Kaksi Kaunista

Kesän ihanimmasta piknikistä on kulunut jo kuukausi. Pakkasimme silloin Suvin kanssa kassit ja suuntasimme pyörällä Aurajoen varteen, metsän siimekseen. Suvi toi kahta herkullista ja ah niin kesäistä perunasalaattia ja minä toin mustikkabanaanimuffinseja. Levitimme keltaisen viltin suuren männyn alle. Orava heitti meitä ensin kävyllä ja kakkasi sitten oksalta niin, että papanat putoilivat viltin reunalle. Linnut lauloivat, hurjat sudenkorennot suhahtelivat edestakaisin ja saatoimme seurata pikkukalojen touhuja suoraan viltiltämme.



Minulla oli mukana myös virkkuutyöni, joka onkin sittemmin valmistunut (ks. edellinen postaus) ja Suville sisustuslehti.


(Neljä ensimmäistä kuvaa ovat Suvin ottamia, kiitos kovasti <3)

Totta puhuen en malttanut virkata kauaa, sillä Suvin kanssa rupattelu kiinnosti enemmän. Sitä paitsi ympärillämme tapahtui kauheasti mielenkiintoisia asioita ja tuntui, kuin olisimme olleet kaukana kaupungista. Säikyimme ärhäkänoloisia sudenkorentoja, joista yksi lensi suoraan minua päin. Yritimme olla kikattamatta aina kun ohitsemme lipui kesäpäivästä nauttivia melojia.


Maistoin metsämansikoita ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden Joensuun-matkan. Meillä ei pohjoisessa kasvanut metsämansikoita mutta vattuja ja mesimarjoja sentään.




Syksy tuntuu jo ilmassa. Ja jännittää kauheasti. Ihan pian aloitan työni yliopistolla kolmessa eri paikassa. Parvekkeen yrttitarha tulee jälleen tiensä päähän ja ulos lähtiessä joutuu pukemaan takin. Toisaalta minulla on hirveä ikävä napitettavia trenssejäni. Minulla on niitä "enää" neljä kun myin yhden. Ehkäpä ostan palkkarahoilla uuden. Tai sitten sellaisen merinovillaisen neuletakin, sellainen sopisi varmaan opettajalookiin.