torstai 29. heinäkuuta 2010
21.42 | 
Lähettänyt
Jenny
Mukava vuokraisäntämme hankki meille pyynnöstämme pehmoisen ruohomaton parvekkeelle. Eräs ystäväni oli hankkiutumassa eroon näistä ruukuista, joten pelastin ne, rikkinäisenkin. Muraatit on vasta istutettu, toivon niiden rönsyävän pian runsaammin. Pikkuinen liitutaulukyltti on myös Pajalan tuliaisia. Kivet keräsimme Norjasta viime kesänä. Pieni mutta iloinen astelma vapaaseen parvekkeen kulmaan. Miten niin vapaaseen kulmaan? Noh... yrttitarhamme on todella vallannut parvekkeemme...
Muistatteko tämä kirpputorilta löytyneen metallikulhon, jonka esittelin taannoin? Mietin silloin, mitä kulhoon laittaisin, ja nyt sinne ovat löytäneet yhteisten viinihetkiemme muistot, jotka olivat ennen lasivitriinissä. Korkkeihin on merkitty päivämäärät. Kuohuviiniä ja punaviiniä taitavat lähinnä olla :). Korkkejen seassa on myös brittiläisen ystäväni minulle tekemä kaulakoru: ruosteinen avain, johon on kiinnitetty vääntynyt kellotaulu <3.
Tunnisteet:
Kylpyharja ja juusto/kakkupalaa muistuttava kookossaippua ovat tuliaisia Pajalan markkinoilta.
Saippuat ovat Sanna of Swedenin kasvissaippuoita, ja niitä oli markkinoilla tarjolla kaikissa väreissä ja tuoksuissa. Laatikkoon sai valita 6 mieleistään palaa.
Tässä kehäkukka, jasmiini ja oliivi. Loput kaksi annoin jo tuliaisiksi ystävilleni.
Yves Rocherin uusi kirsikantuoksuinen suihkugeeli houkutteli herkullisen punaisella värillään ja ihanalla tuoksullaan. Olen aika valikoiva kaikkien aineiden suhteen, joita laitan iholleni. En niinkään merkin suhteen, vaan tuoksun. Yritän aina löytää ihanan tuoksuisia shampoita, hoitoaineita, suihkugeelejä ja kosteusvoiteita. Tuoksu ei saa olla liian voimakas vaan kevyt ja syötävän hyvä. Saan helposti migreenin tuoksuista, jotka eivät miellytä minua, joten siinä mielessä tuoksujen valintaa on järkevääkin miettiä. Shampoiden suhteen päänahkani on hyvin valikoiva, enkä ole löytänyt yhtään mieleistäni markettituotetta. Tällä hetkellä minulla on apteekista hankittua Vichyn shampoota (joka on liian kallista, eikä parhaan tuoksuistakaan mutta hyvä hiuksilleni). Viimeksi minulla oli Aussien shampoo, joka tuoksui tosi ihanalta. Herra Provostin persikkanektaria muistuttava shampoo vaikutti hyvältä, mutta aiheutti nk. epätoivotun lumisade-efektin parin pesun jälkeen. Hyis.
torstai 15. heinäkuuta 2010
Mummin ja papan pihassa on raparperin lehtiin valetut astinlaatat. Niin kuin jokainen lehti, on jokainen laattakin on uniikki. Mummilla ja papalla on aina ollut jännittäviä yhteisiä projekteja. Talvisin he ahkeroivat pihalle lumesta ja jäästä näyttäviä valaistuja koristeita.
Kasvimaata vartioivat tietysti mummi ja pappa itse ;). Linnut eivät uskalla napsia mansikoita.
Minulla on hassu taipumus nähdä sievää sielläkin, minne sitä ei ole tarkoituksella tehty. Sadevesisaavit ja -ämpärit sekä kastelukannurivi kasvihuoneen kulmalla varastivat heti huomioni.
Tässä on rakas mummini. Hän on yksi tärkeimmistä roolimalleistani.
Ja tässä on rakas pappani.
Lasikuistilla on oikea mummolatunnelma! Serkkutyttöni nukkeleikit olivat jääneet kesken.
Nukke on nimeltään Mikko, ja hänet on voitettu arpajaisista 1982. Mikko on siis tutustunut mummiin ja pappaan jo pari vuotta ennen syntymääni.
Suuri kukkavaasi on upea katseenvangitsija. Uunin päällä on mummin kuparipannukokoelma.
Makuuhuoneen kaapin päältä bongasin nämä vanhat lääkepullot ja onnittelukortin.
Käsityötaidonnäytteitä kahdessa polvessa: viulun on tehnyt mummin isä ja noitarumpu on mummin käsialaa.
Muistan, kun äitini maalasi tätä kaappikelloa.
Mummi maalaa posliinia.
Eikä mummilasta koskaan lähdetä tyhjin vatsoin. Jos joku osaa kestitä, niin mummi! Pöytään kannettiin vielä suuri mustikkapiirakkakin vaniljakastikkeineen. Usein on kahvistelujen ja monen sorttisten leipomusten jälkeen vielä kuultu kysymys "Otatteko jäätelöä". Juuri koskaan en ole jaksanut jäätelöä ottaa. :D
Kuten mainitsin, kävin viime viikolla Muoniossa vanhempieni luona. Matkaa on yli 1000 kilometriä, joten pääsen käymään vain 2-3 kertaa vuodessa. Junalla pääsee Kolariin asti, ja sieltä pitää tulla autolla hakemaan. Tällä kertaa veturi hajosi kesken matkan, ja matkaan kului yli 18 tuntia. Istumapaikalla. (Tuntuu pedussa vieläkin...auts.)
Tässä on isäni. Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme joelle lohestamaan. En millään haluaisi kerrata illan tapahtumia, mutta olkoon menneeksi: Jo parin minuutin kuluttua vaappuun tarttui yli 10-kiloinen komea lohi. Ja parin minuutin päästä se oli haavissa. Ja parissa sekunnissa jälleen joessa. Ja sinnehän se jäi. Sain kaiken videolle... ja sitähän sitten katsottiin moneen kertaan kiroillen ja syytellen milloin haavin pitelijää, milloin vavan pitelijää ja välillä itse kohtaloakin.
Suvussani on enemmän käsillätekijöitä kuin tumpeloita. River bird -vene on isäni tekemä.
Jokirannassa on jo vuosia ollut tällainen pöllö. Emme tiedä, kuka sen on tehnyt ja kuinka se selviää joka vuosi tulvasta, mutta hellyyttävä pöllö pysyy toivottavasti jokivarren vartijana aikojen loppuun saakka :).
Kesämökillä on vietetty kaikki kesät vauvasta saakka.
Oli ihanaa, kun siskoni ja hänen poikaystävänsä päättivät tulla samaan aikaan Oulusta. En ollut nähnyt heitäkään sitten joulun. Kuvassa siis pikkusiskoni Maiju.
Ja tässä siskon siippa Tuomas, joka näyttää isältä lainatussa paidassa ihan yhdeltä seitsemästä veljeksestä. Hmmm... varmaan.. Tuomaalta?
Ja kivet kannettiin terassia reunustamaan. Kuvassa rakas siperiankissani Nedi, joka ei voi asua meillä Turussa Pasin allergian vuoksi. Nedi on maailman ihanin kissa. Paijailimme pitkään ja hartaasti jälleennäkemisen ilosta. Ja iltaisin hän odotti minua vierashuoneessa :).
Äiti oli löytänyt ikivanhoihin rottinkituoleihimme kivat päälliset ja vienyt tuolit ylemmälle terassille katoksen alle. Kaunis hirsitalo kohosi Kangosjärvelle toissakesänä ihan omin voimin.
Isän karu kasvimaa tuottaa monenlaista herkkua hitaasti mutta varmasti.
Tajusin juuri, ettei äitini ole yhdessäkään kuvassa. Täytyy muistaa ensi kerralla. Isäni täyttää 50 elokuussa, ja tarkoitus olisi pitää kunnon juhlat!
Tässä on isäni. Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme joelle lohestamaan. En millään haluaisi kerrata illan tapahtumia, mutta olkoon menneeksi: Jo parin minuutin kuluttua vaappuun tarttui yli 10-kiloinen komea lohi. Ja parin minuutin päästä se oli haavissa. Ja parissa sekunnissa jälleen joessa. Ja sinnehän se jäi. Sain kaiken videolle... ja sitähän sitten katsottiin moneen kertaan kiroillen ja syytellen milloin haavin pitelijää, milloin vavan pitelijää ja välillä itse kohtaloakin.
Suvussani on enemmän käsillätekijöitä kuin tumpeloita. River bird -vene on isäni tekemä.
Jokirannassa on jo vuosia ollut tällainen pöllö. Emme tiedä, kuka sen on tehnyt ja kuinka se selviää joka vuosi tulvasta, mutta hellyyttävä pöllö pysyy toivottavasti jokivarren vartijana aikojen loppuun saakka :).
Kesämökillä on vietetty kaikki kesät vauvasta saakka.
Oli ihanaa, kun siskoni ja hänen poikaystävänsä päättivät tulla samaan aikaan Oulusta. En ollut nähnyt heitäkään sitten joulun. Kuvassa siis pikkusiskoni Maiju.
Ja tässä siskon siippa Tuomas, joka näyttää isältä lainatussa paidassa ihan yhdeltä seitsemästä veljeksestä. Hmmm... varmaan.. Tuomaalta?
Ja kivet kannettiin terassia reunustamaan. Kuvassa rakas siperiankissani Nedi, joka ei voi asua meillä Turussa Pasin allergian vuoksi. Nedi on maailman ihanin kissa. Paijailimme pitkään ja hartaasti jälleennäkemisen ilosta. Ja iltaisin hän odotti minua vierashuoneessa :).
Äiti oli löytänyt ikivanhoihin rottinkituoleihimme kivat päälliset ja vienyt tuolit ylemmälle terassille katoksen alle. Kaunis hirsitalo kohosi Kangosjärvelle toissakesänä ihan omin voimin.
Isän karu kasvimaa tuottaa monenlaista herkkua hitaasti mutta varmasti.
Tajusin juuri, ettei äitini ole yhdessäkään kuvassa. Täytyy muistaa ensi kerralla. Isäni täyttää 50 elokuussa, ja tarkoitus olisi pitää kunnon juhlat!
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
Huh! Eikä ainoastaan helteen vuoksi. Täällä on nimittäin saatu maalit, lattiat ja listat laitettua, minä olen tehnyt muutaman päivän reissun kotiseudulleni Muonioon ja nyt, kun olen palannut, olemme aloittaneet pikkuhuoneen pukemisen.
Minulla on paljon kivoja kuvia Muoniostakin, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta ja näyttää ensin tämänhetkinen kotitilanteemme. Aurinko on viimein hiipumassa pilviverhon taakse, joten valaistus ei aivan riittänyt. Luulen kuitenkin, että näistä kuvista välittyy aika hyvin se tunnelma, minkä olemme huoneeseen halunneet luoda.
Tässä vielä muistutukseksi kuva, josta näkyy vanha lattia. Seinät olivat muuttaessamme vaaleankeltaiset. Niitä emme edes halua muistaa.
Ja tähän ollaan tultu:
Ihana pöytäni on hankittu Rakkaat esineet -antiikkiliikkeestä. Musta tuoli on kirppislöytö. Lamppu on Hemtexin poistomyynnistä, kuten taisin tässä jokin aika sitten kertoakin. Stockan peilirasia sekä Ikean pöytäpeili ovat molemmat lahjoja Pasilta, rasian sain ystävänpäivänä <3. Valkoreunainen kokovartalopeili oli huoneessa jo muuttaessamme. Nyt se ei kylläkään pääse enää seinälle, vaan saa luoda vaikutelmaa isommasta ikkunasta.
Heikkolaatuinen kuva ei tee oikeutta kauniille tapetille eikä uudelle muovimatolle, jossa on materiaalista huolimatta mukavaa puunsyitä jäljittelevää pintakuviotakin. Matto näkyy hiukan paremmin seuraavassa otoksessa, jossa esiintyy yksi uusimmista hankinnoistamme (rottinkituoli) ihan ekaa kertaa.
Lasipöytä löytyi kirppikseltä 5 eurolla. Jalka oli alunperin kammottava spray-maalin hopea, joten maalasimme sen mattamustalla. Matto on myös kirppislöytö. Pöydällä koreilevat astiat sain mummiltani Muonion reissullani. Koristepeiton virkkaus on vielä kesken. Ikeasta löytyti tuolin kanssa samansävyinen kori langoilleni.
Ikean verhoista täytyy vielä todeta, että se päärmäysnauhasysteemi on aivan surkea ja pilasi melkein iltani. Langaton silitysrautani ei saanut nauhaa millään sulamaan edes täydellä teholla, mutta koska olin aloittanut, en halunnut luovuttaa ja tuhlasin mokomaan pari tuntia. Muistakaa siis: ompelukone on ystävä.
Lopuksi vielä ISO KIITOS vuokraisännällemme, joka hankki pyynnöstämme meille uuden muovimaton, uusia saranoita keittiön repsottaviin kaapinoviin sekä vihreän ruohomaton parvekkeellemme (kuva tulossa)!
Minulla on paljon kivoja kuvia Muoniostakin, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta ja näyttää ensin tämänhetkinen kotitilanteemme. Aurinko on viimein hiipumassa pilviverhon taakse, joten valaistus ei aivan riittänyt. Luulen kuitenkin, että näistä kuvista välittyy aika hyvin se tunnelma, minkä olemme huoneeseen halunneet luoda.
Tässä vielä muistutukseksi kuva, josta näkyy vanha lattia. Seinät olivat muuttaessamme vaaleankeltaiset. Niitä emme edes halua muistaa.
Ja tähän ollaan tultu:
Ihana pöytäni on hankittu Rakkaat esineet -antiikkiliikkeestä. Musta tuoli on kirppislöytö. Lamppu on Hemtexin poistomyynnistä, kuten taisin tässä jokin aika sitten kertoakin. Stockan peilirasia sekä Ikean pöytäpeili ovat molemmat lahjoja Pasilta, rasian sain ystävänpäivänä <3. Valkoreunainen kokovartalopeili oli huoneessa jo muuttaessamme. Nyt se ei kylläkään pääse enää seinälle, vaan saa luoda vaikutelmaa isommasta ikkunasta.
Heikkolaatuinen kuva ei tee oikeutta kauniille tapetille eikä uudelle muovimatolle, jossa on materiaalista huolimatta mukavaa puunsyitä jäljittelevää pintakuviotakin. Matto näkyy hiukan paremmin seuraavassa otoksessa, jossa esiintyy yksi uusimmista hankinnoistamme (rottinkituoli) ihan ekaa kertaa.
Lasipöytä löytyi kirppikseltä 5 eurolla. Jalka oli alunperin kammottava spray-maalin hopea, joten maalasimme sen mattamustalla. Matto on myös kirppislöytö. Pöydällä koreilevat astiat sain mummiltani Muonion reissullani. Koristepeiton virkkaus on vielä kesken. Ikeasta löytyti tuolin kanssa samansävyinen kori langoilleni.
Ikean verhoista täytyy vielä todeta, että se päärmäysnauhasysteemi on aivan surkea ja pilasi melkein iltani. Langaton silitysrautani ei saanut nauhaa millään sulamaan edes täydellä teholla, mutta koska olin aloittanut, en halunnut luovuttaa ja tuhlasin mokomaan pari tuntia. Muistakaa siis: ompelukone on ystävä.
Lopuksi vielä ISO KIITOS vuokraisännällemme, joka hankki pyynnöstämme meille uuden muovimaton, uusia saranoita keittiön repsottaviin kaapinoviin sekä vihreän ruohomaton parvekkeellemme (kuva tulossa)!
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
Tässä lähistöllä on kiva kulttuuriluontopolku, jossa olemme käyneet nyt muutaman kerran kävelyllä. Viime kerralla otimme mukaan kamerankin. Sisustukseenhan nämä kuvat eivät varsinaisesti liity, mutta kesämaisemasta saa kyllä ammennettua inspiraatiota.
(Odotamme yhä, että saamme kantaa pikkuhuoneen tavarat takaisin tukkimasta kaikkea muuta tilaa, mutta vuokraisäntä ei ole vielä tuonut muovimattoa lattiaa varten. Sisällä näyttää siis vielä aika kamalalta.)
Nämä kolme ensimmäistä kuvaa Aurajoesta on otettu matkan varrella Halisten sillalta.
Rikkinäiset ikkunat ovat oikeanlaisessa kontekstissa hyvin viehättäviä.
Aidanpätkän väleistä kasvavat päivänkakkarat olivat tosi suloinen näky. Harmikseni blogi pienentää kuvat liian pieniksi yksityiskohtaisen tarkastelun kannalta.
Kaunis, tumma hevonen söi kaikessa rauhassa puiden katveessa. Hiukkasen teki kyllä mieli kutsua sitä ja syöttää sitä kädestä, mutta kyltissä sanottiin, ettei elämiä saa häiritä.
Itse polkukin on varsin soma.
Miten voikaan olla noin vinossa ja silti vielä pystyssä?
Takiaiset, koiranomistajien kauhu.
(Odotamme yhä, että saamme kantaa pikkuhuoneen tavarat takaisin tukkimasta kaikkea muuta tilaa, mutta vuokraisäntä ei ole vielä tuonut muovimattoa lattiaa varten. Sisällä näyttää siis vielä aika kamalalta.)
Nämä kolme ensimmäistä kuvaa Aurajoesta on otettu matkan varrella Halisten sillalta.
Rikkinäiset ikkunat ovat oikeanlaisessa kontekstissa hyvin viehättäviä.
Aidanpätkän väleistä kasvavat päivänkakkarat olivat tosi suloinen näky. Harmikseni blogi pienentää kuvat liian pieniksi yksityiskohtaisen tarkastelun kannalta.
Kaunis, tumma hevonen söi kaikessa rauhassa puiden katveessa. Hiukkasen teki kyllä mieli kutsua sitä ja syöttää sitä kädestä, mutta kyltissä sanottiin, ettei elämiä saa häiritä.
Itse polkukin on varsin soma.
Miten voikaan olla noin vinossa ja silti vielä pystyssä?
Takiaiset, koiranomistajien kauhu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)