Kaksi Kaunista

Mummin ja papan pihassa on raparperin lehtiin valetut astinlaatat. Niin kuin jokainen lehti, on jokainen laattakin on uniikki. Mummilla ja papalla on aina ollut jännittäviä yhteisiä projekteja. Talvisin he ahkeroivat pihalle lumesta ja jäästä näyttäviä valaistuja koristeita.



Kasvimaata vartioivat tietysti mummi ja pappa itse ;). Linnut eivät uskalla napsia mansikoita.



Minulla on hassu taipumus nähdä sievää sielläkin, minne sitä ei ole tarkoituksella tehty. Sadevesisaavit ja -ämpärit sekä kastelukannurivi kasvihuoneen kulmalla varastivat heti huomioni.



Tässä on rakas mummini. Hän on yksi tärkeimmistä roolimalleistani.



Ja tässä on rakas pappani.



Lasikuistilla on oikea mummolatunnelma! Serkkutyttöni nukkeleikit olivat jääneet kesken.



Nukke on nimeltään Mikko, ja hänet on voitettu arpajaisista 1982. Mikko on siis tutustunut mummiin ja pappaan jo pari vuotta ennen syntymääni.



Suuri kukkavaasi on upea katseenvangitsija. Uunin päällä on mummin kuparipannukokoelma.



Makuuhuoneen kaapin päältä bongasin nämä vanhat lääkepullot ja onnittelukortin.



Käsityötaidonnäytteitä kahdessa polvessa: viulun on tehnyt mummin isä ja noitarumpu on mummin käsialaa.



Muistan, kun äitini maalasi tätä kaappikelloa.



Mummi maalaa posliinia.



Eikä mummilasta koskaan lähdetä tyhjin vatsoin. Jos joku osaa kestitä, niin mummi! Pöytään kannettiin vielä suuri mustikkapiirakkakin vaniljakastikkeineen. Usein on kahvistelujen ja monen sorttisten leipomusten jälkeen vielä kuultu kysymys "Otatteko jäätelöä". Juuri koskaan en ole jaksanut jäätelöä ottaa. :D