keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
22.24 | 
Lähettänyt
Jenny
Huh! Eikä ainoastaan helteen vuoksi. Täällä on nimittäin saatu maalit, lattiat ja listat laitettua, minä olen tehnyt muutaman päivän reissun kotiseudulleni Muonioon ja nyt, kun olen palannut, olemme aloittaneet pikkuhuoneen pukemisen.
Minulla on paljon kivoja kuvia Muoniostakin, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta ja näyttää ensin tämänhetkinen kotitilanteemme. Aurinko on viimein hiipumassa pilviverhon taakse, joten valaistus ei aivan riittänyt. Luulen kuitenkin, että näistä kuvista välittyy aika hyvin se tunnelma, minkä olemme huoneeseen halunneet luoda.
Tässä vielä muistutukseksi kuva, josta näkyy vanha lattia. Seinät olivat muuttaessamme vaaleankeltaiset. Niitä emme edes halua muistaa.
Ja tähän ollaan tultu:
Ihana pöytäni on hankittu Rakkaat esineet -antiikkiliikkeestä. Musta tuoli on kirppislöytö. Lamppu on Hemtexin poistomyynnistä, kuten taisin tässä jokin aika sitten kertoakin. Stockan peilirasia sekä Ikean pöytäpeili ovat molemmat lahjoja Pasilta, rasian sain ystävänpäivänä <3. Valkoreunainen kokovartalopeili oli huoneessa jo muuttaessamme. Nyt se ei kylläkään pääse enää seinälle, vaan saa luoda vaikutelmaa isommasta ikkunasta.
Heikkolaatuinen kuva ei tee oikeutta kauniille tapetille eikä uudelle muovimatolle, jossa on materiaalista huolimatta mukavaa puunsyitä jäljittelevää pintakuviotakin. Matto näkyy hiukan paremmin seuraavassa otoksessa, jossa esiintyy yksi uusimmista hankinnoistamme (rottinkituoli) ihan ekaa kertaa.
Lasipöytä löytyi kirppikseltä 5 eurolla. Jalka oli alunperin kammottava spray-maalin hopea, joten maalasimme sen mattamustalla. Matto on myös kirppislöytö. Pöydällä koreilevat astiat sain mummiltani Muonion reissullani. Koristepeiton virkkaus on vielä kesken. Ikeasta löytyti tuolin kanssa samansävyinen kori langoilleni.
Ikean verhoista täytyy vielä todeta, että se päärmäysnauhasysteemi on aivan surkea ja pilasi melkein iltani. Langaton silitysrautani ei saanut nauhaa millään sulamaan edes täydellä teholla, mutta koska olin aloittanut, en halunnut luovuttaa ja tuhlasin mokomaan pari tuntia. Muistakaa siis: ompelukone on ystävä.
Lopuksi vielä ISO KIITOS vuokraisännällemme, joka hankki pyynnöstämme meille uuden muovimaton, uusia saranoita keittiön repsottaviin kaapinoviin sekä vihreän ruohomaton parvekkeellemme (kuva tulossa)!
Minulla on paljon kivoja kuvia Muoniostakin, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta ja näyttää ensin tämänhetkinen kotitilanteemme. Aurinko on viimein hiipumassa pilviverhon taakse, joten valaistus ei aivan riittänyt. Luulen kuitenkin, että näistä kuvista välittyy aika hyvin se tunnelma, minkä olemme huoneeseen halunneet luoda.
Tässä vielä muistutukseksi kuva, josta näkyy vanha lattia. Seinät olivat muuttaessamme vaaleankeltaiset. Niitä emme edes halua muistaa.
Ja tähän ollaan tultu:
Ihana pöytäni on hankittu Rakkaat esineet -antiikkiliikkeestä. Musta tuoli on kirppislöytö. Lamppu on Hemtexin poistomyynnistä, kuten taisin tässä jokin aika sitten kertoakin. Stockan peilirasia sekä Ikean pöytäpeili ovat molemmat lahjoja Pasilta, rasian sain ystävänpäivänä <3. Valkoreunainen kokovartalopeili oli huoneessa jo muuttaessamme. Nyt se ei kylläkään pääse enää seinälle, vaan saa luoda vaikutelmaa isommasta ikkunasta.
Heikkolaatuinen kuva ei tee oikeutta kauniille tapetille eikä uudelle muovimatolle, jossa on materiaalista huolimatta mukavaa puunsyitä jäljittelevää pintakuviotakin. Matto näkyy hiukan paremmin seuraavassa otoksessa, jossa esiintyy yksi uusimmista hankinnoistamme (rottinkituoli) ihan ekaa kertaa.
Lasipöytä löytyi kirppikseltä 5 eurolla. Jalka oli alunperin kammottava spray-maalin hopea, joten maalasimme sen mattamustalla. Matto on myös kirppislöytö. Pöydällä koreilevat astiat sain mummiltani Muonion reissullani. Koristepeiton virkkaus on vielä kesken. Ikeasta löytyti tuolin kanssa samansävyinen kori langoilleni.
Ikean verhoista täytyy vielä todeta, että se päärmäysnauhasysteemi on aivan surkea ja pilasi melkein iltani. Langaton silitysrautani ei saanut nauhaa millään sulamaan edes täydellä teholla, mutta koska olin aloittanut, en halunnut luovuttaa ja tuhlasin mokomaan pari tuntia. Muistakaa siis: ompelukone on ystävä.
Lopuksi vielä ISO KIITOS vuokraisännällemme, joka hankki pyynnöstämme meille uuden muovimaton, uusia saranoita keittiön repsottaviin kaapinoviin sekä vihreän ruohomaton parvekkeellemme (kuva tulossa)!
Tunnisteet:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Tyylikästä! Tuo tapetti on kyllä hieno. Kateellisena katselen ihanaa avaraa ja siistiä tilaa, kun oma kämppä pursuaa tavaroita :)
Muonio onkin täälläkin tuttu paikka, isäni suku on siellä :D Lähdetään pian kesälomailemaan pohjoiseen, suuntana myöskin Muonio!
Ihana! Eihän tuolla enää uskalla askarrella tai kohta on maalitahroja joka puolella x_O Mutta siulla taitaakin olla nykyisin siistimpiä projekteja :)
haawan: Sanopa muuta, ei tuolla juuri voi askarteluun hurmioitua. Mutta toisaalta aiemmin, kun olisi hyvin voinut, huone oli niin ahdas ja ruma, etten viihtynyt siellä lainkaan vaan jatkoin pahaa tapaani askarrella olohuoneen lattialla. Mutta onneksi projektini ovat nykyään siistimpiä (ja ne, jotka eivät ole, kuten huonekalujen maalailu, toteutetaan alakerran yleisessä askartelutilassa, joka on lattiasta kattoon roiskeissa ja sahanpurussa.).
Mai: Ihanko totta? Minunkin isäni suku on siellä, joten hyvin mahdollisesti tuntevat toisensa jotakin kautta. Ovat nimittäin aika monessa mukana ja näkyvissä töissä siellä päin (pappa oli pankinjohtaja ja kunnanhallituksessa, isä jäi juuri eläkkeelle rajavartioston varapäällikön paikalta, on kunnanhallituksessa ja kaiken maailman valtuustoissa ja lohiviikonkin järjestäjiä tänä vuonna ja äiti oli ennen töissä toisessa kahdesta ainoasta ruokakaupasta. :D
Niin ja piti sanoa vielä, että tila ei ole avara, ja ikkunakin on mitätön, mutta uusi sisustus muutti todella kaiken, ahtauden tuntu vain "katosi"!
No eiköhän meidän väki tunne sitten ainakin teidän väen :D Ja varmaan muutaman meistäkin tuntee joku.. Setäni vaimo on nimittäin myös kunnanhallituksessa :) Ja tämä kyseinen setä omistaa tilausajobisneksen, toinen vaimoineen keskustassa olevan käsityökaupan :D Mun isä on sieltä jo nuorena lähtenyt, mutta tuntuu kyllä kaikki tuntevan edelleen :)
Itse asiassa minäkin tiedän nuo sinun sukulaisesi :D
Lähetä kommentti