torstai 29. huhtikuuta 2010
10.20 | 
Lähettänyt
Jenny
Ajattelin valmistaa vapuksi herkullisia tuulihattuja. Äiti ja mummi tekevät tuulihattuja lähes kaikkiin juhliin, joten minunkin täytyy jatkaa perinnettä. Äitini bravuuri on kylmäsavuporotäyte, mummini suosii puolestaan mätiä. Minä en välitä mädistä lainkaan, eikä poroa saa järkevään hintaan täällä etelässä. Tonnikalan syömisestä on tullut epäeettistä (ja onhan se aika epäjuhlallistakin purkitettuna), joten lohella mennään!
Taikina on helppo, mutta vatkaaminen voi vaatia vähän hermoja taikinan koostumuksen vuoksi.
Tarvitset:
6 dl vettä
200 g voita tai margariinia
3,5 dl hienoja vehnäjauhoja
5 munaa
Tee näin:
Kiehauta vesi ja voi. Vatkaa sekaan jauhot. Anna kiehua hetken, kunnes taikina irtoaa reunoista helposti. Anna jäähtyä. Vatkaa munat jäähtyneeseen taikinaan. Sekoita voimakkaasti. Pursota tulihatut pellille (mummin tapa) tai nostele pellille pienehköjä nötösiä lusikalla (äitini tapa). Jätä hieman väliä, sillä tuulihatut moninkertaistuvat uunissa. Annoksesta tulee n. 3 pellillistä hattuja, joten jos et ole järjestämässä juhlia, muista pakastaa loput hatut ennen täyttämistä, ne säilyvät pakkasessa mainiosti. Paista 200-220 asteessa n. 45 minuuttia. Uunia ei saa paiston aikana availla, etteivät hattuset lässähdä. Viimeiset 5 paistominuuttia uunia pidetään kuitenkin hieman auki (en tiedä miksi, mutta näin sanovat sekä äiti että mummi, joten parasta uskoa).
Täyte:
ranskankermaa
kylmäsavulohta
tuorekurkkua raasteena (purista vesi pois)
suolakurkkua
ruohosipulia
juustoraastetta
suolaa
pippuria
hieman tuoretta basilikaa
Ainekset on kätevä heittää silppuriin. Tuorekurkku kannattaa kuitenkin raastaa ensin, jotta ylimääräisestä nesteestä pääsee eroon. Juustoraastetta ei myöskään tarvitse silputa vaan sen voi sekoittaa joukkoon lusikalla.
Valmista tahnaa. Tarkista maku. Tahna saa maistua hieman suolaiselta, sillä tuulihatut eivät itsessään maistu juuri miltään. Halkaise ja täytä hatut. Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. Tuulihatut ovat ehdottomasti parhaimmillaan, kun ne ovat saaneet makustua jääkaapissa jonkin aikaa.
Kulhollinen hyvyyksiä.
Tunnisteet:
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Erilaisista, yksinkertaisistakin, materiaaleista on hauskaa koota mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Olen kollaasien ja sekatekniikan ystävä. Valitsimme Pasin kanssa olohuoneen uudeksi aksenttiväriksi keltaisen. Minulla on mielessäni 4 paikkaa, johon keltaista haluan, ja kaikki niistä toteutetaan itse. Ensimmäinen on jo jonkin aikaa pääni sisällä odotellut tauluprojekti. Seinälle nämä eivät vielä ole ehtineet, ja kuviin tuli ikävä heijastus, mutta halusin silti blogata näistä jo :). Mietin vielä, maalaanko kehyksiä keltaiseksi tai mustaksi. Taulut tulevat kyllä keittiön viereiselle seinälle, joten puunvärinenkin toimii, koska keittiön pöytä on samaa sävyä, ja lattiakin melkein. Otan parempia kuvia, kun taulut ovat seinässä. Tässä ovat iloiset stalkkerini:
PS: Idea lähti paksuista kehyksistä, joiden sisälle mahtuu pientä tavaraakin. Minulla on ennestään yksi musta, jonka sisällä on tärkeä lapsuusmuisto (pieni muovihevonen). Nämä kaksi kehystä pelastin ystävältäni, joka ei näistä enää tykännyt (ei onneksi heittänyt menemään!).
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
No niin! Nyt on tuoli viimein kuvattu, ja ihan kohta se pääsee käyttäjänsä ihmeteltäväksi. Tuunasin (inhoan muuten sanaa "tuunata") tuolin ystäväni pyynnöstä, sillä hänen mielestään kokovalkoinen tuoli oli liian tylsä. Heillä on ihana, upouusi, suoraviivainen, mustavalkoinen keittiö, joten päätin tehdä syöttötuolistakin tyyliin sopivan.
Istuinosaan leikkasin eläinsiluetteja mustasta, oranssista ja kuviollisesta vihreästä paperista. Kuvat on kiinnitetty servettilakalla.
Yksi tuolin jaloista on koristeltu samoista materiaaleista kuvioleikkurin avulla leikatuilla perhosilla, jotka on kiinnitetty samoin kuin istuinosassa. Lisäksi kaksi pinnoista/pilpuista/välipuista/mitä ikinä on hiottu ja maalattu: toinen oranssiksi ja toinen vihreäksi. Lopuksi tuoli lakattiin kalustelakalla pari kertaa.
Ompelin tuoliin vielä kahdesta eri kankaasta pehmustetyynyt, jotta tuolia käyttävällä vauvalla olisi näin aluksi mukavampi istua. Oranssi kangas on Vallilan Myrskyä ja vihreä Marimekon Max & Moritzia.
Näin kauniilla ilmalla oli aivan välttämätöntä käydä kuvaamassa tuoli leikkikentällä :).
Istuinosaan leikkasin eläinsiluetteja mustasta, oranssista ja kuviollisesta vihreästä paperista. Kuvat on kiinnitetty servettilakalla.
Yksi tuolin jaloista on koristeltu samoista materiaaleista kuvioleikkurin avulla leikatuilla perhosilla, jotka on kiinnitetty samoin kuin istuinosassa. Lisäksi kaksi pinnoista/pilpuista/välipuista/mitä ikinä on hiottu ja maalattu: toinen oranssiksi ja toinen vihreäksi. Lopuksi tuoli lakattiin kalustelakalla pari kertaa.
Ompelin tuoliin vielä kahdesta eri kankaasta pehmustetyynyt, jotta tuolia käyttävällä vauvalla olisi näin aluksi mukavampi istua. Oranssi kangas on Vallilan Myrskyä ja vihreä Marimekon Max & Moritzia.
Näin kauniilla ilmalla oli aivan välttämätöntä käydä kuvaamassa tuoli leikkikentällä :).
Kävin toissapäivänä Joutomaassa ostamassa pikkusiskolleni soman syntymäpäiväkortin. Ihanasta pikkuputiikista löytyi sattumalta myös suloisen pelottava Amy Earlesin paperinukke Little Maple (kuvassa ylhäällä).
En ole aikaisemmin tainnut täällä mainitakaan olevani nukkeharrastaja. Minulla on kaksi nukkekotia sekä erilaisia nukkeja aina paperisista hartsisiin pallonivelnukkeihin. Olen myös tehnyt sekä kustomoinut nukkeja tilaustyönä. Tänä vuonna nukkeilu on kuitenkin jäänyt taka-alalle graduilun ja töitten vuoksi. Toinen syy nukkeilun vähentymiseen on se, että olen alkanut tehdä käsitöitä yhä enemmän 1:1 -suhteessa (eli ihmisten käyttöön) kuin miniatyyrikoossa.
Suurin osa nukeistani asuu kaapeissa, mutta silloin tällöin on kiva nostaa joku esille. Esimerkiksi hassut Momiji-nukkeni (edellisessä kuvassa alhaalla) ovat saaneet ihan oman kolon olohuoneen lokerohyllystä. Värikkäät ja pelkistytisti muotoillut Momijit eivät hyppää sisustuksessa silmään negatiivisella tavalla, sillä melkein kaikissa hyllyn lokeroissa on jotakin mielenkiintoista katseltavaa. Täytyy kuvata muutkin lokerot joskus :).
Sain eilen viimein ommeltua tuunaamaani syöttötuoliin pehmusteet. Kuvaan tuolin varmaan huomenna, kun viimeinen lakkakerros on kuivunut. Pehmustekankaista jäi muutama hyvä jämätilkku, ja Marimekon Max & Moritz -kankaan palasista ompelin Blythe-nukelleni retrohenkisen taskullisen kotelomekon kesäksi. Kaavan mekkoon löysin netistä. Olen hirmuisen tyytyväinen ensimmäiseen itse tehtyyn vuorelliseen nukenvaatteeseeni. Täytynee ommella toiselle blythelleni samanlainen.
En ole aikaisemmin tainnut täällä mainitakaan olevani nukkeharrastaja. Minulla on kaksi nukkekotia sekä erilaisia nukkeja aina paperisista hartsisiin pallonivelnukkeihin. Olen myös tehnyt sekä kustomoinut nukkeja tilaustyönä. Tänä vuonna nukkeilu on kuitenkin jäänyt taka-alalle graduilun ja töitten vuoksi. Toinen syy nukkeilun vähentymiseen on se, että olen alkanut tehdä käsitöitä yhä enemmän 1:1 -suhteessa (eli ihmisten käyttöön) kuin miniatyyrikoossa.
Suurin osa nukeistani asuu kaapeissa, mutta silloin tällöin on kiva nostaa joku esille. Esimerkiksi hassut Momiji-nukkeni (edellisessä kuvassa alhaalla) ovat saaneet ihan oman kolon olohuoneen lokerohyllystä. Värikkäät ja pelkistytisti muotoillut Momijit eivät hyppää sisustuksessa silmään negatiivisella tavalla, sillä melkein kaikissa hyllyn lokeroissa on jotakin mielenkiintoista katseltavaa. Täytyy kuvata muutkin lokerot joskus :).
Sain eilen viimein ommeltua tuunaamaani syöttötuoliin pehmusteet. Kuvaan tuolin varmaan huomenna, kun viimeinen lakkakerros on kuivunut. Pehmustekankaista jäi muutama hyvä jämätilkku, ja Marimekon Max & Moritz -kankaan palasista ompelin Blythe-nukelleni retrohenkisen taskullisen kotelomekon kesäksi. Kaavan mekkoon löysin netistä. Olen hirmuisen tyytyväinen ensimmäiseen itse tehtyyn vuorelliseen nukenvaatteeseeni. Täytynee ommella toiselle blythelleni samanlainen.
Jostain syystä sanotaan, että ruisleipä on vaikea leipoa. Ruisleivän tekeminen on taitolaji, ja onnistuminen vaatii kymmeniä kokeiluja. No eihän se näin ole, ellei tunne pakottavaa tarvetta olla käyttämättä hiivaa ja lisäämättä ruisjauhoihin mitään muuta jauhoa. Tämän ohjeen olen muokannut muutamasta erilaisesta ruisleipäreseptistä, kummalliset mitat johtuvat siitä, että kaikissa ohjeissa tehdään vähintään kaksi leipää, ja tällä ohjeella yksi. Leipä maistuu kiistatta parhaalta tuoreena, joten tällaisessa kahden hengen taloudessa olisi hölmöä tehdä monta kerralla. Muistan, kuinka paljon enemmän perhemitat ja -pakkaukset ärsyttivät sinkkuaikana. :D
Tässä siis ohje yhteen tasan varmasti onnistuvaan ruisvuokaleipään:
Vaihe 1:
1,75 dl lämmintä vettä
3 g hiivaa (pieni nokare yhdestä hiivakuution kulmasta)
1 siivu taikinajuurella tehtyä ruisleipää (käytin Oululaisen ruisvuokaleipää, tästä leivästä tulee parempaa kuin se, joten voisi melkein puhua leivän jalostamisesta)
1,25 dl ruisjauhoja (käytin luomuruisjauhoja, kiitos Emmin)
Aloita leivän tekeminen siihen vuorokauden aikaan, jolloin haluat leipää syödä. Eli jos haluat lämpimän leivän iltapalaksi, on homma aloitettava edellisenä iltana, sillä aikaa leivän valmistumiseen kuluu 27 tuntia.
Liuota hiiva lämpimään veteen. Poista leipäsiivusta kuori ja murenna se hiiva-vesiseoksen sekaan. Sekoita mukaan jauhot. Peitä pyyhkeellä tai tuorekelmulla, johon on pistelty reikiä. Anna kuplia 12 tuntia.
Vaihe 2:
Lisää juureen:
1,75 dl lämmintä vettä
1,75 dl ruisjauhoja
Peitä jälleen 12 tunniksi.
Vaihe 3
Ota talteen puoli desiä juurta seuraavaa kertaa varten (niin sinun ei tarvitse enää ostaa leipää juurta varten). Juuri säilyy jääkaapissa kuulemma viikon ja pakkasessa vuoden, joten suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Aloita seuraavalla kerralla lisäämällä sulaneeseen juureen vaiheen 2 mukaisesti lämmintä vettä ja ruisjauhoja.
Lisää vielä:
1,25 dl lämmintä vettä, johon on liuotettu
10 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 rkl tummaa siirappia
2 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
Liuota hiiva veteen ja lisää seos juureen. Sekoita joukkoon loput aineet. Peitä jälleen, ja anna nousta n. 1 tunti. (Aika riittää varmasti, jos laitat taikinakulhon lavuaariin, johon on laskettu kämmintä vettä.)
Kaada taikina voideltuun vuokaan. Tasoita vain varovasti, pinta saa jäädä röpelöiseksi, jotta kuoresta tulee rapea eikä sitkeä. Anna taikinan nousta vuoassa vielä tunnin ajan. (Vuoan voi myös laittaa lämpimään veteen ja peittää pyyhkeellä.)
Paista 225 asteessa noin tunnin ajan. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.
Nauti leivästä, ennen kuin se loppuu!
Tässä siis ohje yhteen tasan varmasti onnistuvaan ruisvuokaleipään:
Vaihe 1:
1,75 dl lämmintä vettä
3 g hiivaa (pieni nokare yhdestä hiivakuution kulmasta)
1 siivu taikinajuurella tehtyä ruisleipää (käytin Oululaisen ruisvuokaleipää, tästä leivästä tulee parempaa kuin se, joten voisi melkein puhua leivän jalostamisesta)
1,25 dl ruisjauhoja (käytin luomuruisjauhoja, kiitos Emmin)
Aloita leivän tekeminen siihen vuorokauden aikaan, jolloin haluat leipää syödä. Eli jos haluat lämpimän leivän iltapalaksi, on homma aloitettava edellisenä iltana, sillä aikaa leivän valmistumiseen kuluu 27 tuntia.
Liuota hiiva lämpimään veteen. Poista leipäsiivusta kuori ja murenna se hiiva-vesiseoksen sekaan. Sekoita mukaan jauhot. Peitä pyyhkeellä tai tuorekelmulla, johon on pistelty reikiä. Anna kuplia 12 tuntia.
Vaihe 2:
Lisää juureen:
1,75 dl lämmintä vettä
1,75 dl ruisjauhoja
Peitä jälleen 12 tunniksi.
Vaihe 3
Ota talteen puoli desiä juurta seuraavaa kertaa varten (niin sinun ei tarvitse enää ostaa leipää juurta varten). Juuri säilyy jääkaapissa kuulemma viikon ja pakkasessa vuoden, joten suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Aloita seuraavalla kerralla lisäämällä sulaneeseen juureen vaiheen 2 mukaisesti lämmintä vettä ja ruisjauhoja.
Lisää vielä:
1,25 dl lämmintä vettä, johon on liuotettu
10 g hiivaa
1 rkl suolaa
1 rkl tummaa siirappia
2 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
Liuota hiiva veteen ja lisää seos juureen. Sekoita joukkoon loput aineet. Peitä jälleen, ja anna nousta n. 1 tunti. (Aika riittää varmasti, jos laitat taikinakulhon lavuaariin, johon on laskettu kämmintä vettä.)
Kaada taikina voideltuun vuokaan. Tasoita vain varovasti, pinta saa jäädä röpelöiseksi, jotta kuoresta tulee rapea eikä sitkeä. Anna taikinan nousta vuoassa vielä tunnin ajan. (Vuoan voi myös laittaa lämpimään veteen ja peittää pyyhkeellä.)
Paista 225 asteessa noin tunnin ajan. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.
Nauti leivästä, ennen kuin se loppuu!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Meillä oli eilen siivouspäivä. On tietenkin hirveän ihanaa, että kun yhdessä sotketaan niin yhdessä siivotaankin, mutta valitettava tosiasia on, että siivouspäivä on parisuhteelle melkoinen koettelemus :D. Vaikka yritämmekin jakaa tehtävät niin, että olemme eri huoneissa tekemässä eri asioita, aina välillä joudumme ohittamaan toisemme, eikä silloin "Pitääks sun aina / Mikset sä koskaan" -valitusta malta pitää sisällään. Varsinkin siinä vaiheessa, kun siivoaminen alkaa todenteolla väsyttää, on lähes mahdotonta välttää nalkutusta.
"Mikä tässä on niin vaikeaa, ettet sä koskaan voi tätä tehdä?"
"Minkä takia täs on aina näin monet kengät?"
"Käytäksä muka tätä vielä?"
"Ois tosi kiva, jos sä voisit alkaa huolehtimaan tästä mun kanssa"
"Ja mitähän tämä täällä tekee?"
"Just viime viikolla tämänkin pesin! Kato nyt tätäkin!"
Eilen selvisimme onneksi tosi vähällä, ja ilta puhtaassa asunnossa oli oikein rattoisa. Ylimääräiset paineet purettiin kätevästi Wii-nyrkkeilyllä. Täytyy silti sanoa, että kaikkein parasta on siivota silloin, kun on yksin kotona. On ihanaa sitten kehua itseään toiselle ja iloisena esitellä kuinka paljon on saanut aikaan. Ja aivan yhtä ihanaa on olla se, joka tulee siivottuun kotiin ja pääsee kiittelemään toista reippaudesta.
Uusi tyynynpäällinen! Päätin vaihtaa tummimmat kuosit kesäksi hiukan vaaleampiin. Löysin ale-laarista viimeisen palan mielettömän hauskaa "Who's calling?" -kangasta. Harkitsen vielä verhopalasta jääneen Mon amourin käyttöä muutamaan jäljellä olevaan tummaan tyynyyn.
Saatiin viimeinkin Kodin Ykkösestä ostamamme kello seinälle. Se joutui odottamaan laatikossa viikkotolkulla, sillä paras paikka oli hakusessa. Ensin olimme laittamassa kellon keittiöön, mutta lopulta päädyimme olohuoneeseen, osittain siitä syystä, että valkoinen kello erottui tummanharmaalta tapetilta kauniisti, ja osittain siksi, että kellonajan näkisi sohvalta ilman, että tarvitsee räpeltää kaukosäädintä. Minä päätin paikan, Pasi porasi reiän.
Sitten se joi Nalle Puh -lasista kokista ja väsähti sohvalle. Sen kuvaa ei saisi muka laittaa blogiin mutta minusta se sopii liian hyvin sisustukseen.
"Mikä tässä on niin vaikeaa, ettet sä koskaan voi tätä tehdä?"
"Minkä takia täs on aina näin monet kengät?"
"Käytäksä muka tätä vielä?"
"Ois tosi kiva, jos sä voisit alkaa huolehtimaan tästä mun kanssa"
"Ja mitähän tämä täällä tekee?"
"Just viime viikolla tämänkin pesin! Kato nyt tätäkin!"
Eilen selvisimme onneksi tosi vähällä, ja ilta puhtaassa asunnossa oli oikein rattoisa. Ylimääräiset paineet purettiin kätevästi Wii-nyrkkeilyllä. Täytyy silti sanoa, että kaikkein parasta on siivota silloin, kun on yksin kotona. On ihanaa sitten kehua itseään toiselle ja iloisena esitellä kuinka paljon on saanut aikaan. Ja aivan yhtä ihanaa on olla se, joka tulee siivottuun kotiin ja pääsee kiittelemään toista reippaudesta.
Uusi tyynynpäällinen! Päätin vaihtaa tummimmat kuosit kesäksi hiukan vaaleampiin. Löysin ale-laarista viimeisen palan mielettömän hauskaa "Who's calling?" -kangasta. Harkitsen vielä verhopalasta jääneen Mon amourin käyttöä muutamaan jäljellä olevaan tummaan tyynyyn.
Saatiin viimeinkin Kodin Ykkösestä ostamamme kello seinälle. Se joutui odottamaan laatikossa viikkotolkulla, sillä paras paikka oli hakusessa. Ensin olimme laittamassa kellon keittiöön, mutta lopulta päädyimme olohuoneeseen, osittain siitä syystä, että valkoinen kello erottui tummanharmaalta tapetilta kauniisti, ja osittain siksi, että kellonajan näkisi sohvalta ilman, että tarvitsee räpeltää kaukosäädintä. Minä päätin paikan, Pasi porasi reiän.
Sitten se joi Nalle Puh -lasista kokista ja väsähti sohvalle. Sen kuvaa ei saisi muka laittaa blogiin mutta minusta se sopii liian hyvin sisustukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)