Kaksi Kaunista

... löytyy täältä! Hihihi!

Löysin kirppikseltä ihanan valtavat koon 12 puikot. Niitä täytyi heti kokeilla. Syntyi sylikokoinen peitto. Siinä on sileän ja helmineuleen lisäksi elämäni ensimmäinen palmikko. Palmikon neulominen on minusta kuulostanut niin salatieteelliseltä, etten ole ennen kokeillut, mutta sehän oli aivan helppo juttu. Seuraavalla kerralla palmikkoneule onnistunee vieläkin nätimmin, mutta neljässä illassa neulotuksi peitto on minusta aivan hyvä. Sopivan rouhea.

Voi tätä blogihiljaisuutta! Kerrottavaa toki olisi mutta aikaa ei. Ja mikä pahinta, meidän modeemi on jälleen kerran poksahtanut, joten netti toimii ainoastaan vanhan modeemin kanssa tässä Pasin koneella. Ei siis kuvia nyt. Vaikuttaa siltä, että modeemi saa jonkun sähköpulssin ja hajoaa siihen, koska yhteys toimii ja modeemit ovat olleet hyviä ja uusia. Kuka korjaa ja kuka korvaa? Eteisen toinen pistorasia (joojoo, luulin et se on töpseli kun aattelin et se toinen on pistoke mut ne onki sama asia. mut eihän possun kärsä muistuta ollenkaan pistoketta vaan pistorasiaa, siis miksi töpselikärsä?!) on nimittäin sellanen, ettei siitä tuu sähköä ollenkaan. Ja toinen hajottaa modeemit. Ja vie rahat.

Kylppäristä kuuluu outoa litinää patterista. Onko sekään normaalia? Ihan selvä valuvan veden ääni mnut vettä ei näy. Ääni kaikuu olohuoneeseen asti. Älä rakas koti hajoa.

Olen nyt kolmen viikon ajan ollut töissä kolmessa paikassa. Tunteja on vähän mutta aikaa kuluu järjestelyihin ennemmän kuin osasin odottaa. Yliopistossa opettaminen on kyllä mieluisaa hommaa. Kaipaan kuitenkin askarteluaikaa jaksaakseni olla iloinen ja virkeä. Aikaa on nyt onneksi luvassa, kun minulla on ensi viikko vapaata. Mutta silloinkin täytyy ehtiä kirjoittamaan taas yksi apurahahakemus.

Viime viikolla Suvi laittoi meille ihanan illallisen. Tuntui hyvältä istua katettuun, kauniiseen pöytään. Ja syödä kuin ravintolassa mutta ystävän kotona. Isännöimme itse illallisia monta kertaa vuodessa, mutta vastavierailu on meille ihan uutta.

Hääsuunnitelmat etenevät hitaasti. Tuleekohan näistä yksittäisistä koristeista ja ideoista kokonaista juhlaa? En halua vielä stressata, mutta stressaan silti vähäsen. Jokohan tänään ehtisin aloittaa kirjomisprojektin?

Vauvasuunnitelmat valtaavat mieleni kohta kokonaan. Toisaalta ne lievittävät stressiä ja rauhoittavat minua iltaisin, toisaalta ne täytyy pitää vielä suunnitelmina. Suunnitelmat pitävät mielen iloisena ja tulevaisuuden toivoa täynnä, mutta kuitenkin turhauttaa.

Joka tapauksessa meille kuuluu hyvää, vaikka meneillään onkin aika raskas syksy.

Tiistaina oli prinsessapäivä. Siis siinä mielessä, että kävin tervehtimässä prinsessa Victoriaa ja hänen puolisoaan Danielia Turun kirjaston edessä.



Olen aina ajatellut, etteivät kuninkaalliset ole tavallisia tallaajia kummempia. Lähdin kuitenkin Emmin mukaan kirjastolle, kun hän pyysi. Ja onneksi lähdin. Pariskunta oli todella hurmaava. He pysähtyivät juuri kohdallemme juttelemaankin hetkeksi. Minua alkoi yhtäkkiä jännittää, enkä saanut sanotuksi oikein mitään järkevää, hymyilin vain. Ja he hymyilivät vieläkin leveämmin!


Paparazzien puoleen pariskunta kääntyi vain hetkeksi. Muutoin he omistivat kaiken huomionsa paikalle saapuneille tervehtijöille. Vaikka he ovatkin kai tavallaan ihan tavallisia ihmisiä, heissä oli myös jotain hyvin erityistä.

Olen aika innostunut sapluunoista. Alkukesällä taituroin kontaktimuovin avulla tekstin Pasin nikkaroimaan puiseen kukkalaatikkoon (jota en ehkä olekaa postannut?). Sitten leikkasin valkoisesta kontaktimuovista erilaisia hai-siluetteja eteisen pöytään. Hait onnistuivat, pöytä ei, uusi yritys joskus. Hevosrakas ystäväni täytti vuosia, joten askartelin erilaisia sapluunoita, joissa on liikkuva hevonen. Tällä kertaa painoin kuvat kangasvärillä kankaalle. Tarkemmin sanottuna Pasin isän vanhoihin farkkuihin. Kierrätys on hauskaa!

Sapluunan teko on aivan helppoa. Vinkkejä:

1.) Eläinkuvioita löytyy helposti kun googlaa eläimen nimi englanniksi ja lisää perään sanan "silhouette".

2.) Ei tarvitse tulostaa. Aseta kontaktimuovi suoraan näyttöä vasten: näytön valo helpottaa läpipiirtämisessä aika paljon. Sitten vain leikkaat askarteluveitsellä reunoja myöten jollakin sopivalla alustalla (ei sentään näyttöä vasten!). Itse käytin siskoni unohtamaa 7 päivää -lehteä, koska näen sen sopivan paremmin leikkuualustaksi kuin luettavaksi.

3.) Tekstien tekemisessä helpottaa myös kone. Kirjoita haluamallasi fontilla haluamasi teksti ja tulosta se sopivassa koossa. Jäljennä kontaktimuoviin ja leikkaa.

4.) Jos haluat käyttää samaa sapluunaa useamman kerran, älä irrota muovia vaan kiinnitä se papereineen esim. teipillä. Toinen vaihtoehto on löytää soveltuvampi sapluunamateriaali.

5.) Jos omistat akryylimaalit etkä halua käyttää omaisuutta kangasväreihin, osta pelkkää kirkasta tekstiilivärimediumia. Sillä saat sekoitettua mistä tahansa akryylimaalista tekstiilivärin. Näin minä teen.

Pilvenhattara-saunatyyny on toiselta puolelta poutaa ja toiselta myrskyä (koska farkkua oli kahta eri väriä). Täytteenä voi kuitenkin käyttää vaikka mitä, kunhan muistaa, että tyyny on kuumassa ja voi kastua usein. Tässä on täytteenä tarpeetonta silppua. Viime jouluna minulla oli pakettien mukana tulleita styrox-ässiä, ne toimivat mainiosti: kestävät saunan lämmön eivätkä ime vettä. Niitä täytyi vain hieman pienentää, jotta tyynystä tuli pehmeä.

Tyynyn lisäksi annoin ystävälleni vielä patalapunkin. Käytin tummien farkkujen kääntöpuolta, koska se oli mielestäni vinkeän värinen. Siksakkasin reunat korosteväreillä ja ompelin puolet yhteen päälypuolelta, jotta rosoiset reunat jäivät näkyviin. Täytteenä on muutama neliönmuotoinen pala tavallista puuvillakangasta, jotka tikkasin ensin kiinni kääntöpuoleen. Voisinpa haluta itsekin farkkuhevosen.

PS. Mikäli inspiroiduit ja teit jotain vastaavaa, olisi kiva jos linkittäisit tänne! Ethän kuitenkaan käytä ideoitani kaupallisiin tarkoituksiin.

Harjoittelin erilaisten lettien tekemistä ystäväni Emmin hiuksiin. Tästä kukkaiskampauksesta tuli aika soma, joten Emmin siskon häitä varten teimme saman vielä uudestaan. Etummaiset suortuvat saivat vielä korkkiruuvikiharat.

Romanttinen kiertävä ranskanletti on ihan helppo. Aloitetaan vain toiselta laidalta ja edetessä poimitaan hiuksia mukaan toiselta puolelta. Emmin lyhyen tukan kanssa tein niin, että taitoin pään kampauksen sisään ja kiinnitin pinneillä. Pitemmän tukan voisi tietysti letittää loppuun ja sitoa vaikka rusetilla. Kukka on kangassuikaleista kokoon kursittu mutta oh, niin uniikki.

Omaan tukkaani en ole tätä vielä onnistunut tekemään, koska harjoittelu vaatisi enemmän aikaa kuin minulla nyt on. Työt ovat alkaneet, ja siellä on ollut kivaa.

Pasin sisko Mira on meillä käymässä. Minulla oli kamera mukana iltakävelyllä. Pellon kohdalla pyysin sisaruksia tekemään traktorin. Aika hyvä, vai mitä?


Tuuli oli hurja. Se näkyy Pasin pullistuneista housuista ja t-paidan helmasta. Herra kun ei ole luonnostaan mitenkään pepukas.

Hämmästyttävää, kuinka samaan tahtiin he kirmasivat pois kuvasta. Täytyy olla jonkinsorttinen sukulaisaskel.