Kaksi Kaunista

Rairuoho ja rukola kasvavat kauniisti kananmunankuorista. Bongasin idean ensin Martha Stewart livingin sivuilta, jossa yrtit oli idätetty munankuoriin ja laitettu esille munakennoon. Avotakassa munankuoriin oli keksitty laittaa rairuohoa, ja kuoret olivat esillä mukissa. Minä istutin kuoriin sekä rukolaa että rairuohoa, ja rakensin munille pesän risukranssista, viinipullonkorkeista, koristemunista, ruusun terälehdistä ja ulkoa löytyneistä fasaaninsulista. Reunalle pääsi yksi silkkipaperikukkakin, ja koko komeus on jalallisen posliinikakkuvadin päällä ruokapöydällä. Kuvausta varten asetelma piti siirtää hetkeksi keittiön puolelle parempaan valoon.

Ruoho kasvaa tosi nopeasti. Leikkaaminen tapahtuu yksi muna kerrallaan. Slowlivingiä parhaimmillaan.

Kevätsiivouksen yhteydessä kävin viimeinkin läpi myös vaatevarastoni. Jostain syystä olen raahannut muutosta toiseen kaikki vaatteeni, vaikka osaan olen viimeksi mahtunut yläaste- ja lukioaikoina! Laadin kätevän lajittelusysteemin:

1. vaatteet, joita käytän
2. vaatteet, joita täytyy korjata, jotta niitä voi taas käyttää (ommella irtonainen nappi, lyhentää lahkeet jne.) - on tärkeää, että tämän kasan jättää johonkin ärsyttävän helppoon paikkaan, sillä silloin korjaukset tulee varmasti tehtyä nopeammin!
3. vaatteet, jotka voin myydä tai antaa jollekin tutuistani tai viedä vaatekeräykseen
4. vaatteet, jotka ovat todella nähneet parhaat päivänsä vaatteina, mutta ovat käyttökelpoisia käsityömateriaalina - tähän ryhmään kuuluvat venähtäneet, lähtemättömästi likaantuneet ja liian rikkinäiset vaatteet, joista saa esimerkiksi moitteetonta matonkudetta
5. vaatteet, jotka voi heittää roskiin (vanhat alkkarit!)

Ryhmän 4 vaatteita kertyi puolitoista muovikassillista. Valitsin kesäiseen räsymattoon t-paidat ja topit, koska ne oli valmistettu samankaltaisesta materiaalista. Maton tekemiseen kului kaksi iltaa. Kudetta oli helppo leikata ja repiä. En välittänyt turhan tarkasti paksuudesta, räsy saa näyttää räsyltä. Ujutin väliaikakuvaan ihanat Lego-säilytyslaatikot:

Koska sain vaihdettua naapurin Krisseltä virkkuukoukunkin käyttämättömäksi jääneeseen huiviin, tuli maton hinnaksi 0 euroa - erinomaista!


Virkkasin jämälangalla vielä satunnaisen pituisilla hypyillä reunan. Se on helppo purkaa pois, sitten kun kyllästyy, haluaa vaihtaa väriä tai vaikka suurentaa mattoa, kun t-paitajätettä taas tulee.


Moderniin tilaan värien kirjo sopii. Tarkkasilmäinen voi hoksata maton seasta palasia timantinnäköisistä strasseista tehtyä paitapainatusta ja hitusen kiiltävää kultaakin.

Ihana kevät on saapunut! Kevätkoristeita on niin mukavaa väsätä, että olen ehtinyt tehdä jo nukkekotiinkin omat! Pienestä hajuvesipullosta syntyi ihana maljakko, johon tein oksia pikkuruisista risuista. Samoista risuista syntyi ruskean rautalangan avulla pikkuruiset pesät. Linnut ja linnunmunat muovailin massasta ja maalasin. Kuvat ovat silkkipaperia. Voisin ehkä lisätä muutaman vihreän hiirenkorvankin :).

Pikkuruisten lintujen tekeminen oli yhtä aikaa haastavaa ja hauskaa.



Nämä minipesät tein omaan maljakkooni laitettavia isoja oksia varten. Niissä on vähän höyhentäkin.

Kokeilin myös nukkekotiguru Marian avattavan pääsiäismunan ohjetta:


Munat tehdään liimaamalla sanomalehtisilppua esimerkiksi massasta muovaillun mallimunan päälle. Kiitos Marialle inspiraatiosta! Työläs projekti, mutta niin nämä minit tuppaavat olemaan.

Ostin rullan karkeaa ruskeaa narua askartelua varten. Jostain syystä olen viehtynyt hieman karuihin materiaaleihin: ruskeaan pakkauspaperiin, sanomalehteen, vanhoihin kellastuneisiin kirjansivuihin, karkeisiin naruihin, säkkikankaaseen, pellavaan, kiviin, risuihin jne. Ensimmäinen projektini narusta oli opetella viimeinkin solmimaan osmonsolmu. Kävin lapsuus- ja nuoruusikäni partiota ja kiinnitin huivini sinisellä osmonsolmulla, mutta sen sai partiosta valmiina eikä kukaan koskaan opettanut minua tekemään sellaista itse. Ja silloin ei vielä ollut mahdollisuutta googlata kaikkea. Mutta nytpä on. Ihan heti solmu ei ottanut luonnistuakseen, sillä ohuen naruni vuoksi tein kaksinkertaisella narulla, minkä seuraaminen solmussa on astetta vaikeampaa. Solmun ainoa vaikea kohta olikin lopulta hoksata ensimmäisen kierroksen loppuosa (ohjeesta se tärkeä jippo tietysti puuttui, koska tekijälle se oli varmasti itsestään selvää kuten minullekin nyt). Jotta solmuista tulee samankokoisia, kannattaa valmistaa pahvista halutun paksuinen rulla, jonka ympärille solmun tekee. Itse leikkasin wc-paperihylsyn sivun auki, pienensin rullaa hieman ja teippasin pakkausteipillä kiinni.


Linnut muovailin Fimo-massasta. Olen tehnyt erilaisia outoja lintuja jo monta vuotta ja antanut niitä lahjaksi tutuille ja sukulaisille mm. kransseissa ja pöytäliinapainoina. Toivoisinkin, ettei kukaan ala nyt tehdä juuri samanlaisia, koska linnut ovat minulle rakas ja tärkeä juttu. Renkaat voi koristella tuhannella eri tavalla, ja ne näyttävät sieviltä ilman koristeitakin.