tiistai 5. lokakuuta 2010
17.11 |
Lähettänyt
Jenny |
Muokkaa tekstiä
Saimme kihlajaislahjaksi vanhemmiltamme ihania uusia juttuja keittiöön.
Pasin vanhemmilta saimme kaksi jalallista kakkuvatia, kakkukuvun ja kakkulapion. Olin haaveillut tällaisista jo pitkään! Asan valkoinen vati on todella ihana ja käy muuhunkin tarjoiluun <3. Kupukin sopii myös valkoisen vadin pariksi. Fiskarsin kakkulapiossa on kauniit koukerokuviot ja tarpeeksi pitkä kahvaosa (katselimme monenlaisia kakkulapioita, ja harmittavan monissa "varsi" oli niin lyhyt, että kakkua saisi leikata rystyset kermavaahdossa!!!)
Minun vanhemmiltani toivoimme Sarpanevan pataa. Meillä on kotona se aito ja alkuperäinen, mutta siitä vanhempani eivät luonnollisestikaan halunneet luopua, joten saimme tämän uuden mallin, jossa on sisäpuolella pinnoite. Sellainen kokonaan valurautainen kestäisi vieläkin pidempään ja on sitä paitsi mustempi väriltään (tässä on päälläkin jokin pinnoite), mutta sellaisia ei enää saa. Toisaalta valkoinen sisäpinta on kyllä hirveän kaunis <3. Samalla hinnalla saisi vaikka kuinka monta tavallista pataa, mutta kun tämä on muotoiltu niin kauniisti ja puinen kahva on niin käytännöllinenkin (sillä voi nostaa sekä padan että padan kannen polttamatta käsiään)...
Pasin vanhemmilta saimme kaksi jalallista kakkuvatia, kakkukuvun ja kakkulapion. Olin haaveillut tällaisista jo pitkään! Asan valkoinen vati on todella ihana ja käy muuhunkin tarjoiluun <3. Kupukin sopii myös valkoisen vadin pariksi. Fiskarsin kakkulapiossa on kauniit koukerokuviot ja tarpeeksi pitkä kahvaosa (katselimme monenlaisia kakkulapioita, ja harmittavan monissa "varsi" oli niin lyhyt, että kakkua saisi leikata rystyset kermavaahdossa!!!)
Minun vanhemmiltani toivoimme Sarpanevan pataa. Meillä on kotona se aito ja alkuperäinen, mutta siitä vanhempani eivät luonnollisestikaan halunneet luopua, joten saimme tämän uuden mallin, jossa on sisäpuolella pinnoite. Sellainen kokonaan valurautainen kestäisi vieläkin pidempään ja on sitä paitsi mustempi väriltään (tässä on päälläkin jokin pinnoite), mutta sellaisia ei enää saa. Toisaalta valkoinen sisäpinta on kyllä hirveän kaunis <3. Samalla hinnalla saisi vaikka kuinka monta tavallista pataa, mutta kun tämä on muotoiltu niin kauniisti ja puinen kahva on niin käytännöllinenkin (sillä voi nostaa sekä padan että padan kannen polttamatta käsiään)...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tässä blogissa
Sisustusta, tee se itse -projekteja, hyvää ruokaa ja herkkuja filosofian maisteri Jennyn ja biokemiaa opiskelevan Pasin kerrostalokolmiossa.
Blog Archive
-
►
2012
(1)
- ► heinäkuuta (1)
-
►
2011
(43)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (9)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (4)
- ► tammikuuta (3)
-
▼
2010
(72)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (3)
- ► heinäkuuta (7)
- ► toukokuuta (11)
- ► huhtikuuta (14)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (2)
Tunnisteet
- Antiikki (2)
- Askartelu (7)
- haaste (2)
- Hankinnat (13)
- Keittiö (5)
- Kierrätys (10)
- Kirjat (1)
- Korut (1)
- Lappi (2)
- Makuuhuone (4)
- Mielipide (1)
- Miniatyyrit (2)
- Muistot (1)
- Neulonta (1)
- Nuket (1)
- Olohuone (12)
- Ompelu (14)
- Parveke (3)
- Pikkuhuone (5)
- Remppa (2)
- Reseptit (8)
- Retket (13)
- Ruoka (14)
- Second hand (22)
- Sisustus (24)
- Taide (2)
- Tee se itse (31)
- Turku (8)
- Vaatteet (1)
- Valokuvaus (10)
- Virkkaus (1)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti