt on kiire pakkaamaan!

Mukava vuokraisäntämme hankki meille pyynnöstämme pehmoisen ruohomaton parvekkeelle. Eräs ystäväni oli hankkiutumassa eroon näistä ruukuista, joten pelastin ne, rikkinäisenkin. Muraatit on vasta istutettu, toivon niiden rönsyävän pian runsaammin. Pikkuinen liitutaulukyltti on myös Pajalan tuliaisia. Kivet keräsimme Norjasta viime kesänä. Pieni mutta iloinen astelma vapaaseen parvekkeen kulmaan. Miten niin vapaaseen kulmaan? Noh... yrttitarhamme on todella vallannut parvekkeemme...



Muistatteko tämä kirpputorilta löytyneen metallikulhon, jonka esittelin taannoin? Mietin silloin, mitä kulhoon laittaisin, ja nyt sinne ovat löytäneet yhteisten viinihetkiemme muistot, jotka olivat ennen lasivitriinissä. Korkkeihin on merkitty päivämäärät. Kuohuviiniä ja punaviiniä taitavat lähinnä olla :). Korkkejen seassa on myös brittiläisen ystäväni minulle tekemä kaulakoru: ruosteinen avain, johon on kiinnitetty vääntynyt kellotaulu <3.

Joutomaan kuva odottaa yhä kehyksiä... oijoi.

Kylpyharja ja juusto/kakkupalaa muistuttava kookossaippua ovat tuliaisia Pajalan markkinoilta.



Saippuat ovat Sanna of Swedenin kasvissaippuoita, ja niitä oli markkinoilla tarjolla kaikissa väreissä ja tuoksuissa. Laatikkoon sai valita 6 mieleistään palaa.



Tässä kehäkukka, jasmiini ja oliivi. Loput kaksi annoin jo tuliaisiksi ystävilleni.



Yves Rocherin uusi kirsikantuoksuinen suihkugeeli houkutteli herkullisen punaisella värillään ja ihanalla tuoksullaan. Olen aika valikoiva kaikkien aineiden suhteen, joita laitan iholleni. En niinkään merkin suhteen, vaan tuoksun. Yritän aina löytää ihanan tuoksuisia shampoita, hoitoaineita, suihkugeelejä ja kosteusvoiteita. Tuoksu ei saa olla liian voimakas vaan kevyt ja syötävän hyvä. Saan helposti migreenin tuoksuista, jotka eivät miellytä minua, joten siinä mielessä tuoksujen valintaa on järkevääkin miettiä. Shampoiden suhteen päänahkani on hyvin valikoiva, enkä ole löytänyt yhtään mieleistäni markettituotetta. Tällä hetkellä minulla on apteekista hankittua Vichyn shampoota (joka on liian kallista, eikä parhaan tuoksuistakaan mutta hyvä hiuksilleni). Viimeksi minulla oli Aussien shampoo, joka tuoksui tosi ihanalta. Herra Provostin persikkanektaria muistuttava shampoo vaikutti hyvältä, mutta aiheutti nk. epätoivotun lumisade-efektin parin pesun jälkeen. Hyis.

Mummin ja papan pihassa on raparperin lehtiin valetut astinlaatat. Niin kuin jokainen lehti, on jokainen laattakin on uniikki. Mummilla ja papalla on aina ollut jännittäviä yhteisiä projekteja. Talvisin he ahkeroivat pihalle lumesta ja jäästä näyttäviä valaistuja koristeita.



Kasvimaata vartioivat tietysti mummi ja pappa itse ;). Linnut eivät uskalla napsia mansikoita.



Minulla on hassu taipumus nähdä sievää sielläkin, minne sitä ei ole tarkoituksella tehty. Sadevesisaavit ja -ämpärit sekä kastelukannurivi kasvihuoneen kulmalla varastivat heti huomioni.



Tässä on rakas mummini. Hän on yksi tärkeimmistä roolimalleistani.



Ja tässä on rakas pappani.



Lasikuistilla on oikea mummolatunnelma! Serkkutyttöni nukkeleikit olivat jääneet kesken.



Nukke on nimeltään Mikko, ja hänet on voitettu arpajaisista 1982. Mikko on siis tutustunut mummiin ja pappaan jo pari vuotta ennen syntymääni.



Suuri kukkavaasi on upea katseenvangitsija. Uunin päällä on mummin kuparipannukokoelma.



Makuuhuoneen kaapin päältä bongasin nämä vanhat lääkepullot ja onnittelukortin.



Käsityötaidonnäytteitä kahdessa polvessa: viulun on tehnyt mummin isä ja noitarumpu on mummin käsialaa.



Muistan, kun äitini maalasi tätä kaappikelloa.



Mummi maalaa posliinia.



Eikä mummilasta koskaan lähdetä tyhjin vatsoin. Jos joku osaa kestitä, niin mummi! Pöytään kannettiin vielä suuri mustikkapiirakkakin vaniljakastikkeineen. Usein on kahvistelujen ja monen sorttisten leipomusten jälkeen vielä kuultu kysymys "Otatteko jäätelöä". Juuri koskaan en ole jaksanut jäätelöä ottaa. :D

Kuten mainitsin, kävin viime viikolla Muoniossa vanhempieni luona. Matkaa on yli 1000 kilometriä, joten pääsen käymään vain 2-3 kertaa vuodessa. Junalla pääsee Kolariin asti, ja sieltä pitää tulla autolla hakemaan. Tällä kertaa veturi hajosi kesken matkan, ja matkaan kului yli 18 tuntia. Istumapaikalla. (Tuntuu pedussa vieläkin...auts.)





Tässä on isäni. Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme joelle lohestamaan. En millään haluaisi kerrata illan tapahtumia, mutta olkoon menneeksi: Jo parin minuutin kuluttua vaappuun tarttui yli 10-kiloinen komea lohi. Ja parin minuutin päästä se oli haavissa. Ja parissa sekunnissa jälleen joessa. Ja sinnehän se jäi. Sain kaiken videolle... ja sitähän sitten katsottiin moneen kertaan kiroillen ja syytellen milloin haavin pitelijää, milloin vavan pitelijää ja välillä itse kohtaloakin.



Suvussani on enemmän käsillätekijöitä kuin tumpeloita. River bird -vene on isäni tekemä.



Jokirannassa on jo vuosia ollut tällainen pöllö. Emme tiedä, kuka sen on tehnyt ja kuinka se selviää joka vuosi tulvasta, mutta hellyyttävä pöllö pysyy toivottavasti jokivarren vartijana aikojen loppuun saakka :).



Kesämökillä on vietetty kaikki kesät vauvasta saakka.



Oli ihanaa, kun siskoni ja hänen poikaystävänsä päättivät tulla samaan aikaan Oulusta. En ollut nähnyt heitäkään sitten joulun. Kuvassa siis pikkusiskoni Maiju.



Ja tässä siskon siippa Tuomas, joka näyttää isältä lainatussa paidassa ihan yhdeltä seitsemästä veljeksestä. Hmmm... varmaan.. Tuomaalta?



Ja kivet kannettiin terassia reunustamaan. Kuvassa rakas siperiankissani Nedi, joka ei voi asua meillä Turussa Pasin allergian vuoksi. Nedi on maailman ihanin kissa. Paijailimme pitkään ja hartaasti jälleennäkemisen ilosta. Ja iltaisin hän odotti minua vierashuoneessa :).



Äiti oli löytänyt ikivanhoihin rottinkituoleihimme kivat päälliset ja vienyt tuolit ylemmälle terassille katoksen alle. Kaunis hirsitalo kohosi Kangosjärvelle toissakesänä ihan omin voimin.









Isän karu kasvimaa tuottaa monenlaista herkkua hitaasti mutta varmasti.

Tajusin juuri, ettei äitini ole yhdessäkään kuvassa. Täytyy muistaa ensi kerralla. Isäni täyttää 50 elokuussa, ja tarkoitus olisi pitää kunnon juhlat!