Kaksi Kaunista

Askarteluihmisten blogeista saa aina ihania ideoita. Kankaisia kukkia on näkynyt nyt ihan joka paikassa, joten minunkin piti tietysti kokeilla, olenhan askarrellut erilaisia paperisia kukkia jo lähes kyllästymiseen asti.

Aloitin puuvillaisilla ja pellavaisilla kukilla. Leikkasin terälehtiä ilman kaavoja kankaasta. Ensin isompia, sitten pienempiä. Sitten vain tein niihin taitoksia sitä mukaa kun omplein ne toisiinsa kiinni. Nämä ovat ns. yleiskukkia (lue: en ole vielä keksinyt, mihin ne tulevat).


Sitten kokeilin vaarallisempaa tekniikka, jossa materiaalina käytetään keinokuituisia kankaita. Minulla oli mummilta saatujen tilkkujen seassa vähän verhokangasta ja satiinintapaista vuorikangasta tai jotain sellaista. Kokeilin, sulaako reuna, ja se suli. Ideana on siis polttaa terälehtien reunat, jotta ne eivät purkaannu. Samalla terälehdet vähän käpristyvät ja niistä tulee nättejä. Olen nähnyt muissa blogeissa sytkäreitä ja tulitikkuja, mutta itse sytytin kynttilän, jotta sain molemmat kädet vapaaksi. Varovaisuus on ehdottoman tärkeää, sillä sulava kangas iholla tekee ihan oikeasti kipeää. Vuorikangastyyppinen kankaani roihahti vähän väliä komeasti, eikä siis soveltunut tähän projektiin kovin hyvin. Sen sijaan verhokangas suli kauniisti.

Tässä siis kenkänipsut. Minulla ei ollut sopivanmallista hiusnipsua, joten käytin verhonipsuja.


Ai mitkä ihmeen kenkänipsut? No tietysti tällaiset irrotettavat koristeet, jotka voi nipsaista mihin kenkäpariin lystää kun sää sallii tai asu vaatii.



Omia jalkoja on muuten vaikea kuvata. Mutta vielä vaikeampaa on kuvata omaa hamettaan. Minun oli tarkoitus näyttää, että kenkänipsun voi tietysti nipsaista mihin vain, vaikkapa hameen taskunreunaan. Jouduin kuitenkin riisumaan hameen kuvaa varten...


Ystäväni Hanska teki vierailullaan tukkakukan. Minäkin tein verhokankaasta oman. Enkä polttanut enää sormiani niin kuin vuorikankaan kanssa aiemmin.