Kaksi Kaunista

Pikkuhuoneen uudet tapetit odottavat muovipussissa pääsyä seinälle. Ensin pitäisi maalatakin, ettei maalaa sitten tapettia, mutta maaliahan ei ole. Sitäpaitsi vielä ei ole varmuutta edes siitä, että edellisen - jo kertaalleen maalatun - tapetin päälle voi tapetoida. Ja kuka tapetoinnin ylipäätään hoitaisi? Pasin isä tapetoi meille viime kesänä. Haluan yhtä hyvää jälkeä, joten en uskalla itse. Mitenköhän tässä pitäisi edetä?

Täyteläisen punainen kangassohva tarvitsee uuden omistajan. Kukahan sen veisi pois?

Sormet tahtovat askarrella. Mielessä on sata ideaa. Enkä ole leiponut ainakaan viikkoon.

Mutta minullapa on tentti huomenna. Kolme kirjaa ja yksi artikkeli suomen kielen tutkimuksen historiaa. Jo kaksi viikkoa olen istunut päivät töissä ja päntännyt illat, viime viikonlopunkin uhrasin lukemiselle. Olen nyt siinä vaiheessa, että mikä tahansa homma kuulostaa hauskemmalta, tärkeämmältä ja kiireellisemmältä. "Eikö juuri nyt olisikin aivan ehdottomasti hyvä hetki pyykätä / askarrella passille säilytystasku / pelata Super Mario Bros loppuun / lakata kynnet?" Itsekuri on kovalla koetuksella. Onneksi tenttejä ei ole jäljellä enää montaakaan ennen valmistumista.

Huomenna koittaa väliaikainen vapaus! Tentin jälkeen aion tavata ystäviä, levätä ja heti levon jälkeen askarrella! Katsokaa tätäkin projektia, joka ei ole edennyt sitten kevään tulon:



Tuntuuko kenestäkään muusta oudolta käsitellä lämpimiä lankoja muulloin kuin syksyllä ja talvella? Koko talven kestänyt virkkausbuumini koki auringonvalon myötä äkkikuoleman. Vaan tämän projetin haluan valmiiksi pian, sillä olemme ostaneet pikkuhuoneeseen juuri sopivan tuolin, jonka reunalle koristepeiton voi somasti asetella (meinasin sanoa "heittää", mutta kuka rehellisesti sanottuna voisi heittää koristepeittoa yhtään mihinkään, varsinkaan jos aikoo kuvata sen. Totuuden nimissä: aion asetella sen millintarkasti!)