Kaksi Kaunista

Peiton alle

2011-11-19T16:12:00.001+02:00

Löysin kirppikseltä ihanan valtavat koon 12 puikot. Niitä täytyi heti kokeilla. Syntyi sylikokoinen peitto. Siinä on sileän ja helmineuleen lisäksi elämäni ensimmäinen palmikko. Palmikon neulominen on minusta kuulostanut niin salatieteelliseltä, etten ole ennen kokeillut, mutta sehän oli aivan helppo juttu. Seuraavalla kerralla palmikkoneule onnistunee vieläkin nätimmin, mutta neljässä illassa neulotuksi peitto on minusta aivan hyvä. Sopivan rouhea.

Kukkuu, kenelläs on pullukat posket?

Sata kiireellistä asiaa

2011-10-17T12:13:00.001+03:00

Voi tätä blogihiljaisuutta! Kerrottavaa toki olisi mutta aikaa ei. Ja mikä pahinta, meidän modeemi on jälleen kerran poksahtanut, joten netti toimii ainoastaan vanhan modeemin kanssa tässä Pasin koneella. Ei siis kuvia nyt. Vaikuttaa siltä, että modeemi saa jonkun sähköpulssin ja hajoaa siihen, koska yhteys toimii ja modeemit ovat olleet hyviä ja uusia. Kuka korjaa ja kuka korvaa? Eteisen toinen pistorasia (joojoo, luulin et se on töpseli kun aattelin et se toinen on pistoke mut ne onki sama asia. mut eihän possun kärsä muistuta ollenkaan pistoketta vaan pistorasiaa, siis miksi töpselikärsä?!) on nimittäin sellanen, ettei siitä tuu sähköä ollenkaan. Ja toinen hajottaa modeemit. Ja vie rahat.

Kylppäristä kuuluu outoa litinää patterista. Onko sekään normaalia? Ihan selvä valuvan veden ääni mnut vettä ei näy. Ääni kaikuu olohuoneeseen asti. Älä rakas koti hajoa.

Olen nyt kolmen viikon ajan ollut töissä kolmessa paikassa. Tunteja on vähän mutta aikaa kuluu järjestelyihin ennemmän kuin osasin odottaa. Yliopistossa opettaminen on kyllä mieluisaa hommaa. Kaipaan kuitenkin askarteluaikaa jaksaakseni olla iloinen ja virkeä. Aikaa on nyt onneksi luvassa, kun minulla on ensi viikko vapaata. Mutta silloinkin täytyy ehtiä kirjoittamaan taas yksi apurahahakemus.

Viime viikolla Suvi laittoi meille ihanan illallisen. Tuntui hyvältä istua katettuun, kauniiseen pöytään. Ja syödä kuin ravintolassa mutta ystävän kotona. Isännöimme itse illallisia monta kertaa vuodessa, mutta vastavierailu on meille ihan uutta.

Hääsuunnitelmat etenevät hitaasti. Tuleekohan näistä yksittäisistä koristeista ja ideoista kokonaista juhlaa? En halua vielä stressata, mutta stressaan silti vähäsen. Jokohan tänään ehtisin aloittaa kirjomisprojektin?

Vauvasuunnitelmat valtaavat mieleni kohta kokonaan. Toisaalta ne lievittävät stressiä ja rauhoittavat minua iltaisin, toisaalta ne täytyy pitää vielä suunnitelmina. Suunnitelmat pitävät mielen iloisena ja tulevaisuuden toivoa täynnä, mutta kuitenkin turhauttaa.

Joka tapauksessa meille kuuluu hyvää, vaikka meneillään onkin aika raskas syksy.

Prinsessapäivä

2011-09-24T14:21:00.001+03:00

Tiistaina oli prinsessapäivä. Siis siinä mielessä, että kävin tervehtimässä prinsessa Victoriaa ja hänen puolisoaan Danielia Turun kirjaston edessä.

Olen aina ajatellut, etteivät kuninkaalliset ole tavallisia tallaajia kummempia. Lähdin kuitenkin Emmin mukaan kirjastolle, kun hän pyysi. Ja onneksi lähdin. Pariskunta oli todella hurmaava. He pysähtyivät juuri kohdallemme juttelemaankin hetkeksi. Minua alkoi yhtäkkiä jännittää, enkä saanut sanotuksi oikein mitään järkevää, hymyilin vain. Ja he hymyilivät vieläkin leveämmin!

Paparazzien puoleen pariskunta kääntyi vain hetkeksi. Muutoin he omistivat kaiken huomionsa paikalle saapuneille tervehtijöille. Vaikka he ovatkin kai tavallaan ihan tavallisia ihmisiä, heissä oli myös jotain hyvin erityistä.

Painettuja hevosia: pilvenhattara-saunatyyny ja patalappu

2011-09-10T17:21:00.004+03:00

Olen aika innostunut sapluunoista. Alkukesällä taituroin kontaktimuovin avulla tekstin Pasin nikkaroimaan puiseen kukkalaatikkoon (jota en ehkä olekaa postannut?). Sitten leikkasin valkoisesta kontaktimuovista erilaisia hai-siluetteja eteisen pöytään. Hait onnistuivat, pöytä ei, uusi yritys joskus. Hevosrakas ystäväni täytti vuosia, joten askartelin erilaisia sapluunoita, joissa on liikkuva hevonen. Tällä kertaa painoin kuvat kangasvärillä kankaalle. Tarkemmin sanottuna Pasin isän vanhoihin farkkuihin. Kierrätys on hauskaa!

Sapluunan teko on aivan helppoa. Vinkkejä:

1.) Eläinkuvioita löytyy helposti kun googlaa eläimen nimi englanniksi ja lisää perään sanan "silhouette".

2.) Ei tarvitse tulostaa. Aseta kontaktimuovi suoraan näyttöä vasten: näytön valo helpottaa läpipiirtämisessä aika paljon. Sitten vain leikkaat askarteluveitsellä reunoja myöten jollakin sopivalla alustalla (ei sentään näyttöä vasten!). Itse käytin siskoni unohtamaa 7 päivää -lehteä, koska näen sen sopivan paremmin leikkuualustaksi kuin luettavaksi.

3.) Tekstien tekemisessä helpottaa myös kone. Kirjoita haluamallasi fontilla haluamasi teksti ja tulosta se sopivassa koossa. Jäljennä kontaktimuoviin ja leikkaa.

4.) Jos haluat käyttää samaa sapluunaa useamman kerran, älä irrota muovia vaan kiinnitä se papereineen esim. teipillä. Toinen vaihtoehto on löytää soveltuvampi sapluunamateriaali.

5.) Jos omistat akryylimaalit etkä halua käyttää omaisuutta kangasväreihin, osta pelkkää kirkasta tekstiilivärimediumia. Sillä saat sekoitettua mistä tahansa akryylimaalista tekstiilivärin. Näin minä teen.

Pilvenhattara-saunatyyny on toiselta puolelta poutaa ja toiselta myrskyä (koska farkkua oli kahta eri väriä). Täytteenä voi kuitenkin käyttää vaikka mitä, kunhan muistaa, että tyyny on kuumassa ja voi kastua usein. Tässä on täytteenä tarpeetonta silppua. Viime jouluna minulla oli pakettien mukana tulleita styrox-ässiä, ne toimivat mainiosti: kestävät saunan lämmön eivätkä ime vettä. Niitä täytyi vain hieman pienentää, jotta tyynystä tuli pehmeä.

Tyynyn lisäksi annoin ystävälleni vielä patalapunkin. Käytin tummien farkkujen kääntöpuolta, koska se oli mielestäni vinkeän värinen. Siksakkasin reunat korosteväreillä ja ompelin puolet yhteen päälypuolelta, jotta rosoiset reunat jäivät näkyviin. Täytteenä on muutama neliönmuotoinen pala tavallista puuvillakangasta, jotka tikkasin ensin kiinni kääntöpuoleen. Voisinpa haluta itsekin farkkuhevosen.

PS. Mikäli inspiroiduit ja teit jotain vastaavaa, olisi kiva jos linkittäisit tänne! Ethän kuitenkaan käytä ideoitani kaupallisiin tarkoituksiin.

Kiertävä ranskanletti kukkasella

2011-09-10T17:11:00.003+03:00

Harjoittelin erilaisten lettien tekemistä ystäväni Emmin hiuksiin. Tästä kukkaiskampauksesta tuli aika soma, joten Emmin siskon häitä varten teimme saman vielä uudestaan. Etummaiset suortuvat saivat vielä korkkiruuvikiharat.

Romanttinen kiertävä ranskanletti on ihan helppo. Aloitetaan vain toiselta laidalta ja edetessä poimitaan hiuksia mukaan toiselta puolelta. Emmin lyhyen tukan kanssa tein niin, että taitoin pään kampauksen sisään ja kiinnitin pinneillä. Pitemmän tukan voisi tietysti letittää loppuun ja sitoa vaikka rusetilla. Kukka on kangassuikaleista kokoon kursittu mutta oh, niin uniikki.

Omaan tukkaani en ole tätä vielä onnistunut tekemään, koska harjoittelu vaatisi enemmän aikaa kuin minulla nyt on. Työt ovat alkaneet, ja siellä on ollut kivaa.

Ihmistraktori

2011-08-30T14:02:00.004+03:00

Pasin sisko Mira on meillä käymässä. Minulla oli kamera mukana iltakävelyllä. Pellon kohdalla pyysin sisaruksia tekemään traktorin. Aika hyvä, vai mitä?

Tuuli oli hurja. Se näkyy Pasin pullistuneista housuista ja t-paidan helmasta. Herra kun ei ole luonnostaan mitenkään pepukas.

Hämmästyttävää, kuinka samaan tahtiin he kirmasivat pois kuvasta. Täytyy olla jonkinsorttinen sukulaisaskel.

Tee se itse: raggedy man eli mollamartti eli räsymies

2011-08-30T11:25:00.004+03:00

Ihastuin kovasti erään bloggarin pojalleen askartelemaan miesnukkeen. Koska minuakin ompelututti ja koska räsymiehen idea oli valloittava, kokosin tilkuista ihan oman. Sanoin Pasille tekeväni "raggedy manin", mutta Pasin korvat tulkitsivat minun sanoneen "tragedy man". Tragediamies kuulosti minusta niin hupaisalta, että räsymiehen oli ihan pakko saada murjottavat kasvot. Viikset ja kukka tekevät tyypistä mielestäni aika ranskalaisen. Ehkä hän tarvitsee baskerinkin.

Hauska projekti menee näin:

1. Suunnittele nuken muoto esim. piirtämällä ääriviivat paperille. Mieti, millaiset mittasuhteet haluat. Minä halusin ison, leveän pään ja pitkät raajat (niin, jalat eivät mahtuneet näköjään kuvaan). Piirrä sitten käski, jalka, pää ja vartalo erikseen. Leikkaa kankaasta kaksi pääpyörylää, kaksi vartalo-osaa ja neljä kutakin raaja-osaa ja ompele parit vastakkain niin, että liittokohtaan jää aukko täyttämistä varten. Suosi kierrätysmateriaaleja, räsymies ansaitsee tulla tehdyksi käytetystä kankaasta.

2. Koska kyseessä on räsymies, laiskuus palkitaan. Ohuiden raajojen kääntäminen on rasittavaa. Älä siis käännä vaan jätä saumat reilusti näkyviin. Omani koostuvat siksaklaidasta ja suorasta ompeleesta.

3. Täytä räsyukkeli jollakin hauskantuntuisella materiaalilla, niin voit myöhemmin purkaa stressiä puristelemalla nukkea. Omassani on ohuen vanukerroksen alla riisiä. Herneet ja kaurakin kävisivät varmasti. Yritä selvitä ostamatta.

4. Jotta täytemuruset pysyvät irtonaisissa osissa, sulje aukko väliaikaisesti nuppineulalla tai hakaneulalla.

5. Kursi kokoon. Jaloista tulee hauskemmat, kun ne ompelee niin, että saumat osoittavat suoraan eteen ja taakse (eivätkä sivuille).

6. Tee kasvot viimeiseksi. Leiki erilaisilla viiksillä ja parroilla ja silmillä ja huulilla ja kulmakarvoilla, kunnes osaat varmuudella sanoa, mistä pidät eniten. Varaa vaiheelle reilusti aikaa. Erilaisilla ilmeillä pöljäily on yllättävän hauskaa.

7. Tee erilaisia asusteita. Tragedy manilla on hakaneulalla kiinnitettävä kukka ja kaksi erilaista rusettia.

8. Tee pikkuveli. Tragedy manin minikaveri on Mischief man.

Parvekeporkkanat

2011-08-30T11:17:00.002+03:00

Kylvimme kahteen isoon ruukkuun porkkanoita keväällä. Koska meillä ei ole vielä sopivaa parvekepöytää ja koska kasvihyllyn ylemmät hyllyt eivät olisi kestäneet isojen ruukkujen painoa, porkkanat varttuivat alahyllyllä. Kuvassa on tulitikku selventämässä porkkanoiden kokoa. Maku oli sentään mainio!

Kesäpäivistä kaunein

2011-08-18T16:24:00.005+03:00

Kesän ihanimmasta piknikistä on kulunut jo kuukausi. Pakkasimme silloin Suvin kanssa kassit ja suuntasimme pyörällä Aurajoen varteen, metsän siimekseen. Suvi toi kahta herkullista ja ah niin kesäistä perunasalaattia ja minä toin mustikkabanaanimuffinseja. Levitimme keltaisen viltin suuren männyn alle. Orava heitti meitä ensin kävyllä ja kakkasi sitten oksalta niin, että papanat putoilivat viltin reunalle. Linnut lauloivat, hurjat sudenkorennot suhahtelivat edestakaisin ja saatoimme seurata pikkukalojen touhuja suoraan viltiltämme.

Minulla oli mukana myös virkkuutyöni, joka onkin sittemmin valmistunut (ks. edellinen postaus) ja Suville sisustuslehti.

(Neljä ensimmäistä kuvaa ovat Suvin ottamia, kiitos kovasti <3)

Totta puhuen en malttanut virkata kauaa, sillä Suvin kanssa rupattelu kiinnosti enemmän. Sitä paitsi ympärillämme tapahtui kauheasti mielenkiintoisia asioita ja tuntui, kuin olisimme olleet kaukana kaupungista. Säikyimme ärhäkänoloisia sudenkorentoja, joista yksi lensi suoraan minua päin. Yritimme olla kikattamatta aina kun ohitsemme lipui kesäpäivästä nauttivia melojia.

Maistoin metsämansikoita ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden Joensuun-matkan. Meillä ei pohjoisessa kasvanut metsämansikoita mutta vattuja ja mesimarjoja sentään.

Syksy tuntuu jo ilmassa. Ja jännittää kauheasti. Ihan pian aloitan työni yliopistolla kolmessa eri paikassa. Parvekkeen yrttitarha tulee jälleen tiensä päähän ja ulos lähtiessä joutuu pukemaan takin. Toisaalta minulla on hirveä ikävä napitettavia trenssejäni. Minulla on niitä "enää" neljä kun myin yhden. Ehkäpä ostan palkkarahoilla uuden. Tai sitten sellaisen merinovillaisen neuletakin, sellainen sopisi varmaan opettajalookiin.

Ruutuvirkattu pitsireuna

2011-08-09T22:44:00.003+03:00

Mummi lähetti minulle postin mukana ruutuvirkkausohjeen. Laitaan hän oli kirjoittanut silmukkaisella kaunokirjoituskäsialallaan "Virkkale tästä lakanoihin pitsit". En ole ennen kokeillut ruutuvirkkausta, joten ilahduin huomatessani sen olevan helppoa. Virkkasin lopuksi reunaan itse keksimäni silmukkakuvion koristeeksi. Lanka on kirpparilta ostamaani helmilankaa, sitä meni 3 pientä rullaa. Ostin lankaa 20 senttiä/rulla ja hämmästyin, kun samainen lankarulla maksoi käsityöliikkeessä lähes kymmenen euroa. Arvatkaas, menin takaisin kirpparille ja ostin loputkin rullat. Olen jo suunnittelemassa uutta, parisängyn lakanan levyistä pitsiä. Kyllä suunnitelmia täytyy olla!

En ole vielä ommellut pitsiä mihinkään, joten kuvasin sen keskiaikaisilta markkinoilta ostamani pellavan päällä. Kuvista ei kuitenkaan tullut kovin hyviä. Lainakamerani alkaa väsähtää. Suvi kyllä varoitti, ettei kameralla ole enää paljoa elinaikaa, niin siinä käy, mutta olen silti surullinen. Ensin kamera ei eräänä päivänä suostunut laukaisemaan kuvaa ja nyt se ei halua tarkentaa. Toivottavasti tauti on ohimenevä. Kuvaaminen on ollut niin ihanaa, että haluaisin hankkia ihan oman digijärkkärin. Järjestelmäkamera on ihan eri asia kuin tavallinen.

Tulisipa minulle enemmän inspiroivia kirjeitä!

Kulttuuripääkaupungin helmiä

2011-08-06T15:14:00.003+03:00

On ollut harvinaisen ihanaa olla turkulainen nyt kulttuuripääkaupunkivuotena. Olen käynyt katsomassa, kuulemassa ja kokemassa monenlaisia näyttelyitä, tapahtumia ja esityksiä. Pari viikkoa sitten kävimme katsomassa sittemmin loppuunmyydyn Cirque Draculan. Kyseessä on vampyyriteemainen varieteesirkusnäytös, joka järjestettiin upeassa peiliteltassa. Esiintyjistä moni on aiemmin esiintynyt myös maailmankuulussa Cirque du Soleilissa. Yleisö istui pöydissä ja söi ja joi samalla, kun hurjat akrobaatit tasapainoilivat katon rajassa. Ilta oli mahtava! Kuvata siellä ei esiintyjien turvallisuuden vuoksi saanut. Kuvat on napattu Turku 2011 -sivustolta.

Viime viikon lauantaina vietin kulttuuripäivää Emmin kanssa. Kävimme ensin Colourscapessa. Se on sadasta värikuplasta koostuva labyrintti. Meidän vierailumme aikana siellä esiintyi kurkkulaulajien ryhmä. Saimme kaiken huipuksi VIP-viitat, koska Emmi tunsi oikeat ihmiset.

Emmin viitan taskut loistivat sinisissä kuplissa. Ja ehkä vähän hymykin.

Väriluolasta suuntasimme Turun taidemuseoon. Yläkerran Crème de la Crème oli aika ihana. Tuntui hienolta nähdä luonnossa kaikki suomalaiset mestariteokset, joita on mm. koulukirjojen sivuilla ihaillut: Gallen-Kallelaa, Schjerfbeckiä, Edelfeltiä, Järnefeltiä, Simbergiä... Animoissa pyöri David Shrigley, ja sekin oli ihan hauska. Alakerran Veli Granöä minä en ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Avaruusolentokokemukset yhdessä maahiskokemusten ja esineiden aurojen kanssa kuuluvat asioihin, joita minun on vaikea ottaa vakavasti.

Päätimme kultturikierroksen Kakolanmäen punaisella paraatimatolla. Talkoovoimin kudottu matto mutkittelee vankilan ympäri.

Ihana Emmi ja ihana matto.

Reitin varrella oli hyvlätty talokin, jonka ovi oli sepposen selällään. En tiedä, saiko sinne mennä vai ei, mutta mitään kieltokylttejä ei ollut, joten vilkaisimme sisään. Talossa on ilmeisesti oleskeltu: seiniä oli sutattu.

Huomenna menemme Pasin kanssa Soivat kirjeet -konserttiin Turun konservatorion Sigyn-saliin. Ihanaa saada pukeutua ;).

Tee se itse: origamipatalaput

2011-07-26T12:32:00.003+03:00

Tälle tekniikalle on varmasti olemassa joku oikea nimikin, mutta koska en sitä tiedä, puhun nyt origamipatalapuista. Idea on, että laput koostuvat taitetuista, symmetrisistä palasista, joiden nurjaa puolta ei näy mistään kolosta. Toisin sanoen siis taitteisiin voi kurkkia ja siellä näkyy kankaan oikea puoli. Tämä on kuin paperiaskartelua kankaalla!

Miksi nähdä vaivaa?
1.) hauska ulkonäkö
2.) lapuista tulee kerrostamalla niin tukevia, ettei väliin tarvitse lainkaan vanua. Ei siis tarvitse maksaa vanusta eikä olla huolissaan, kestääkö vanu kuumaa vai sulaako se käteen.
3.) Tekemisen ilo on paras ilo. En muista, koska olisin viimeksi ollut ylpeä patalapusta.

Kaikki lähti tästä mummini tekemästä patalapusta. Hän antoi sen minulle ja heitti haasteen tehdä samanlainen ilman ohjetta. Pyörittelin lappua aikani ja päätin sitten kokeilla. Mummin versio on romanttinen ja minun versioni on moderni. Olen tehnyt myös pari kummallisempaa versiota, jotka yritän muistaa kuvata myöhemmin.

Valmistin laput kierrätysmateriaalista. Keltavalkoinen on mummin vanhaa Marimekon verhoa ja mustavalkoinen kirpputorilta löytämääni kangastilkkua. Molemmat kankaat ovat paksuja, joten päällekkäisiä taitospaloja ei voinut olla useampia. Ohut kangas mahdollistaa vielä moniulotteisemmat jutut, mutta olen joutunut myös lisäämään väliin kangaskerroksen, jotta lapun kanssa ei polta sormiaan.

Sen sijaan, että kertoisin yksityiskohtaiset ohjeet, annan muutaman hyödyllisen vinkin. Näin saatte hoksata systeemin ihan itse.

1. Kokeile ensin neliönmuotoisia tilkkuja. Taita ne ensin kahtia suoraan tai vinottain ja sitten käännä reunat. Saat kolmion tai neliön.

2. Mieti, minkä kokoisen pannulapun haluat, ja leikkaa pohja (esim. neliö), johon ompelet taitospalat. Leikkaa selvästi isompi pala kääntöpuoleksi - pala lisätään viimeisenä ja palasta taitetaan myös reuna.

3. Minun lappuni kaikki taitospalat on kiinnitetty ompelemalla taitospalan keskeltä (päällimmäisten taitosten välistä). Näin lappuun syntyy ristinmuotoinen ommel, joka ei näy juuri lainkaan.

4. Hyödynnä nuppineuloja. Pidä esim. taitospalojen reunat kiinni neuloin, niin et tarvitse kuin yhden ompeleen taittaessasi pohjakappaleen reunukseksi.

5. Muista ripustuslenkki!

6. Tule kertomaan ja näyttämään, millainen tuli!

Tekniikkaa voi tietenkin hyödyntää muuhunkin ompeluun ;).

Yes sir!

2011-07-18T13:17:00.002+03:00

Porin retken kohokohta oli tietysti sir Elton John. Toiveeni täyttyivät, sillä soittolistaan sisältyivät Daniel, Your song, Benny & the Jets ja Sorry seems to be the hardest word.

Yleisö oli melkoisen junttia, mikä harmitti kovasti. Ainoastaan Krokotiilirokki sai väen nousemaan ylös piknikvilteiltään. Mitähän mahtoi artisti ajatella tästä jäyhästä kansasta, joka joko tuijotti lavalle kädet taskuissa tai istui selin lavalle päin suu täynnä makkaraa ja majoneesia... Myönnettäköön silti, että eväsretki oli hauska kokemus, enkä ilman Krissen ja hänen possensa varustelua olisi jaksanut helteessä kauaakaan.

Porukkaa oli kuitenkin paikalla aivan valtavasti. Ehkäpä lavalta katsottuna ei erottanut, jammasivatko ihmiset vai eivät.

Kauttuan aallot

2011-07-18T13:03:00.002+03:00

Vietin viikonlopun ystäväni Krissen kanssa Porissa. Matkalla pysähdyimme ihan hetken mielijohteesta Kauttuan jokisaunalla ja pesulalla, jotka ovat Alvar Aallon käsialaa. Nykyään tiloista löytyy herttainen pikkukahvila ja designmyymälä. Sijainti oli mitä idyllisin: virtaava vesi, vanha silta ja kesäinen vehreys virkistivät vähintään yhtä paljon kuin kahvilan suklaakakkukin.

Jokisaunan pihaa vartioivat Eero Aarnion otukset. Sisustus koostui Aallon suunnittelemista huonekaluista, valaisimista ja koriste-esineistä.

Alakerran pesulassa toimivassa pienessä myymälässä on erityisesti ekologisesti valmistettua pohjoismaista designia. Huoltoaseman kahvilan sijaan suosittelenkin ajamaan pikkutietä ja nauttimaan kotoisat kahvit jokisaunalla.

Kaunis vieras

2011-07-10T17:21:00.002+03:00

Meillä on käynyt tänään jo kolmesti koreileva vieras. Toisen kerran jälkeen tajusin ottaa kameran hollille, ja niinhän hänen koreutensa palasi vielä ja päätti levähtää hetken tyynyliinapinon päällä. Loistava valinta! Nokkosperhoseksi tämä oli aika iso yksilö. Vai ovatko ne kesällä suurempia kuin keväällä? Siipiväli keväisin näkemilläni on ollut suunnilleen 3-4 cm, mutta tällä oli n. 6 cm.

Hauskan päivän ainekset

2011-07-08T15:18:00.002+03:00

Tee itse hauska päivä! Tarvitset (ainakin) yhden kutakin:

ystävä
korvapuustitaikina
patonki
viipale brietä
pullo luomuvalkoviiniä (ranskalainen greener planet on oivallista)
jazzia

Korvapuusteista tuli mahdottoman hyviä. Ehkä parhaita ikinä. Sekoitimme joukkoon sahramia ja käytimme kanelin kaverina ruskeaa ruokosokeria. Kardemummakin oli luomua, ja kun sen kuori esiin pienestä kurpitsasiementä muistuttavasta nyytistään, se tuoksui hauskasti vähän eukalyptukselta.

Kangaskukkia hiuksiin, kenkiin ja kaikkialle

2011-07-08T14:58:00.002+03:00

Askarteluihmisten blogeista saa aina ihania ideoita. Kankaisia kukkia on näkynyt nyt ihan joka paikassa, joten minunkin piti tietysti kokeilla, olenhan askarrellut erilaisia paperisia kukkia jo lähes kyllästymiseen asti.

Aloitin puuvillaisilla ja pellavaisilla kukilla. Leikkasin terälehtiä ilman kaavoja kankaasta. Ensin isompia, sitten pienempiä. Sitten vain tein niihin taitoksia sitä mukaa kun omplein ne toisiinsa kiinni. Nämä ovat ns. yleiskukkia (lue: en ole vielä keksinyt, mihin ne tulevat).

Sitten kokeilin vaarallisempaa tekniikka, jossa materiaalina käytetään keinokuituisia kankaita. Minulla oli mummilta saatujen tilkkujen seassa vähän verhokangasta ja satiinintapaista vuorikangasta tai jotain sellaista. Kokeilin, sulaako reuna, ja se suli. Ideana on siis polttaa terälehtien reunat, jotta ne eivät purkaannu. Samalla terälehdet vähän käpristyvät ja niistä tulee nättejä. Olen nähnyt muissa blogeissa sytkäreitä ja tulitikkuja, mutta itse sytytin kynttilän, jotta sain molemmat kädet vapaaksi. Varovaisuus on ehdottoman tärkeää, sillä sulava kangas iholla tekee ihan oikeasti kipeää. Vuorikangastyyppinen kankaani roihahti vähän väliä komeasti, eikä siis soveltunut tähän projektiin kovin hyvin. Sen sijaan verhokangas suli kauniisti.

Tässä siis kenkänipsut. Minulla ei ollut sopivanmallista hiusnipsua, joten käytin verhonipsuja.

Ai mitkä ihmeen kenkänipsut? No tietysti tällaiset irrotettavat koristeet, jotka voi nipsaista mihin kenkäpariin lystää kun sää sallii tai asu vaatii.

Omia jalkoja on muuten vaikea kuvata. Mutta vielä vaikeampaa on kuvata omaa hamettaan. Minun oli tarkoitus näyttää, että kenkänipsun voi tietysti nipsaista mihin vain, vaikkapa hameen taskunreunaan. Jouduin kuitenkin riisumaan hameen kuvaa varten...

Ystäväni Hanska teki vierailullaan tukkakukan. Minäkin tein verhokankaasta oman. Enkä polttanut enää sormiani niin kuin vuorikankaan kanssa aiemmin.

Kesäisemmällä mokillä

2011-07-08T13:09:00.004+03:00

Kesälomareissumme jatkui Muoniossa. Majoituimme toiseen mökkiimme, joka on samalla tontilla vanhempieni talon kanssa.

Isä oli rakentamassa pihalle tällaista puunkuivatusvajaa. Pasi auttoi katon rakentamisessa. Ja minäkin... ojentamalla nauloja :D.

Pasi auttoi myös leikkaamalla nurmikon. Minä...otin kuvia.

Irinalla on karkki suussa.

Pasi ja Cindy tähyilevät, näkyykö vesikkoa. Eipä näkynyt. Irina sen sijaan vainusi jotakin, mutta onnistui sotkemaan hihnansa pajukkoon ja äidin piti lopulta mennä perässä valkoisissa farkuissaan saadakseen koiraparan irti. Varovaisuussyistä en julkaise kuvaa tapahtuneesta.

Siperiankissani Nedi pääsi myös mökin terassille. Minulla olikin sitä jo kauhea ikävä.

Mökin isolla nurmialueella on ihanteellista pelailla kesäpelejä. Otimme lentopallo matsin, sitten sulkapallomatsin, seuraavana päivänä mölkkyä jne. Pasi ja äiti ehtivät heittelemään frisbeetäkin. Minä...no, otin kuvia. Kopin ottaminen voi näyttää vauhdissa otetuissa kuvissa aika hupaisalta. Kiekonheittäjäpatsas, vai mitä?

Kävimme tietysti tapaamassa myös isovanhempiani. Tämä on juuri se mummi, jonka tilkuista ja pitseistä olen viime aikoina askarteluni tehnyt.

Papan kanssa kävimme katsomassa koskea.

Lähtöpäivänä innostuin tekemään itselleni juhannusseppeleen. Joten hyvä on: yksi kuva minustakin.

Erämaaretkellä

2011-07-08T12:34:00.006+03:00

Perheelläni on mökki aivan pohjoisessa, tunturijärven rannassa lähellä Norjan rajaa. Parasta siellä on kevättalvisin, mutta kalaan pääsee toki kesälläkin. Ainoa, mutta hyvin ikävä, ongelma on verenimijöiden runsaslukuisuus. Ja todella tarkoitan, mitä sanon. Sain yhdellä kämmenenläiskäytyksellä jopa 26 sääskeä eli hyttystä eli itikkaa hengiltä.

Retkemme oli muuten mukava, tässä kuvasatoa.

Jonkun vene oli sammaloitunut maahan.

Harmaantuneista veneistä on kasattu myös mökkimme grillikatos.

Mökissä ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä.

Niinpä siellä on myös ulkovessa. Ja minä kuvasin sielläkin.

Ja tämä on hetekan pohja:

Tunturisopuleilla on ilmeisesti ensi vuonna kunnon vaellus. En ole ennen nähnyt yhtäkään, mutta nyt näin useita satoja pesäkoloja ja kymmenisen kappaletta itse sopuleitakin. Nopeita otuksia... tämä on ainoa kuva, josta sopulin voi erottaa.

Isäni vei meidät kalaan löytämälleen pikkupurolle, josta saa villitaimenia eli tuttavallisesti tammukoita. Puro on hyvä kalapaikka, mutta sinne pääseminen on toinen juttu. Ensin on ylitettävä "vain" tunturi ja suo. Kumisaappaat jalassa, pitkissä lahkeissa ja pitkissä hihoissa, huppu syvällä päässä oli kuuma ja ikävä liikkua, mutta vähempi varustus olisi johtanut nopeasti verenhukkaan, sillä tarvoimme koko ajan hyttyspilvien seassa.

Tämä kuva isästäni on tunturin päältä, ja siellä korkeimmallakin kohdalla seuraa riitti.

Lopulta saavuimme määränpäähän.

Tämän puhtaampaa kalaa ei enää saa. Joimme itsekin suoraan purosta, eikä raikkaampaa vettä voisi toivoa.

Retken jälkeen loimutimme lohta, jonka vanhempani olivat saaneet Muoniojoesta ennen saapumistamme.

Lohen kaveriksi laitettiin tietenkin uusia perunoita ja tartarkastiketta.

Tuntui niin kummalliselta, kun aurinko alkoi paistaa yhdentoista aikaan illalla, kun päivän ajan oli ollut pilvistä. Ja kirkasta paistetta riitti koko yön. En saanut nukuttua.

Kävin heittämässä talviturkkini tähän hyytävän kylmään veteen. Saunasta tosin, mutta kuitenkin. Minä ja isä olimme ainoat, joiden kantti kesti. Muut olivat lälläreitä.

Keskiaikamarkkinoilla

2011-07-05T14:48:00.003+03:00

Kesälomareissumme pohjoiseen meni hyvin, ja siitä on tulossa runsaammin kuvasatoa. Tässä kuitenkin ensin tunnelmia viime viikon keskiaikaisilta markkinoilta. Armottoman kuuman sään ja kehnojen jalkinevalintojemme vuoksi viivyimme Suvin kanssa markkinoilla vain pienen tovin.

Myynnissä oli kaikenlaista kaunista ja vanhanaikaista. Näitä keraamisia astioita ihailimme hieman pitempään kuin markkinoiden muuta tarjontaa.

Tarjolla oli jokavuotiseen tapaan kokonaista sikaa ja karkkiomenoita. Meille maistui kuitenkin ainoastaan vesi. Jos Pasi olisi ollut mukana, hän olisi ensimmäisenä suunnannut ostamaan sokeroidun omenan.

Kaikkialla tuoksui savulta ja ilman täytti pikkulinnunlaulua matkivien savilintupillien vihellys.

Runsaasta tarjonnasta huolimatta ostin tänä vuonna ainoastaan metrin verran kalanruotokuvioon kudottua pellavaa. Olisin ostanut myös lankaa, mutta tarjolla olevat langat olivat liian paksuja suunnittelemaani virkkausprojektiin.

Tämä valkeapäinen nainen ompeluksineen näytti todella siltä, kuin hänet olisi lennätetty paikalle aikakoneella. Tsih.

Tee se itse: Maailman helpoin pöytäliina

2011-06-21T16:53:00.004+03:00

Minusta on sääli, ettei pöytäliinoja käytetä enää juuri koskaan missään. Niitä on myös vaikea löytää, ja ne ovat jostain syystä usein hirvittävän kalliita. Pöytäliinojen käyttö ruokapöydillä tekee myös sen, ettei liinoja näy kirpparilla muutoin kuin pysyvästi likaantuneina. Mutta arvatkaapa, mitä on varsin helppo löytää aivan puhtaana ja aivan pikkurahalla? Verhoja! Harvoinpa verhot kenelläkään pääsevät tahriintumaan. Pöytäliinaprojektin kannalta on varsin otollista, etteivät verhokapat eivätkä lyhyet (ei lattiaan asti pitkät) verhot ole enää muodissa. Koska tarjonta on suurempi kuin kysyntä, ei pöytäliinaan mene käytännössä juuri lainkaan rahaa.

Tätä pöytäliinaa varten tarvitset siis:

sivuverhon
ompelutarvikkeet

+ somistusta varten verhokappaa (voit myös käyttää pitsinauhaa tai vaikka koristella liinan kirjomalla)

Teepä näin:

1. Pura tankokuja ja leveä käänne verhon alareunasta tai jos pituus sallii, niin kuin omassa liinassani, leikkaa ne vain pois.

2. Ompele siistit, kapeat käänteet päätyihin verhokujien tilalle. Yksikertaisin malli on valmis!

3. Ompele verhokappaa, pitsinauhaa tms. päätyihin käänteen päälle koristeeksi.

Voit halutessasi tietysti kiertää koko liinan tai tehdä liinasta eri muotoisen. Silloin liina ei kuitenkaan ole enää maailman helpoin. Neljän istuttavan pöydän kanssa onkin aika kätevää koristaa vain päädyt, koska silloin koristeet eivät loju kenenkään sylissä eikä niiden päälle tipahda samalla todennäköisyydellä ruokaa.

PS. Kuvien laatu romahti, koska malttamattomana kuvasin aikaansaannokseni heti kun se oli valmis, mikä oli suunnilleen keskiyöllä.

Mauno Mäyräkoira

2011-06-20T15:32:00.004+03:00

Oli pakko laittaa tämä Emmin koirasta näpsäisemäni otos tänne, kun blogistamme puuttuvat pakolliset lemmikkipostaukset Pasin allergian vuoksi. Minullahan tosiaan on kissa, mutta hän asustaa vanhempieni luona. Ja torstaina koittaakin taas onnellinen jälleennäkeminen, kun menemme pohjoiseen viettämään juhannusta.

Kulttuurimaanantai

2011-06-20T15:09:00.004+03:00

Tänään vietin ihanan kulttuuriaamupäivän ystäväni Emmin kanssa. Ensiksi suuntasimme Turun tuomiokirkkoon. (Tiedän, toka kuva on aivan vinossa, mutten laiskuuttani jaksanut korjata asiaa...)

Oli mahtavaa pystyä kuvaamaan kirkon sisällä. Olisipa ollut tällainen kamera Pariisissa! Kaikki ne upeat rakennukset jäivät sisältä kuvaamatta, koska digikamera ei nähnyt siellä muuta kuin pimeää. Ja näissä lainakameralla ottamissani kuvissa ei ole edes käytetty salamaa.

Kirkkokäyntimme perimmäinen syy oli kuitenkin Viimeinen ehtoollinen -näyttely, jossa oli esillä Francine LeClercqin, Andy Warholin ja Pauno Pohjolaisen töitä.

Viimeisten ehtoollisten jälkeen suuntasimme Roccaan lounaalle. Toivottavasti ei viimeiselle.

Kahvit joimme Café Artissa, jonka kahvi on maineensa veroista.

Meidän piti tehdä galleriakierros, mutta galleriathan ovat maanantaisin kiinni. Niinpä tyydyimme nauttimaan kulttuuripääkaupungin yleisestä tunnelmasta ja ulkoilmainstallaatioista, mm. näistä puihin ripustetuista laivoista.

Illalla menemme vielä elokuviin katsomaan Lars von Trierin uusimman. Tästä on tulossa hyvä viikko.

Suvi suloinen

2011-06-20T14:16:00.003+03:00

Samainen ystäväni, joka lainasi minulle ihanan kameransa ja opetti kuvaamaan, oli lauantaina luonani opettelemassa macaron-leivosten tekoa. Päivä oli varsin hauska.

1. Minä sain KUKKIA!

2. Macaronsit onnistuivat kohtuullisen hyvin, joskaan mantelijauho ei ollut tarpeeksi hienoa. Täytteenä on keittämäämme raparperimansikkacurdia.

3. Pääsimme tarjoamaan kotitekoista pastaamme ja saimme hyvät arvostelut.

4. Valkosuklaasitruunamoussejäädyke kruunasi maukkaan päivän.

Ensimmäinen kuva on minun ottamani, loput Suvin (koska hänen kuvansa onnistuivat -ylläripylläri paremmin kuin minun. Lisää hänen upeassa blogissaan: http://vahanvinoon.blogspot.com/

Lainakameran takana

2011-06-16T19:41:00.004+03:00

Ihana ystäväni Suvi on viimeinkin muuttanut Turkuun. Tätä tapahtumaa olen odottanut yli viisi vuotta, mikäli oikein muistan. Suvi on hyvin lahjakas valokuvaaja. Niinpä olinkin ihan ällikällä lyöty, kun hän tarjosi minulle järjestelmäkameraansa lainaan ja opetti minulle sen käytön alkeet. Nyt olen näpsinyt kuvia ja säädellyt ja näsinyt ja säädellyt. Vaikeaa on. Mutta ihanan hauskaa!

Nämä ovat ihan ensimmäiset Suvin luona ottamani kuvat :

Kotona harjoittelin ja testailin omaksi ilokseni sekä kuvaamista että kuvien muokkaamista tietokoneella. Tässä siis petaamaton sänkymme, pitsityynyliinat (ja jess, löysin kaksi lisää, joten nyt minulla on neljä, niin kuin toivoinkin!) ja suodatinpussiruusuja.

Tästä tuli tällainen huoleton asetelma: unien jälkeen ryppyiset lakanat ovat ihan sellaisinaan, mutta ruusuja sängyssä ei sentään ollut.

Korjattu tyynyliina

2011-06-10T14:44:00.004+03:00

Pari päivää sitten kerroin löytäneeni kirpputorilta kaksi vanhaa pitsityynyliinaa, joista toisessa oli muutama pieni reikä alareunassa. Ompelin reikien taakse palan luonnonvalkoista puuvillakangasta ja sitten kaistaleen pitsiä päälle ja toisen kaistaleen viereen symmetrian vuoksi. Mummilta saamassani tilkkupaketissa oli juuri sopivasti kaksi lyhyttä pätkää kaunista, leveää pitsiä, joka sattui olemaan samanväristä kuin tyynyn reunoissa. Nyt tyynystä tuli oikea prinsessatyyny. Näitä ei raaski nukkumatyynyliinoina kyllä käyttää, mutta koristeena sängyn päällä ovat todella ihanat!

Mikado

2011-06-10T14:41:00.002+03:00

Löysinpä kirpparilta myös Mikado-laatikon ja 40 tikkua. Ostin viime vuonna Kokkolasta samanlaisessa rasiassa Dominon. Niistä tuli hyvä pari.

Satuja, loruja ja muuta kummaa

2011-06-10T13:30:00.002+03:00

Myönnän, että olen joissakin asioissa yhä aika lapsellinen. Pidän yhäkin piirrosanimaatioista, leluista, peleistä ja lastenkirjoista. Kirppiksiltä ja kirjakauppojen alennusmyynneistä onkin tarttunut muutamia mukavia kirjoja, minkä lisäksi olen vanhempieni luota ottanut mukaan muutamia oman lapsuuteni aarteita.

Minulle ei kelpaa mikä tahansa. Kirjan on oltava joko lapsuudesta tuttu, muuten vain klassikko, erikoisesti kuvitettu tai sitten - ja tämä on se jännin ryhmä -hyvin kummallinen. Klassikoista minulle rakkaimmat ovat Milnen Nalle Puh ja Nalle Puh rakentaa talon. Omista molemmat sekä suomeksi että englanniksi. Nalle Puhista minulla on ihanan vanha suomennos, jossa kuvia ei ole vielä väritetty ja kieli on hassumpaa. Hassua kyllä, vaikka tutustuin Milnen Puh-kirjoihin vasta aikuisiällä, ne ovat ehdottomasti lempikirjani koko maailmassa.

Lapsuuden nostalgisimpiin kuuluvat mm. Hyvää yötä Nalle Kalle (P. Scarry, R. Scarry) ja Ruusan talvi (Cecil, Gascoigne), jonka viimeiselle sivulle olen kirjoittanut tiettävästi ensimmäiset spontaanit kirjoitukseni. Opin lukemaan joskus 4-5 -vuotiaana, ja samoihin aikoihin aloin harjoitella kirjoittamista. Kirjoittaminen oli kuitenkin alkuun hyvin aikaa vievää, minkä vuoksi tämäkin teksti lienee jäänyt keskeneräiseksi: "RUSAASII TALISA TIISI EÄ". Tiedän, että siinä lukee "Ruusa-aasi tallissa tiesi, että..." mutta se onkin sitten arvoitus, mitä se siellä mielestäni tiesi. Palo jatkaa tarinaa oli kova, harmi, etten päässyt pitemmälle.

Ruusa-aasin taikatakki

Nalle Kalle isän hartioilla

Pikku Prinssin baobab-puut

Kummallisiin kirjoihini lukeutuu mm. The Stinky cheese man and other fairly stupid tales (Scieszka/Smith). Kirja sisältää postmoderneja versioita klassikkosaduista, mahtavan kuvituksen sekä useita postmoderneja kummallisuuksia (hahmot tiedostavat olevansa kirjassa, karkaavat sivuilta, kommentoivat fontteja ja asettelua jne.). Kirja on todella hauska. Suosikkikohtiini lukeutuu esimerkiksi Oikeasti ruma ankanpoikanen, jossa ruma ankanpoika ei välitä lainkaan toisten haukuista, koska uskoo vakaasti kasvavansa joutseneksi ja täten lammen kauneimmaksi olennoksi. "No, niinhän siinä sitten kävi, että hyvin rumasta ankanpoikasesta kasvoi vain hyvin ruma ankka. Loppu."

Prinsessa ja herne -tarina on muokattu muotoon Prinsessa ja keilapallo. Juoneen on lisätty ovelasti kohta, jossa prinssi kyllästyy vanhempiensa vaatimukseen naida todellinen prinsessa - joka siis tuntee herneen sadan patjan alta - ja tavatessaan unelmiensa tytön vaihtaa yöllä herneen keilapalloon.

Tove Janssonin muumikirjat ovat oikeastaan sekä klassikkoja että kummallisia. Kuinkas sitten kävikään? on aivan ihana kirja, jossa runomuotoon kirjoitettu tarina etenee sivulta sivulte paperissa olevien reikien kautta. Tekstit on aseteltu villisti ja värimaailma on kutkuttava. Rakastan esimerkiksi tätä kuvaa, jossa Muumipeikko on joutunut imuriin.

Osa kummallisista lastenkirjoista on oikeastaan sellaisia, joita en lukisi lapsille lainkaan. Niissä on jotain kieroutunutta ja pelottavaa. Aikuisena kauhuromantiikan ystävänä pidän tällaisista suunnattomasti. Uusin pelottava satukirja löytyi pari kirppisreissua sitten: Alfred Könnerin kirjoittama ja Klaus Ensikatin kuvittama Riikinkukon häät vuodelta 1972. Kuvat ovat ihanan yksityiskohtaiset ja värikkäät, eläinhahmot ovat suorastaan demonisia (hui!) ja tekstin sekaan on piirretty jokaiselle sivulle erilaisia ötököitä. Tässä pari näytettä:

Kerään innokkaasti talteen myös lastenloruja. Olisin varmasti tehnyt niistä tutkielman yleisen kirjallisuustieteen puolelle, jos olisin ehtinyt jatkaa sivuaineopintojani. Pidin lorupussi-leikistä lapsena päiväkerhossa, joten askartelen tuleville lapsilleni aivan varmasti oman lorupussin.

Loruihinkin lukeutuu valtavasti kaikkea kummallista:

"Laulapas viidenpennin veisu, taskut ruista pullollaan.
Tusinan verran mustarastaita leivottiin kuninkaan taikinaan.
-
Piirakka auki kun leikattiin, alkoivat linnut lurittaa.
Eikös ollutkin kumma ruoka lounaspöydässä kuninkaan?
-
Kuningas meni kammioonsa kultarahoja laskemaan,
vierashuoneeseen kuningatar hunajaleipiä maistamaan.
-
Pikkupiika linnanpihalla pyykkejä narulle ripusti.
Taivaalta lensi mustarastas ja piialta nenän nokkaisi."

Kesäisiä kirppisaarteita

2011-06-08T13:01:00.003+03:00

Vierailin naapurin Krissen kanssa ekaa kertaa Laiskan kirppiksellä vähän aikaa sitten. Nyt tuntuu naurettavalta, etten ole käynyt lähimmällä kirpparilla aiemmin. Se oli täynnä mukavaa tavraa ja aivan pikkurahalla (mikä on hyvä, koska olen saanut töitä vasta syksyksi). Yleensä vanhat suuret ruskeat lasipullot maksavat n. 15-25 euroa kipale, minkä vuoksi en ole moisia koskaan ostanut. Näistä (isoin n. puoli metriä korkea) maksoin 2,50. Vihreä, tavallisen kokoinen pullon maksoi 70 senttiä. Se on ihan muhkurainen muotopuoli, vaikka kuvasta sitä ei ehkä huomaa. Näihin täytyy hakea luonnokukkia kaunistukseksi. Lisäksi mukaan tarttui askartelumateriaalia: metritolkulla kaunista köyttä, bambuiset laukunkahvat ja verhotupsu. Myös Krisse löysi kassillisen iloa, mm. pinon lasillisia valokuvakehyksiä 5 senttiä/kpl!

Kesäinen, maalaisromanttinen mökkifiilis oli päällä vielä vieraillessani Ekotorin takana Emmauksen kirppiksellä... Löysin kaksi virkatuin pitsein koristeltua valkoista tyynyliinaa 50 sentillä! Materiaali on juuri sellaista ihanan paksua puuvillaa, jollaista ei enää mistään saa. Toisen tyynyliinan alareunassa on kolme pikkuista reikää, mutta ei hätää: minulla on TIETENKIN jo villejä korjausideoita. Virkattu ikkunakoriste maksoi parikymmentä senttiä. Ajattelin maustaa sitäkin hieman.

Lisäksi löysin 50 sentillä tällaisen mielettömän hauskan essun, josta puuttuu selän-taa-solmimisnaru (hyvä sana, on on). Lapun perusteella tämä on tehty Italiassa, ja lapun ulkoisesta olemuksesta päätellen tämä on hyvin vanha eli nykyslangilla vintage. En vielä ole päättänyt, korjaanko tämän essuksi, topiksi vai miksi. Mekkoa siitä ei tule, koska leveys ei riitä pepun ympäri asti. Kuosi on joka tapauksessa ihanan villi!

Viiriviiraus

2011-06-06T13:23:00.003+03:00

Blogit ja sisustuslehdet ovat jo jonkin aikaa tulvineet viirejä. Resistenssini villitykseen kesti yllättävän pitkään, mutta sitten: häät. Olen nähnyt aivan liian monta kaunista viirinauhaa ollakseni askartelematta sellaisia itse. En ole lämmennyt ajatukselle, että viirejä olisi kaikkialla sisustuksessa, mutta juhlatunnelmaan ne sopivat ehdottoman hyvin. Ja ulkosalle. Nyt suorastaan harmittaa, etten voi esitellä ompelemiani viirinauhoja vielä vuoteen, koska en halua paljastaa häistämme liikaa etukäteen.

"Onneksi" viiriviiraukseni näkyy jo muuallakin...

Kaulakorun inspiraatio on lähtöisin täältä. Parantelin ohjetta käyttämällä silmukkapäisiä korupiikkejä: leikkasin ruudunmuotoisia kappaleita hansikasnahasta, asetin korupiikin keskelle, lisäsin liimaa ja painoin ruudun kolmionmalliseksi viiriksi korupiikkiä vasten. Näin viirit ovat tukevampia, kun ovat kaksinkerroin ja omassa "tangossaan". Sitten vain korupihdeillä piikin toiseenkin päähän silmukka ja yksittäisellä rinkulalla kiinni seuraavaan. Minulla tällaisia yksittäisiä rinkuloita eli jumpringsejä ei ollut, joten irrotin vanhasta ketjusta keskeltä renkaita yksitellen ja käytin loppuosan viirikorun ketjuksi, lukkokin kun oli jo valmiina :).

Valitsin viireihin Ranskan värit...tietenkin, sillä kultaseni osti 3-vuotispäivälahjaksi minulle Thomas Sabon hopeisen rannekorun, jonka ensimmäinen charmi oli kihlauspäivästämme muistuttava Eiffel. En omista juuri lainkaan hopeakoruja, joten piti tietysti heti nikkaroida sopiva kaulakoru. Nyt tarvitaan korvikset ;)!

Pastamaisteriksi

2011-06-06T13:10:00.002+03:00

Pasi yllätti minut 3-vuotispäivänämme Marcato Atlas -pastakoneella, Thomas Sabon rannekorulla ja suklaateellä. Nyt olemme perehtyneet muutamana päivänä kotitekoisen pastan salaisuuksiin. Pastataikinan tekeminen oli paljon helpompaa kuin kuvittelimme. Koneen rullaaminen on suorastaan terapeuttista, ja tuorepasta on hetkessä valmista! Näiden peruskokeilujen jälkeen uskaltanemme pian jo kokeilla erivärisiä ja -makuisia versioita. Täytetyt pastat ovat herkkuani, ja nyt saan viimein itse kehitellä niihin uusia makuja!

Tässä kuvassa ihan eka kerta.

Fettuccine!

Tagliolini!

Ravioli!

Täyteen pakattu toukokuu

2011-06-06T12:54:00.003+03:00

Lopultakin toukokuu on ohi. En muista, koska viimeksi olisi yhdelle kuukaudelle pakkautunut yhtä paljon tekemistä. Rupesin jatko-opiskelijaksi. Kirjoitin toukokuun aikana opintosuunnitelman, tutkimussuunnitelman, ensimmäisen apurahahakemuksen, kaksi referee-artikkelia, nipun verran työhakemuksia ja kymmeniä sähköpostiviestejä. Jospa nyt ei hetkeen tarvitsisi asua tekstinkäsittelyohjelman ääressä.

Katsastimme toukokuussa myös muutaman hääpaikan ja varasimme sopivan ensi kesälle. Pääni on täynnä ihania ideoita. Täten pyhitänkin kesäkuun askartelulle ja levolle. Ja ehkä vähän tälle blogillekin. Häihin liittyvät projektit joudun kuitenkin vielä salaamaan, vaikka kovasti haluaisin näyttää, mitä olen saanut jo aikaiseksi!

Kuvat on otettu toukokuun alkupuolella eräältä iltakävelyltä.

Keväinen pesäasetelma

2011-04-18T16:35:00.003+03:00

Rairuoho ja rukola kasvavat kauniisti kananmunankuorista. Bongasin idean ensin Martha Stewart livingin sivuilta, jossa yrtit oli idätetty munankuoriin ja laitettu esille munakennoon. Avotakassa munankuoriin oli keksitty laittaa rairuohoa, ja kuoret olivat esillä mukissa. Minä istutin kuoriin sekä rukolaa että rairuohoa, ja rakensin munille pesän risukranssista, viinipullonkorkeista, koristemunista, ruusun terälehdistä ja ulkoa löytyneistä fasaaninsulista. Reunalle pääsi yksi silkkipaperikukkakin, ja koko komeus on jalallisen posliinikakkuvadin päällä ruokapöydällä. Kuvausta varten asetelma piti siirtää hetkeksi keittiön puolelle parempaan valoon.

Ruoho kasvaa tosi nopeasti. Leikkaaminen tapahtuu yksi muna kerrallaan. Slowlivingiä parhaimmillaan.

Matto t-paidoista

2011-04-18T16:05:00.003+03:00

Kevätsiivouksen yhteydessä kävin viimeinkin läpi myös vaatevarastoni. Jostain syystä olen raahannut muutosta toiseen kaikki vaatteeni, vaikka osaan olen viimeksi mahtunut yläaste- ja lukioaikoina! Laadin kätevän lajittelusysteemin:

1. vaatteet, joita käytän
2. vaatteet, joita täytyy korjata, jotta niitä voi taas käyttää (ommella irtonainen nappi, lyhentää lahkeet jne.) - on tärkeää, että tämän kasan jättää johonkin ärsyttävän helppoon paikkaan, sillä silloin korjaukset tulee varmasti tehtyä nopeammin!
3. vaatteet, jotka voin myydä tai antaa jollekin tutuistani tai viedä vaatekeräykseen
4. vaatteet, jotka ovat todella nähneet parhaat päivänsä vaatteina, mutta ovat käyttökelpoisia käsityömateriaalina - tähän ryhmään kuuluvat venähtäneet, lähtemättömästi likaantuneet ja liian rikkinäiset vaatteet, joista saa esimerkiksi moitteetonta matonkudetta
5. vaatteet, jotka voi heittää roskiin (vanhat alkkarit!)

Ryhmän 4 vaatteita kertyi puolitoista muovikassillista. Valitsin kesäiseen räsymattoon t-paidat ja topit, koska ne oli valmistettu samankaltaisesta materiaalista. Maton tekemiseen kului kaksi iltaa. Kudetta oli helppo leikata ja repiä. En välittänyt turhan tarkasti paksuudesta, räsy saa näyttää räsyltä. Ujutin väliaikakuvaan ihanat Lego-säilytyslaatikot:

Koska sain vaihdettua naapurin Krisseltä virkkuukoukunkin käyttämättömäksi jääneeseen huiviin, tuli maton hinnaksi 0 euroa - erinomaista!

Virkkasin jämälangalla vielä satunnaisen pituisilla hypyillä reunan. Se on helppo purkaa pois, sitten kun kyllästyy, haluaa vaihtaa väriä tai vaikka suurentaa mattoa, kun t-paitajätettä taas tulee.

Moderniin tilaan värien kirjo sopii. Tarkkasilmäinen voi hoksata maton seasta palasia timantinnäköisistä strasseista tehtyä paitapainatusta ja hitusen kiiltävää kultaakin.

Keväisiä miniatyyrejä

2011-04-07T13:10:00.002+03:00

Ihana kevät on saapunut! Kevätkoristeita on niin mukavaa väsätä, että olen ehtinyt tehdä jo nukkekotiinkin omat! Pienestä hajuvesipullosta syntyi ihana maljakko, johon tein oksia pikkuruisista risuista. Samoista risuista syntyi ruskean rautalangan avulla pikkuruiset pesät. Linnut ja linnunmunat muovailin massasta ja maalasin. Kuvat ovat silkkipaperia. Voisin ehkä lisätä muutaman vihreän hiirenkorvankin :).

Pikkuruisten lintujen tekeminen oli yhtä aikaa haastavaa ja hauskaa.

Nämä minipesät tein omaan maljakkooni laitettavia isoja oksia varten. Niissä on vähän höyhentäkin.

Kokeilin myös nukkekotiguru Marian avattavan pääsiäismunan ohjetta:

Munat tehdään liimaamalla sanomalehtisilppua esimerkiksi massasta muovaillun mallimunan päälle. Kiitos Marialle inspiraatiosta! Työläs projekti, mutta niin nämä minit tuppaavat olemaan.

Lautasliinarenkaat osmonsolmuista

2011-04-07T12:47:00.004+03:00

Ostin rullan karkeaa ruskeaa narua askartelua varten. Jostain syystä olen viehtynyt hieman karuihin materiaaleihin: ruskeaan pakkauspaperiin, sanomalehteen, vanhoihin kellastuneisiin kirjansivuihin, karkeisiin naruihin, säkkikankaaseen, pellavaan, kiviin, risuihin jne. Ensimmäinen projektini narusta oli opetella viimeinkin solmimaan osmonsolmu. Kävin lapsuus- ja nuoruusikäni partiota ja kiinnitin huivini sinisellä osmonsolmulla, mutta sen sai partiosta valmiina eikä kukaan koskaan opettanut minua tekemään sellaista itse. Ja silloin ei vielä ollut mahdollisuutta googlata kaikkea. Mutta nytpä on. Ihan heti solmu ei ottanut luonnistuakseen, sillä ohuen naruni vuoksi tein kaksinkertaisella narulla, minkä seuraaminen solmussa on astetta vaikeampaa. Solmun ainoa vaikea kohta olikin lopulta hoksata ensimmäisen kierroksen loppuosa (ohjeesta se tärkeä jippo tietysti puuttui, koska tekijälle se oli varmasti itsestään selvää kuten minullekin nyt). Jotta solmuista tulee samankokoisia, kannattaa valmistaa pahvista halutun paksuinen rulla, jonka ympärille solmun tekee. Itse leikkasin wc-paperihylsyn sivun auki, pienensin rullaa hieman ja teippasin pakkausteipillä kiinni.

Linnut muovailin Fimo-massasta. Olen tehnyt erilaisia outoja lintuja jo monta vuotta ja antanut niitä lahjaksi tutuille ja sukulaisille mm. kransseissa ja pöytäliinapainoina. Toivoisinkin, ettei kukaan ala nyt tehdä juuri samanlaisia, koska linnut ovat minulle rakas ja tärkeä juttu. Renkaat voi koristella tuhannella eri tavalla, ja ne näyttävät sieviltä ilman koristeitakin.

Tee se itse: suodatinpussiruusut

2011-03-06T12:26:00.004+02:00

Jälleen Martha Stewartin innoittama projekti. Englanninkieliset ohjeet löytyvät täältä ja kaavat täältä.

En suosittele projektia jos a) et muutenkaan harrasta askartelua tai pidä siitä tai b) tykkäät askarrella asioita, joiden onnistuminen on taattu ja joita tehdessä ei tarvitse soveltaa ohjetta itse. Ruusujen tekeminen vaatii siis hermoja, silmää ja kykyä kehittää ratkaisuja tapauskohtaisesti.

Ruusuihin tarvitaan lisäksi suodatinpusseja, kukkateippiä, vesivärit ja varsimateriaali. Itse käytin varsiin grillitikkuja ja pyöristin grillitikkujen avulla myös terälehtien reunat. Ohjeen mukaan yhteen ruusuun tarvitsee 8 suodatinpussia mutta todellisuudessa niitä tarvitsee vain 6, sillä kerroksen 5 ja 6 terälehdet voi leikata kerrosten 1-3 ylijäämäpaloista. Koska en tee ruusuista maljakkoon pantavia pitkävartisia (enkä lehdellisiä), olen varmistanut kukkateippikiinnityksen ennen maalaamista kiertämällä tupen ympärille myös rautalankaa, sillä se ei näy ruusun alta mihinkään.

Ylemmässä kuvassa 4 ensimmäistä, joista kaksi on värjätty ja kaksi jätetty valkoisiksi. Värjääminen lisää ruusujen realistisuutta. Alemmassa kuvassa onkin sitten tähänastisista ruusuistani herkin tapaus.

Miksi suodatinpussi?

- Suodatinpussi on suunniteltu kestämään vettä. Niinpä ruusu on helppo maalata, koska terälehdet eivät takerru toisiinsa vaan irtoavat kuivumisen jälkeen vaivatta.

- Suodatinpussin paperi on huokoista, ja väri leviää sitä pitkin kauniisti (vrt. kasvien suonet).

- Reunojen kähertäminen on mielestäni tärkein vaihe. Muutos kähertämättömästä käherrettyyn on valtava: ensin terälehdet näyttävät leikatulta paperilta ja sitten heräävät henkiin (vrt. ylimmän kuvan oikeanpuolimmaista valkoista ruusua, jota en ollut vielä kähertänyt kunnolla, muihin ruusuihin niin huomaat). Kähertyvyys on suodatinpussin parhaita ominaisuuksia!

-Suodatinpussin kaksi kerrosta ovat mukavasti kiinni toisissaan, joten leikatessa saa aina yhden vaivalla kaksi samanlaista terälehteä.

- Suodatinpussit ovat todella, todella halpa materiaali. Sata suodatinpussia saa parilla eurolla; samalla rahalla eläviä, paljon pienempiä ruusuja saa ehkä yhden.

- Kukat säilyvät vuosia (kunhan välttää pitkiä aikoja suorassa auringonvalossa, joka haalistaa värit).

Passikotelo

2011-03-03T13:56:00.005+02:00

Ystäväni päätti myydä omaisuutensa ja muuttaa Australiaan. Halusin ehdottomasti antaa hänelle jotakin muistoksi, mutta koska hän ei halunnut raahata mukanaa yhtään enempää tavaraa, kuin on pakko, oli lahjan keksimisen suhteen aika paljon pähkäiltävää. Lopulta keksin ommella hänelle passinsuojuksen.

Muistin Graphis Fairyn blogissa nähneeni hauskan frenologiapään, jossa lohkoihin oli kirjoitettu askarteluaiheisia sanoja. Päätin muokata kuvaa sanojen osalta vähän yleisemmäksi ja piirtää sen kangastussilla.

Silittämisen jälkeen käsittelin kankaan vielä säänkestävällä spraylla, jota käytetään esim. kenkien suojaamiseen. Ajattelin, että likaa hylkivä pinta olisi ehdottomasti plussaa tämäntyyppisessä esineessä.

Sitten ompelin kotelon ja lisäsin siihen tarrakiinnityksen. Valmis!

Tee se itse: ekologinen eväspussi

2011-03-03T13:49:00.004+02:00

Ilahdutin lähimpänä asuvia ystäviäni ystävänpäivänä ekologisella eväspussilla. Pussit on tehty vahakankaasta, joten ne pitävät kosteutta ja ne voi pestä.

Täytin pussit juuri uunista tulleilla pullilla (sitruunakanelirahkakierre ja kaakaotuorejuustokierre) sekä mantelikekseillä.

Idean pusseista nappasin Martha Stewartin sivuilta.

Merihenkiset lintutyynyt

2011-03-03T13:40:00.002+02:00

Bloggailu on jäänyt luvattoman pitkälle tauolle. Ensin minulla oli askartelukiireitä ja sitten sainkin ihan ensimmäisen työpätkäni! Olen nyt opettanut kirjallista viestintää Åbo Akademin Centret för livslångt läranden työvoimakoulutusryhmälle. On kyllä ollut mahtavin työ ikinä! Ikävä kyllä kurssi loppuu jo ensi viikolla. Toivottavasti pääsen vetämään vastaavanlaisia projekteja myös tulevaisuudessa!

Postaankin nyt heti kolme askartelujuttua. Kaikki liittyvät askartelukiireisiin: ensin oli ystävänpäivä ja sitten erään ystäväni läksiäiset (hän muuttaa Australiaan moneksi vuodeksi :(!). Mummille ja papalle lähetin ystävänpäiväyllärinä tällaiset koristetyynynpäälliset. Ostin valmiit vetoketjulliset päälliset ja lisäsin lintukuvat sekä tupsut kulmiin. Minulle vesilinnut ja lokit tuovat heti mieleen kesän. Kirjailin linnut sävyä vaihtavalla sinisellä langalla, jonka olenkin saanut samaiselta mummiltani. Tyynyt näyttänevät pian vielä kesäisemmiltä, kun aurinkokin on jo alkanut paistaa ihanasti.

Valoista ja varjoista

2011-01-26T12:37:00.003+02:00

Minulla on ongelmia uuden kamerani kanssa. Salaman kanssa otetuista kuvista tulee hirvittäviä valoilmiöitä ja ilman salamaa otetuista hämäriä. Tänään oli mahtava luonnonvalo, joten olin varma, että saisin ensimmäiset hyvät kuvat otettua. Noh, luonnonvalo teki saman kuin salama: kuvista tuli aivan ylivalottuneita. Tarvitsisin kunnollista kuvausopastusta. Tässä nyt kuitenkin tällainen ylipirteä kuvayksilö:

Laitoin muutamia coctailvarjoja uusiin kuoseihin. Tarkoituksenani oli tehdä pari erilaista sarjaa, jotta saisin jälkiruoka-annoksia koristeltua ystävilleni, mutta koska yhden varjon muuttumisleikkiin menee vajaa tunti, en ole vielä tätä pidemmällä. Siniraidallinen ja kukka ja viuhka -kuvioinen ovat paperisia ja pitsinen on kangasta. Taustalla on uusi tilkkutäkkiprojektini. Siitä on tulossa aika hauska, vaikka itse sanonkin :).

Töitä ei ole vielä löytynyt, mutta ensimmäinen referee-artikkelini on sentään edistynyt nopeasti. Nyt lähden kaupungille ostamaan askartelutavaraa ja tulostusmustetta. Ystävänpäivä lähestyy...

Tilkkutäkki

2011-01-14T13:33:00.003+02:00

Rupesin romantikoksi, tein tilkkutäkin.

Voin selittää. Kaikki on pitkälti Pasin äidin syytä. Hän on romanttisen tyylin erehtymätön taitaja. Kokkolassa sijaitseva omakotitalo on täynnä toinen toistaan kauniimpia koriste-esineitä: hevosia, enkeleitä, muutama antiikkinen puhelin, lintuhäkkejä, lyhtyjä, valtavasti kynttilöitä, jättimäisiä peilejä, kokoelma kirkkaasta lasista tahi kristallista valmistettuja karahveja, vanhoja nallekarhuja, ihania purkkeja ja purnukoita jne.

No, joka tapauksessa Kokkolan reissulla teki mieli askarrella, sillä Pasin äiti on kyllin ihana osallistumaan kaikenlaiseen näperrykseen, mitä milloinkin keksin ehdottaa. Tällä kertaa muovailimme pieniä nappeja ja muita pikkukoristeita ja neulahuovutimme pieniä kuvioita. Pasin äiti teki kaksi somaa ponia ja minä tein neljä tähteä. Siitä se ajatus sitten lähti. Halusin hyödyntää tähtöset ja tilkkutäkin idea syntyi.

Ihanasta askarteluliike Siluetista ostin kolmea erilaista Tilda-kangasta ja neljä suurta verkkopäällysteistä helmeä. Kokkolan lähetyskirppikseltä löysin samansävyisen suuren verhon reunaksi taitettavaksi taustakankaaksi.

Ostin oikeansävyisen ompelulangan Eurokankaasta. Sitä kuluikin täsmälleen yksi kokonainen rulla, sillä nurkkatupsujen tekoon upposi yllättävän paljon lankaa! Ompelin siis ensin koneella neliöt yhteen (valitsin mahdollisimman helpon kuvion myös siitä syystä, että monet hankalammat tilkkukuviot ovat mielestäni aika rumia...) ja tikkasin sitten kokonaisuuden vanuun ja taustakankaaseen käsin joka ikistä saumaa myöten. Ompelin myös reunan ja kulmat kokonaan käsin, koska ompelukoneeni ei ymmärtäisi paksua täkkiä. Käsinompelu on joskus tosi ihanaa. Siksi olenkin jo haalinut kirppikseltä viisi erilaista kangaspalaa, joista syntynee pian olohuoneeseen MODERNI tilkkutäkki. Sellainen edgy ja kulmikas ja jännittävä. Musta, valkoinen, harmaa ja keltainen. Hus pois romantiikka. Makuuhuoneisiin voin sitä vielä sulloa, mutta "julkisiin" tiloihin sillä ei ole pääsyä. Byäk! :D

Jahas, ja nyt kun tilkkuilu olikin hirveän kivaa, niin milloinkohan mahtaa viime talvena aloittamani virkattu peitto (kuvan valkoinen mytty) valmistua tai ylipäätään edistyä...?

Menneen vuoden helmiä

2011-01-10T14:18:00.005+02:00

Joulureissusta on nyt toivuttu ja vuosikin on ehtinyt vaihtua. Harmittaa, etten ehtinyt postata kaikkia joulujuttuja, jotka halusin. Näytän nyt kuitenkin vielä vuoden viimeisen askarteluni, miniatyyri enkelikellon, koska olin sen jo ehtinyt ladata nettiin ennen reissua:

Nukkekotini ei edistynytkään enkelikelloa enempää koko vuonna, joten tämä yksi kuva kertoo kaiken harrastukseni tilasta vuonna 2010.

Vuoden tärkein tapaus oli tietysti matka Pariisiin ja siellä tapahtunut kihlauksemme <3. Niitä hetkiä on ollut lohdullista muistella gradupaineessa ja nyt näinä työttöminä päivinä.

Kesä oli muutenkin suotuisa. Ehdimme saunoa Kangosjärven mökillä ja poimia pensasmarjoja Kokkolassa. Meillä molemmilla oli ensimmäistä kertaa oman alan töitä ja aurinko paistoi.

Marjoista ja syksyn omenoista syntyivät ensimmäiset hillomme. Syksyn aikana teimme myös ensimmäistä kertaa kotiviiniä ja likööriä sekä opettelimme valmistamaan herkullisia pataruokia. Leivoimme usein sekä makeita että suolaisia herkkuja.

Hyödynsimme käsityötaitoja (Muumi-sarjakuvilla päällystetty rasia ja origamieläin keittiöpyyhe) ja keittiöharrastustamme myös ystäviemme häälahjassa.

Ja sitten minusta tuli maisteri.

Olimme vuoden aikana kaksi kertaa lehdessä, joskaan Turun Sanomien juttua emme ole vielä ehtineet näkemään onneksi ystävämme otti sen talteen).

Vuoden parhaisiin hankintoihin lukeutuu ehdottomasti Eva Solon karahvi, jossa on tippalukko ja automaattisesti avautuva kansi. Pöytäliinat ovat säästyneet tahroilta, eikä juomaan tartu jääkaapista makuja kannen ansiosta. Kaadin mahtuu kätevästi jääkaapin oveen, joten meillä on ollut kesästä asti kylmää vettä tarjolla :). Suosittelen tätä kaikille, on kätevä ja tyylikäs!

Myös Lékuén silikoninen pursotin kuuluu vuoden 2010 parhaisiin keittiöhankintoihin. Keksin pursottaa suklaalla korentoja, ja niitä onkin ollut nyt vähän joka kakun päällä. Juustokakun päällä valkosuklaiset korennot ovat täydellisiä!

Kaiken kaikkiaan vuoteen 2010 mahtui paljon iloa ja rakkautta. Toivottavasti yhdessä tekeminen ja onnistuminen jatkuu tänäkin vuonna!

Jouluhaaste

2010-12-14T15:43:00.003+02:00

Mai haastoi:

Haaste on yksinkertainen: Tänä jouluna tee jotain hyvää muille ja lahjoita hyväntekeväisyyteen. Tapojahan on monta, kukin valitsee oman tyylisensä ja itselleen sopivan tyylin.

Paketit oli jo hankittu, mutta hankin vielä yhden juuri sopivasti eilen :). Paketista löytyy Mentalwearin paita. Mentalwear tukee mielenterveystyötä. En halua paidan paljastuvan (onneksi Pasi on käynyt blogissamme viime aikoina laiskasti), joten kaiken varalta jätän kuvan pois.

Haastan jokaisen lukijan, olipa blogia tai ei, tekemään vielä yhden hyvän teon!

Saa nähdä ehdinkö blogata kaikkea, mitä ennen joulua piti, sillä huomenna vanhempani tulevat publiikkia varten meille ja torstaina lähdemme heti aamusta Muonioon. Palaamme vasta uuden vuoden tienoilla, joten kaiken varalta: Rauhallista joulua ja onnellista vuotta 2011 kaikille!

Jouluhaaste

2010-12-14T15:43:00.002+02:00

Talvi kotona

2010-12-03T20:58:00.004+02:00

Koska joulu kestää vain hetken, olen valikoinut sisustukseen paljon talvikoristeita, joita voi hyvillä mielin pitää esillä vielä joulun jälkeenkin. Ihana talvitunnelma syntyy valkoisesta väristä ja hillityn kiiltävistä yksityiskohdista. Sohvatyynyihin ompelin Ikean paperieläinkuosiset päälliset. Pasin vanhemmat ostivat meille joululahjaksi ihanan helmenharmaan pitkänukkaisen maton, johon on todella ylellistä upottaa varpaansa (ja pöyhiä heti sen jälkeen matto uudelleen pörröiseksi sormenpäillä, hih). Yhtä ihanaa on hypistellä vitivalkoisia, pumpulinpehmeitä lampaantaljoja. Ripustin muutaman helmiäisvalkoisen lasipallon olohuoneen ikkunaan. Valkoinen väri tuo ihanasti lisää valoa talven pimeyteen. Lisäksi on mukavaa ripotella kynttilöitä ja lyhtyjä sinne tänne. Olen ihan fiiliksissä!

Tässä kuvassa vilahtaa uusi matto sekä keltakantinen graduni :)!

Valoisasta yksityiskohdasta käy valkoinen suojaruukkukin.

Tuhruisiin kuviin kyllästyneille on ilouutisia: äitimuori lupasi joululahjaksi digikameran :)!

Kattojen päällä on lunta, maisteri ei tahdo saada unta...

Tee se itse: ovistopparit

2010-12-03T19:59:00.004+02:00

Taittelin jouluksi paperista erilaisia koristeita ja siinä samalla päähäni pälkähti ajatus pyramidinmuotoisesta ovistopparista. Sakset käteen ja hommiin siis!

Tarvitset:
- kangasta (pohja kannattaa tehdä tukevasta, likaa hylkivästä (tai tummasta) kankaasta, koska se tulee olemaan jatkuvatsi lattiaa vasten)
- tukevaa pahvia (esim. pahvilaatikosta)
- ompeluvälineet (ompelukone nopeuttaa asiaa, muttei ole välttämätön)
- lyhyen palan nauhaa (esim. kanttinauhaa)
- täytteeksi esim. kiviä ja riisiä

Tee näin:

1. Tee haluamasi kokoinen kaava (kuten kuvasta näkyy, itse tein sekä veistoksellisen suuren että kätevän pienemmän). Tarvitset yhden tasakylkisen kolmion (kärkikolmion terävyyden voit valita makusi mukaan) ja yhden pohjasivun mittaisen neliön. Jos kolion kärki on kovin terävä, kannattaa siitä napsaista pieni pala pois.

2. Valitse sisustukseen sopiva kangas. Jos teet lahjaksi, mieti millaisesta lahjansaaja pitäisi. Leikkaa kankaasta 4 kolmiota ja 2 neliötä (pohjasta tulee kaksinkertainen). Voit käsitellä reunat jos kangas on herkästi purkautuvaa. Ompele kolmiot yhteen sivu kerrallaan nurjalta puolelta. Lisää nauhasta tehty lenkki ennen viimeisen sauman ompelua niin, että lenkki tulee käännettäessä pyramidin kärkeen (ks kuva, nurjalta puolelta katsottuna näet siis nauhan päät). Ompele kiinni.

3. Ompele kaksinkertainen pohjaneliö kiinni kolmelta sivulta. Jätä viimeinen sivu auki täyttöä varten.

4. Ennen kääntämistä sinulla pitäisi olla tämännäköinen viritelmä. Jos mittauksesi tahi ompelu menivät hiukan pieleen, leikkaa repsottavat reunat ennen kääntämistä.

5. Käännä työ. Leikkaa pahvista sisäpuolelle vahvikkeet. Käytä esim. paperisia kaavoja hyväksesi, mutta tee pahvisista saumanvarojen verran pienemmät.

6. Ujuta pyramidin sisään ensin kolmiot. Pohjavahvike on helppo sujauttaa kankaiden väliin. Jos pahvi on toiselta puolelta kuviollista ja kankaasi vaaleaa, laita tasavärinen puoli kangasta vasten, ettei kankaan läpi näy mainostekstejä tms.

7. Täytä. Jos käytät esim. yhdistelmää riisi + kivet, aloita hienommalla täyttömateriaalilla kaatamalla se kärkeen. Ujuta kivet sisään vasta lähempänä pohjaa ja kaada lopuksi hienojakoisempaa materiaalia täyttämään raot. Ompele neulalla ja langalla viimeinen sivu siististi umpeen. Älä kaada riisiä syliin. Valmista tuli!

Tee se itse: Lahjarasia kirjasta

2010-11-16T11:59:00.002+02:00

Kierrätä kirja, osa 1

Kirppiksillä näkee usein vanhoja kirjoja, joita kukaan ei enää halua lukea. Pidän itse kirjoista kovasti, mutta tosiasia on, etteivät kaikki kirjat houkuttele lukemaan. Pelastimme Turun keskustan Lähimmäinen -kirppikseltä muutamia vanhoja romaaneja askartelua varten (50 senttiä / kpl). Olemme hyödyntäneet kirjoja jo monenlaiseen, mutta aloittakaamme kansista.

Tarvitset:

- kirjan (ihanaa, kerrankin saa valita hyvällä omallatunnolla kannen perusteella sisällöstä piittaamatta! Ja hinnasta myös, jos kaikki ovat samanhintaisia, kuten tuolla Lähimmäisessä! Kannattaa kuitenkin tarkistaa, mitä pitelee kädessään. Löysimme Pasin kanssa esim. vanhoilla kirjasimilla painetun kuvitetun painoksen Seitsemästä veljeksestä, ja se päätyi tietysti hyllyyn eikä leikattavaksi!)
- kuumaliimaa (tavallinenkin käy, jos oon hyvät hermot)
- tavallista liimaa
- kangasta, paperia ja kaunistuksia

Tee näin:

1. Poista sivut. Koita irroittaa ne pieninä nippuina kerrallaan, niin sivut eivät pääse repeämään. Kauniisti kellastuneet sivut ovat hyvää askartelumateriaalia, joten älä heitä niitä heti pois. Nuuhkaise kuitenkin varalta, ostamistamme kirjoista yksi haisi pahasti tupakalle ja päätyi roskiin.

2. Liimaa pala kangasta kirjan selän sisäpuolelle tueksi. (ks. seuraava kuva, pellavaista kangasta selkämyksessä)

3. Askartele pahvista sopivan kokoinen kehikko kolmesta samankorkuisesta suikaleesta ja pyöristä selkää vasten tulevat reunat oikeankokoisiksi. Liimaa kuumaliimalla paikalleen.

4. Päällystä pahvireunat esim. sievällä paperilla. Rasian pohjan voi koristella esim. palalla samettia.

5. Koristele!

6. Voit askarrella kirjaan myös kiinnityssysteemin esim. nauhojen, nappien, nuppien tai magneettien avulla.

Täytä kirja paperikarkeilla, pipareilla, pähkinöillä tai vaikka joulukoristeilla. Edellisessä kuvassa näkyvien paperitähtien ohje löytyy tämän linkin takaa. Kirjasta irroitetut sivut sopivat erinomaisesti paperitähtimateriaaliksi!

Kihlajaispupu

2010-11-02T16:29:00.003+02:00

Ihana mummini lähetti minulle ison laatikollisen kangastilkkuja, nauhoja ja lankoja postitse! Olin jo aiemmin suunnitellut ompelevani pienen kihlajaismaskotin meille, ja mummin laatikosta löytyi juuri sopivat tarvikkeet: valkoista kangasta, ruskeaa ompelulankaa ja pitsinauhaa. Ihanin löytö oli pala Fujiwo Ishimoton suunnittelemaa raitakangasta "Ujo" (Marimekko). Siitä syntyi pupulle ihastuttava kesämekko.

Pupu on tehty ilman kaavoja leikkaamalla kankaasta suoraan sopivanmallisia paloja. Pupu on täytetty vanulla ja kangassilpulla. Ompelin ensin ruumiinosat erikseen koneella ja täytin ne. Sitten yhdistin ne käsin ompelemalla. Ompelin tummanruskealla langalla pupulle kasvot. Mekon ompelin kokonaan käsin.

Mikäkö siitä tekee kihlajaispupun? Salaisuus paljastuu mekon alta (alastomuusvaroitus!):

Kuumaa keittoa ja kirppislöytöjä

2010-11-02T16:18:00.002+02:00

Kylmällä säällä kuuma keitto pelastaa. Pasi loihti meille herkullista kookoschilikanakeittoa, jossa on kookosmaidon, chilin ja kanan lisäksi porkkanaa, perunaa, bambunversoja, vesikastanjaa, timjamia, sipulia ja pavunituja. Aivan ihanaa! Suosittelen lämpimästi.

Ja niin ovat kirppikseltä löytämäni kipotkin (1,20 kpl!). Kulhojen muoto estää keittoa jäähtymästä, ja kahvan ansiosta lientä voi kätevästi hörppiä vaikka sängyssä kipeänä tai parvekkeella tähtitaivasta katsellen. Löysin ensin sipuli- ja tomaattikeittokuvioiset, ja tänään potkaisi onni, kun kävin samalla kirppiksellä uudelleen: hyllyllä oli vielä piilossa sieniaiheinen! Kuvat ja reseptit ovat jotenkin kovin hellyyttävät tyylittömyydessään :). Ostin myös 50 sentillä kipale kaksi jalallista keltaista mukia (sellaiset Irish Coffee -tyyppiset mukit) ja 4 neliskanttista lasista jälkiruokalautasta. Kuvaan ne sitten, kun eivät ole tyhjillään ;).

H-hetki lähestyy, pysykää kanavalla!

2010-10-28T12:56:00.002+03:00

Graduni menee esitarkastukseen ensi viikolla (122 sivua koossa, hurraa!). Ja sitä seuraavalla viikolla onkin jo kansitus. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että pääsen vihdoin ja viimein palaamaan blogin pariin! Olen kyllä tehnyt kaikenlaista tänä aikana (hermoni tarvitsevat käsitöitä levätäkseen), joten minulla on postauksia suorastaan jonossa. Luvassa on mm. jouluaskarteluideoita. Olen todellinen jouluihminen. Rakastan lahjojen tekemistä, paketoimista ja antamista (ja hieman saamistakin...). Joulukuu on tänä vuonna erityisen juhlarikas, sillä juhlin paitsi joulua ja syntymäpäivääni myös maisterintutkintoa. En malta odottaa!

PS. Sarpanevan padassa on ehditty loihtia jo monta ihanaa herkkua!

Kihlajaisten tarjoilut

2010-10-05T17:23:00.003+03:00

Vietimme perjantaina Pasin 24-vuotissyntymäpäiviä ja kihlajaisia samalla kertaa. Vieraita oli parikymmentä ja juhlat olivat oikein mukavat. Viimeiset vieraat lähtivät aamulla neljän jälkeen...

Pasin vanhempien lahjoittamat kakkuvadit pääsivät heti käyttöön! En ole koskaan ennen tehnyt kakkuja sokerimassakuorrutteella, joten siihen nähden olen ihan tyytyväinen. Shakkinappuloita muovaillessa hermot meinasivat välillä kärähdellä, koska en saanut muotoiltua niin korkeita kuin olisin halunnut (pehmä massa lötkähti heti, kun korkeutta lisäsi vähänkin). Kakut on juuri maalattu, joten musta väri hieman kiiltää kuvissa. Vaaleanpunaisen kakun kuorrutteesta ei tullut täydellinen, koska sokerimassapaketin kulmaan oli kaupassa tullut reikä, jota en tietenkään huomannut ja massa oli päässyt hieman kuivumaan toisesta päästä. Massan mikrottaminenkaan ei auttanut kuivimpaan kohtaan. Kakkuja kuitenkin kehuttiin, joten eivät ne varmaan ihan kamalalta näyttäneet ;).

Molemmat kakut olivat sisältä raidallisia: kahden suklaisen kerroksen välissä oli vaalea kerros. Shakkikakussa suklaisessa kakkutaikinassa oli myös ananasta, porkkanaa ja mausteita, mutta rusettikakun tavallinen suklaapohja oli mielestäni maistuvampi. Kerrosten välissä oli itse tehtyä omenahilloa ja sokerikuorrutteen alla ricottajuustoon tehty kreemi (shakkikakussa tummalla suklaalla höystettynä).

Lisäksi pöytään oli katettu erilaisia pasteijoita, karkkia ja gluteenittomia sitruunapitkulamunkkeja sekä ehdottomasti parhaimman makuinen herkku: gluteeniton mutakakku vaniljarommivaahtoineen.

Olohuoneessa odotti juustotarjotin, kolmenlaista leipää, neljä sorttia kekseja ja neljää eri hilloa sekä ilmakuivattua saksanpähkinäsalamia ja ilmakuivattua kinkkua, kirsikkatomaatteja ja viinirpäleitä. Vieraille oli ilmoitettu etukäteen juustotarjottimesta ja pyydetty tuomaan maisteltavaksi omia suosikkejaan. Kuva on otettu ennen vieraiden tuloa. Yllätys yllätys unohdimme kuvata itse juhlat. Niinpä hienot juustotkaan eivät tallentuneet kuviin. Onneksi merkitsin kaikki juustot kylteillä, ja jäljellä olevista lapuista voin kertoa, että illan aikana nautittiin seuraavia: espanjalainen manchego, camembert, brie, wasabijuusto, montboissie tuhkajuusto, chilikermajuusto, viherhomejuusto, weinkäse, pesto rosso tomat, jermi viherpippuri, bergader sinihome ja gouda marmelade basiron. Mmmmmm... Rääppiäisiä on vietetty nyt 4 päivää. Myönnettäköön, ettei täytekakkua ja juustoa juuri nyt varsinaisesti himoitse :D.

Lahjoja vanhemmilta

2010-10-05T17:11:00.003+03:00

Saimme kihlajaislahjaksi vanhemmiltamme ihania uusia juttuja keittiöön.

Pasin vanhemmilta saimme kaksi jalallista kakkuvatia, kakkukuvun ja kakkulapion. Olin haaveillut tällaisista jo pitkään! Asan valkoinen vati on todella ihana ja käy muuhunkin tarjoiluun <3. Kupukin sopii myös valkoisen vadin pariksi. Fiskarsin kakkulapiossa on kauniit koukerokuviot ja tarpeeksi pitkä kahvaosa (katselimme monenlaisia kakkulapioita, ja harmittavan monissa "varsi" oli niin lyhyt, että kakkua saisi leikata rystyset kermavaahdossa!!!)

Minun vanhemmiltani toivoimme Sarpanevan pataa. Meillä on kotona se aito ja alkuperäinen, mutta siitä vanhempani eivät luonnollisestikaan halunneet luopua, joten saimme tämän uuden mallin, jossa on sisäpuolella pinnoite. Sellainen kokonaan valurautainen kestäisi vieläkin pidempään ja on sitä paitsi mustempi väriltään (tässä on päälläkin jokin pinnoite), mutta sellaisia ei enää saa. Toisaalta valkoinen sisäpinta on kyllä hirveän kaunis <3. Samalla hinnalla saisi vaikka kuinka monta tavallista pataa, mutta kun tämä on muotoiltu niin kauniisti ja puinen kahva on niin käytännöllinenkin (sillä voi nostaa sekä padan että padan kannen polttamatta käsiään)...

Tein sulle kotiviinin herukoista vain

2010-09-28T13:42:00.002+03:00

... ja kuten laulun sanoissakin, niin tässäkin tapauksessa viinissä on muutakin.

Vietämme viikonloppuna minun syntymäpäiviäni sekä kihlajaisiamme, joten päätimme valmistaa kotiiviniä vieraiden juotavaksi. Kokeiluhenkisiä kun olemme, emme tehneet mitään kaupan tarjoamaa kotiviinipakkauksen mukaista viiniä, vaan päätimme olla hieman luovia.

Ostimme kuitenkin tällaisen pakkauksen, jotta saisimme kaikki tarvittavat aineet ja viinihiivan, mutta korvasimme sen kuivahedelmät omilla aineksillamme. Viimeiseltä kotireissultamme nimittäin mukaamme tarttui vanhempieni pihan pensaista muutama litraa marjoja, ja ajattelimmekin käyttää osaa näistä viinin pohjana. Tarkennettuna kyseessä oli mustaherukkaa, punaherukkaa sekä punaisia karviaisia. Pari litraa näitä, sekä muutaman omenan ja rusinoita, ja viinin marja/hedelmäosuus oli valmis. Kokeilunhalukkuus ilmeni tässä tapauksessa siinä, että laitoimme sekaan myös hieman minttua, maustepippureita ja kokonaisia parvekkeellamme kasvaneita chilejä. Tämän lisäksi puolet vedestä korvasimme alkuvaiheessa lakritsihaudukkeella. Yksityiskohtia hieman oikoen kolmen viikon työstön jälkeen viinimme on pullossa. Täten esittelen viinin Herkkä Sisu 2010!

Maku viinissä on kirpsakan herukkainen, mutta kuitenkin pohjalla maistuu (joskin etäisesti) pehmeämpi hedelmäisyys, ja jokin määrittelemätön jota epäilen lakritsiuutteen aikaansaamaksi. Viini vaatisi vielä tarkempaa maistelua. Toivonkin, että sitä jää juhlistamme hieman yli, jotta voisin varastoida sitä. Parin kuukauden kypsyttelyn jälkeen viini saattaisi olla erittäin miellyttävääkin (vaikka ei se maku tälläkään hetkellä huono ole!).

Aura Street Market 2010

2010-09-23T20:52:00.003+03:00

Pistäydyimme viikonloppuna myös asm2010:ssa, joka on urbaani markkinatapahtuma designtuotteille, taiteille ja käsitöille, sekä muille eettisille ja korkealaatuisille tuotteille.

Vaikka rahatilanne on nyt heikompi kuin ennen (graduvankeus!!! en anna itselleni lupaa mennä töihin ennen kuin ne maisterin paperit on kädessä!!!), tarttui jotain pientä tietysti mukaankin. Kyllä käsityöihmisten kannattaa toisiaan tukeakin!

Pirjo Pauluksen iso lehtikulho vei sydämeni jo edellisellä kerralla kun pistäydyimme Outolinnussa ja nyt sen hintaa oli vielä alennettukin. Todella kaunis ja uniikki, kaikki lehtikulhot olivat aivan erilaisia. Tämä oli meidän suosikkimme, myyjä tituleerasi sitä muotopuoleksi ja selitti sillä alennuksenkin, mutta meistä epäsymmetrinen lehti oli kaikkein kaunein <3.
Reetta Isotupa-Siltasen uudet joulukortit olivat ainoa asia, jonka tiesin ostavani jo ennen kun menimme tapahtumaan. Katsokaa kauniimmat kuvat Joutomaan sivuilta.

Pisteenä i:n päälle ostimme kolme Terraviivan pientä kaakelia. Minulla ei ole vielä aavistustakaan, mihin nämä laitetaan, mutta ihanan uniikkeja nämäkin! Väri on ruskea ja utuinen, kuva ei tee oikeutta näillekään.

Herkullinen ilta

2010-09-23T20:30:00.003+03:00

Viikko sitten palkitsimme ystävämme Kristiinan illallisella siitä hyvästä, että hän kasteli kasvimme kesäreissujemme ajan.

Menu:

Raikas caesarsalaatti

Poron sisäfilettä, tummassa oluessa haudutettua porkkanaa ja lanttua, pinaattiperunamuusia ja omenasipulikarviaismarjachutneytä.

Hillapiirakkaa rommivaniljavaahdolla

Pöytä katettiin mustavalkoisilla astioilla. Käärin jättikokoiset valkoiset lautasliinat yhdessä Pentikin poroliinojen kanssa, olihan tarjolla muutenkin Lapin antimia.

Poron sisäfilee sai nopeasti pannulta värin ja paistui sen jälkeen uunissa vartin verran, jolloin sisus jäi vielä ihanan punertavaksi ja maukkaaksi.

Viininä oli riistan kanssa erinomaisesti sopiva Chiaramonte nero d'avola.

Mitenhän hillapiiras ja rommivaniljavaahto maistuvat kasvienhoitajallemme..?

Todistaako tämä hymy jotain :)?

Tässä vielä kuva chutneystä. Meistä oli juttu eilisessä Aamuset-lehdessä ja siinä oli mukana chutneyn resepti. Juttu on vielä luettavissa netistä näköislehdestä osoitteesta www.aamuset.fi ja saatanpa vielä skannata sen tännekin.

Sunnuntaibonus

2010-09-12T14:11:00.001+03:00

Katsokaa! Nukkuva banaani!

Tuliaisia osa 2

2010-09-12T13:57:00.003+03:00

Lisää Pariisin tuliaisia:

Disneylandista ostimme muistoksi Mikki-keittiöpyyhkeet ja -kulhot. Tarkoitus olisi hankkia sellainen polttolamppu/tohotin ja tehdä astioihin crème brûléet (juuri se jälkiruoka, jonka aikana kosinta tapahtui, eli ainakin kerran vuodessa olisi kermavanukasta syytä valmistaa!).

Lisäksi ostimme Hessun valkosuklaakaakaota, nams. La Valléen Auchanilta ostimme kaunista raidallista rusettipastaa. Täytyy miettiä tarkkaan, minkälaiseen illalliseen raaskii kauniin pastan käyttää. Ruokaostosten tekemistä Pariisissa on jo ehtinyt tulla ikävä. Jättipatongit maksoivat 75 senttiä kappale, vadelmakuohuviini 1,20 € ja hyvä punaviini noin 3 €. Halpakin brie maistui hyvältä ja karkkihyllystä löytyi yhä kirpeitä Surffizz-karkkeja, joista tuli suosikkini jo vuonna 2005, kun olin Disneylandissa töissä. Huoh.

Tuliaisia osa 1

2010-09-07T10:06:00.003+03:00

Olemme viimein kotoutuneet. Pasi on labrassa ja minä yritän saada aikaiseksi gradun kotona. Ajattelin, että voisin luvan kanssa postailla silti reissun antimia tänne "taukomielessä" vaikka edes yhden kuvan kerrallaan.

Kynäkynttilä on Galeries Lafayetten nelikerroksisesta sisustusliikkeestä, joka oli ihana paikka <3. Dominot puolestaan löytyivät hieman matalammasta majasta: Kokkolan kirpputorilta. Pitkänmallinen kynttilä tarvi seurakseen ehdottomasti jonkinlaisen vaakaulottuvuuden, joten oli hauska huomata hankkineensa vahingossa juuri sopivan esineen!

Pupusten väliaikatiedote

2010-08-31T13:36:00.003+03:00

Siitä huolimatta, että Pariisissa satoi lähes koko matkan ajan, reissumme oli ihana. Kielitaitoiset voivat ehkä päätellä kuvan leffajulistetekstistä uutisen, mutta kerrotaan nyt ihan suoraan vielä: Pasi yllätti kosimalla! Tunnen itseni aivan prinsessaksi timanttisormus sormessa. Lähdimme Muonioon heti Pariisista kotiuduttuamme ja tällä hetkellä olemme Kokkolassa Pasin vanhempien luona. Kuvia on tulossa sekä matkasta että tuliaisista, kunhan saamme matkakierroksen päätökseen.

Au revoir!

2010-08-12T11:20:00.002+03:00

Olen ollut viikon kipeänä, minkä vuoksi viimeiset työpäiväni yliopistolla olivat hiukan hankalia. Eilen oli viimeinen päiväni, ja vein kahvihuoneeseen kakkua. Minulle oli ostettu kiitokseksi kukka, tai siis aloe! Olen koko kesän puhunut parvekekasveistamme ja siitä, kuinka voisin hankkia vihrekasveja sisällekin. Olin siis aika otettu, kun toiveeni oli kuultu ja toteutettu! Kesätyöpaikkani oli tähänastisista töistäni paitsi mielenkiintoisin myös ensimmäinen oman alan työpaikka. Hiukan tuntuu oudolta palata opiskelijaelämään.

En tiedä ilahduinko aloesta niin kovasti vai mitä tapahtui, mutta kurkkuni alkoi viimein parantua ja sain viime yönä jo nukuttua (=hengitettyä vaaka-asennossa). Juuri ajoissa, sillä huomenna suuntaamme Pariisiin viideksi päiväksi! Itse olen käynyt Pariisissa aiemminkin ja asunutkin siellä yhden kesän, mutta Pasille tämä on aivan ensimmäinen kerta. Aion olla hyvä opas!

Ajattelimme myös pistäytyä Pariisin kuuluisalla kirpputorilla lauantaina. Toivottavasti löydämme aarteita kotiimme! Palaamme pian kuvien kera! Nyt on kiire pakkaamaan!

Pieniä asioita

2010-07-29T21:42:00.003+03:00

Mukava vuokraisäntämme hankki meille pyynnöstämme pehmoisen ruohomaton parvekkeelle. Eräs ystäväni oli hankkiutumassa eroon näistä ruukuista, joten pelastin ne, rikkinäisenkin. Muraatit on vasta istutettu, toivon niiden rönsyävän pian runsaammin. Pikkuinen liitutaulukyltti on myös Pajalan tuliaisia. Kivet keräsimme Norjasta viime kesänä. Pieni mutta iloinen astelma vapaaseen parvekkeen kulmaan. Miten niin vapaaseen kulmaan? Noh... yrttitarhamme on todella vallannut parvekkeemme...

Muistatteko tämä kirpputorilta löytyneen metallikulhon, jonka esittelin taannoin? Mietin silloin, mitä kulhoon laittaisin, ja nyt sinne ovat löytäneet yhteisten viinihetkiemme muistot, jotka olivat ennen lasivitriinissä. Korkkeihin on merkitty päivämäärät. Kuohuviiniä ja punaviiniä taitavat lähinnä olla :). Korkkejen seassa on myös brittiläisen ystäväni minulle tekemä kaulakoru: ruosteinen avain, johon on kiinnitetty vääntynyt kellotaulu <3.

Siivouspäivänä

2010-07-29T21:32:00.002+03:00

Joutomaan kuva odottaa yhä kehyksiä... oijoi.

Tuoksuvan puhdasta

2010-07-29T21:16:00.002+03:00

Kylpyharja ja juusto/kakkupalaa muistuttava kookossaippua ovat tuliaisia Pajalan markkinoilta.

Saippuat ovat Sanna of Swedenin kasvissaippuoita, ja niitä oli markkinoilla tarjolla kaikissa väreissä ja tuoksuissa. Laatikkoon sai valita 6 mieleistään palaa.

Tässä kehäkukka, jasmiini ja oliivi. Loput kaksi annoin jo tuliaisiksi ystävilleni.

Yves Rocherin uusi kirsikantuoksuinen suihkugeeli houkutteli herkullisen punaisella värillään ja ihanalla tuoksullaan. Olen aika valikoiva kaikkien aineiden suhteen, joita laitan iholleni. En niinkään merkin suhteen, vaan tuoksun. Yritän aina löytää ihanan tuoksuisia shampoita, hoitoaineita, suihkugeelejä ja kosteusvoiteita. Tuoksu ei saa olla liian voimakas vaan kevyt ja syötävän hyvä. Saan helposti migreenin tuoksuista, jotka eivät miellytä minua, joten siinä mielessä tuoksujen valintaa on järkevääkin miettiä. Shampoiden suhteen päänahkani on hyvin valikoiva, enkä ole löytänyt yhtään mieleistäni markettituotetta. Tällä hetkellä minulla on apteekista hankittua Vichyn shampoota (joka on liian kallista, eikä parhaan tuoksuistakaan mutta hyvä hiuksilleni). Viimeksi minulla oli Aussien shampoo, joka tuoksui tosi ihanalta. Herra Provostin persikkanektaria muistuttava shampoo vaikutti hyvältä, mutta aiheutti nk. epätoivotun lumisade-efektin parin pesun jälkeen. Hyis.

Mummilassa

2010-07-15T21:31:00.006+03:00

Mummin ja papan pihassa on raparperin lehtiin valetut astinlaatat. Niin kuin jokainen lehti, on jokainen laattakin on uniikki. Mummilla ja papalla on aina ollut jännittäviä yhteisiä projekteja. Talvisin he ahkeroivat pihalle lumesta ja jäästä näyttäviä valaistuja koristeita.

Kasvimaata vartioivat tietysti mummi ja pappa itse ;). Linnut eivät uskalla napsia mansikoita.

Minulla on hassu taipumus nähdä sievää sielläkin, minne sitä ei ole tarkoituksella tehty. Sadevesisaavit ja -ämpärit sekä kastelukannurivi kasvihuoneen kulmalla varastivat heti huomioni.

Tässä on rakas mummini. Hän on yksi tärkeimmistä roolimalleistani.

Ja tässä on rakas pappani.

Lasikuistilla on oikea mummolatunnelma! Serkkutyttöni nukkeleikit olivat jääneet kesken.

Nukke on nimeltään Mikko, ja hänet on voitettu arpajaisista 1982. Mikko on siis tutustunut mummiin ja pappaan jo pari vuotta ennen syntymääni.

Suuri kukkavaasi on upea katseenvangitsija. Uunin päällä on mummin kuparipannukokoelma.

Makuuhuoneen kaapin päältä bongasin nämä vanhat lääkepullot ja onnittelukortin.

Käsityötaidonnäytteitä kahdessa polvessa: viulun on tehnyt mummin isä ja noitarumpu on mummin käsialaa.

Muistan, kun äitini maalasi tätä kaappikelloa.

Mummi maalaa posliinia.

Eikä mummilasta koskaan lähdetä tyhjin vatsoin. Jos joku osaa kestitä, niin mummi! Pöytään kannettiin vielä suuri mustikkapiirakkakin vaniljakastikkeineen. Usein on kahvistelujen ja monen sorttisten leipomusten jälkeen vielä kuultu kysymys "Otatteko jäätelöä". Juuri koskaan en ole jaksanut jäätelöä ottaa. :D

Kotonakotona

2010-07-15T21:04:00.003+03:00

Kuten mainitsin, kävin viime viikolla Muoniossa vanhempieni luona. Matkaa on yli 1000 kilometriä, joten pääsen käymään vain 2-3 kertaa vuodessa. Junalla pääsee Kolariin asti, ja sieltä pitää tulla autolla hakemaan. Tällä kertaa veturi hajosi kesken matkan, ja matkaan kului yli 18 tuntia. Istumapaikalla. (Tuntuu pedussa vieläkin...auts.)

Tässä on isäni. Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme joelle lohestamaan. En millään haluaisi kerrata illan tapahtumia, mutta olkoon menneeksi: Jo parin minuutin kuluttua vaappuun tarttui yli 10-kiloinen komea lohi. Ja parin minuutin päästä se oli haavissa. Ja parissa sekunnissa jälleen joessa. Ja sinnehän se jäi. Sain kaiken videolle... ja sitähän sitten katsottiin moneen kertaan kiroillen ja syytellen milloin haavin pitelijää, milloin vavan pitelijää ja välillä itse kohtaloakin.

Suvussani on enemmän käsillätekijöitä kuin tumpeloita. River bird -vene on isäni tekemä.

Jokirannassa on jo vuosia ollut tällainen pöllö. Emme tiedä, kuka sen on tehnyt ja kuinka se selviää joka vuosi tulvasta, mutta hellyyttävä pöllö pysyy toivottavasti jokivarren vartijana aikojen loppuun saakka :).

Kesämökillä on vietetty kaikki kesät vauvasta saakka.

Oli ihanaa, kun siskoni ja hänen poikaystävänsä päättivät tulla samaan aikaan Oulusta. En ollut nähnyt heitäkään sitten joulun. Kuvassa siis pikkusiskoni Maiju.

Ja tässä siskon siippa Tuomas, joka näyttää isältä lainatussa paidassa ihan yhdeltä seitsemästä veljeksestä. Hmmm... varmaan.. Tuomaalta?

Ja kivet kannettiin terassia reunustamaan. Kuvassa rakas siperiankissani Nedi, joka ei voi asua meillä Turussa Pasin allergian vuoksi. Nedi on maailman ihanin kissa. Paijailimme pitkään ja hartaasti jälleennäkemisen ilosta. Ja iltaisin hän odotti minua vierashuoneessa :).

Äiti oli löytänyt ikivanhoihin rottinkituoleihimme kivat päälliset ja vienyt tuolit ylemmälle terassille katoksen alle. Kaunis hirsitalo kohosi Kangosjärvelle toissakesänä ihan omin voimin.

Isän karu kasvimaa tuottaa monenlaista herkkua hitaasti mutta varmasti.

Tajusin juuri, ettei äitini ole yhdessäkään kuvassa. Täytyy muistaa ensi kerralla. Isäni täyttää 50 elokuussa, ja tarkoitus olisi pitää kunnon juhlat!

Pikkuhuoneen muuttumisleikki on edennyt asustustasolle

2010-07-14T22:24:00.003+03:00

Huh! Eikä ainoastaan helteen vuoksi. Täällä on nimittäin saatu maalit, lattiat ja listat laitettua, minä olen tehnyt muutaman päivän reissun kotiseudulleni Muonioon ja nyt, kun olen palannut, olemme aloittaneet pikkuhuoneen pukemisen.

Minulla on paljon kivoja kuvia Muoniostakin, mutta nyt en voi vastustaa kiusausta ja näyttää ensin tämänhetkinen kotitilanteemme. Aurinko on viimein hiipumassa pilviverhon taakse, joten valaistus ei aivan riittänyt. Luulen kuitenkin, että näistä kuvista välittyy aika hyvin se tunnelma, minkä olemme huoneeseen halunneet luoda.

Tässä vielä muistutukseksi kuva, josta näkyy vanha lattia. Seinät olivat muuttaessamme vaaleankeltaiset. Niitä emme edes halua muistaa.

Ja tähän ollaan tultu:

Ihana pöytäni on hankittu Rakkaat esineet -antiikkiliikkeestä. Musta tuoli on kirppislöytö. Lamppu on Hemtexin poistomyynnistä, kuten taisin tässä jokin aika sitten kertoakin. Stockan peilirasia sekä Ikean pöytäpeili ovat molemmat lahjoja Pasilta, rasian sain ystävänpäivänä <3. Valkoreunainen kokovartalopeili oli huoneessa jo muuttaessamme. Nyt se ei kylläkään pääse enää seinälle, vaan saa luoda vaikutelmaa isommasta ikkunasta.

Heikkolaatuinen kuva ei tee oikeutta kauniille tapetille eikä uudelle muovimatolle, jossa on materiaalista huolimatta mukavaa puunsyitä jäljittelevää pintakuviotakin. Matto näkyy hiukan paremmin seuraavassa otoksessa, jossa esiintyy yksi uusimmista hankinnoistamme (rottinkituoli) ihan ekaa kertaa.

Lasipöytä löytyi kirppikseltä 5 eurolla. Jalka oli alunperin kammottava spray-maalin hopea, joten maalasimme sen mattamustalla. Matto on myös kirppislöytö. Pöydällä koreilevat astiat sain mummiltani Muonion reissullani. Koristepeiton virkkaus on vielä kesken. Ikeasta löytyti tuolin kanssa samansävyinen kori langoilleni.

Ikean verhoista täytyy vielä todeta, että se päärmäysnauhasysteemi on aivan surkea ja pilasi melkein iltani. Langaton silitysrautani ei saanut nauhaa millään sulamaan edes täydellä teholla, mutta koska olin aloittanut, en halunnut luovuttaa ja tuhlasin mokomaan pari tuntia. Muistakaa siis: ompelukone on ystävä.

Lopuksi vielä ISO KIITOS vuokraisännällemme, joka hankki pyynnöstämme meille uuden muovimaton, uusia saranoita keittiön repsottaviin kaapinoviin sekä vihreän ruohomaton parvekkeellemme (kuva tulossa)!

Maalaisromanttinen maisemakävely

2010-07-04T17:21:00.004+03:00

Tässä lähistöllä on kiva kulttuuriluontopolku, jossa olemme käyneet nyt muutaman kerran kävelyllä. Viime kerralla otimme mukaan kamerankin. Sisustukseenhan nämä kuvat eivät varsinaisesti liity, mutta kesämaisemasta saa kyllä ammennettua inspiraatiota.

(Odotamme yhä, että saamme kantaa pikkuhuoneen tavarat takaisin tukkimasta kaikkea muuta tilaa, mutta vuokraisäntä ei ole vielä tuonut muovimattoa lattiaa varten. Sisällä näyttää siis vielä aika kamalalta.)

Nämä kolme ensimmäistä kuvaa Aurajoesta on otettu matkan varrella Halisten sillalta.

Rikkinäiset ikkunat ovat oikeanlaisessa kontekstissa hyvin viehättäviä.

Aidanpätkän väleistä kasvavat päivänkakkarat olivat tosi suloinen näky. Harmikseni blogi pienentää kuvat liian pieniksi yksityiskohtaisen tarkastelun kannalta.

Kaunis, tumma hevonen söi kaikessa rauhassa puiden katveessa. Hiukkasen teki kyllä mieli kutsua sitä ja syöttää sitä kädestä, mutta kyltissä sanottiin, ettei elämiä saa häiritä.

Itse polkukin on varsin soma.

Miten voikaan olla noin vinossa ja silti vielä pystyssä?

Takiaiset, koiranomistajien kauhu.

Kerrostalomaisema kohosi huoneeseen

2010-06-27T21:00:00.003+03:00

Tapetti saatiin seinälle, suurkiitokset Pasin isälle! Tänään ollaan maalailtu muita seiniä. Harmi kyllä joudumme odottamaan kalustuksen kanssa vielä, koska lattiakin vaihdetaan. Kaikki muut huoneet on ihanasti tukittu pikkuhuoneen tavaroilla, en millään malttaisi odottaa!

Ikean kattolamppu on jäänyt edellisiltä asukkailta. Hassua kyllä se sopii huoneeseen nyt hyvin.

Kävimme iltakävelyllä ihanalla luontopolulla. Poimin paluumatkalta nämä kauniit kukkaset.

Kangastussitaidetta kaitaliinaan ja käsipyyhkeisiin

2010-06-23T22:39:00.008+03:00

Minua kiinnostaisi hirveästi kokeilla erilaisia tekniikoista kuvioida kangasta. Mielessäni on paljon ideoita. Halusin tällä kertaa kokeilla kangastussin mahdollisuuksia. Valkoista kangasta, jota olen käyttänyt tyynyihin ja pyykkipussiin, oli vielä jäljellä, joten päätin käyttää sitä edelleen.

Kangastussi-ilotteluun tarvitaan vain kangasta, tussi, ompeluvälineet ja silitysrauta.

Kaitaliina oli meidän yhteinen taideprojektimme. Piirsimme vuorotellen erilaisia kuvia: hassuja, rumia ja kummallisiakin. Tarkoitus oli piirtää ajatuksenvirtatekniikalla turhia miettimättä suoraan kankaalle.

Aluksi teimme kuvia istuen, mutta lopuksi kangas oli levitettävä lattialle ja mentävä perässä.

20-senttistä nielaiseva ruma ilmapallopää on yksi kohdista, johon olen tyytyväisin. Pasi piirsi kolikon ja minä piirsin pään! En ole koskaan harjoitellut "rumien" ukkojen piirtämistä, joten olin riemuissani, kun sain tämän aikaan ihan itse!

Ja kun pääsin alkuun, piirsin toisaalle vielä kaksi rumaa ukkelia mekoissa :). Alaston, päätön sukupuoleton on Pasin taidonnäyte rumista ukkeleista.

Reunat on huoliteltu ompelukoneella.

Voi olla, että tästä tulee juhlaliina, koska valkoinen on arka väri, enkä ole vielä pessyt tussilla sutattua testipalaa nähdäkseni, miten pesussa käy.

Olen jo pitkään halunnut tehdä meille monogrammipyyhkeet. Mietin kauan tekniikkaa ja selasin netissä erilaisia koristekirjaimia. Yhtäkkiä koin kuitenkin neronleimauksen! Ei tavallisia aakkosia, vaan viittomakieliset kirjaimet! Kangastussi oli jo tullut tutuksi, joten tietokoneen näytöltä mallista piirtäminen vapaalla kädellä suoraan kankaalle oli helppo homma, eikä edes pelottanut yhtään.

Pyyhkeiden ripustuslenkit olivat alunperin keskellä kapeaa reunaa. Halusin pyyhkeiden kuitenkin laskeutuvan nurkittain niin, että kuva on suorassa, joten siirsin lenkit oikeaan kohtaan.

Tässä meidän uudet J & P -pyhäpyyhkeemme! Aika särmikkäät, vai mitä?

Ensin hypitään seinille - sitten otetaan seinästä tukea

2010-06-22T13:02:00.003+03:00

Jo useampana iltana olemme repineet alas tapettia yhdeltä ja samalta seinältä. Tapetteja on onneksi vain yksi, mutta se kuoriutuu kolmeen ohueen kerrokseen, joista viimeinen pitää tiukasti kiinni karkeasta betoniseinästä. Kynnet on katkeilleet ja laastin ja tapetin pöly ovat saaneet aikaan pienen silmätulehduksenkin. Illan päätteeksi lasiin on kaadettu ansaitut cuba libret.

Enää on jäljellä noin 40 sentin kaistale katon rajassa. Minä en yllä tuoliltakaan kunnolla, enkä oikeastaan voi seistä tuolilla lainkaan huonon tasapainoni vuoksi, joten Pasi joutuu tekemään loppurutistuksen yksin. Sitä paitsi minä jouduin jäämään huimauksen vuoksi pienelle (toivottavasti!) sairaslomalle, joten en juurikaan ole jalkeilla. Onneksi torstaina Pasin vanhemmat tulevat auttamaan tapetoinnin kanssa.

Kun olin pienenä kipeä, äiti osti minulle Aku Ankan taskukirjan ja keltaista jaffaa. Pasi on työporukan kanssa viettämässä kesäpäivää, joten minun oli hoidettava lohtupuoli tänään itse. Ostin lähikaupasta uuden muumimukin, kaksi sisustuslehteä ja pussin karkkia lohduksi.

Pyykkisäkki ja virkkuukoukkupussi

2010-06-12T16:40:00.004+03:00

Koska olen yhä ompelutaidoton, pitäydyn helpoissa jutuissa. Tässä taas harvinaisen yksinkertainen projekti, jolla piristää päivää ja tuoda järjestystä kotiin.

Taso 1: säilytyspussi yhdestä suorakaiteesta

Virkkuukoukkuni ovat tähän asti olleet omissa yksittäisissä muovisissa pakkauksissaan, joissa ne hukkuvat helposti lankakorin uumeniin. Päätin siis ommella niille pienen pussin.

Tarvitset:

- haluamasi kokoisen suorakaiteen muotoisen kangaskaistaleen (taittamalla palan kahtia näkee, minkä kokoinen pussista on tulossa, vautsi, oho ja jee!)
- Fray checkiä
- valmista narua tai nauhaa tai lankaa nyörin tekemiseen

Valinnaisena:
- toista kangasta kuviointiin sekä Fray checkiä reunoihin (kuvion voi tehdä toki muutenkin)
- 2 isoreikäistä helmeä

Tee näin:

1. Ompele kuvio haluamallesi korkeudelle kangaskaistaleen keskikohtaan.
2. Ompele reunat yhteen nurjalta puolelta.
3. Ompele pohja nurjalta puolelta niin, että äsken ompelemasi sauma jää pussin taakse keskikohtaan.
4. Taita pussin reuna nyörikujaksi nurjalle puolelle ja leikkaa nyörille kaksi pikkuista reikää taitokseen ja käsittele ne Fray checkillä, etteivät purkaannu.
5. Jos teet nyörin itse, tee se nyt. (Ala-asteen pyöritystekniikka on ihan hyvä, eli tuuppaa lankojen toiset päät puoliskon tai kaverin käteen ja käske pyörittää vastakkaiseen suuntaan, lopuksi taitetaan varovasti keskeltä ja yhdistetään päät ja prrrrrt, kierteinen nyöri on valmis). Voit pujottaa nyörin valmiiksi kujaan, ennen kuin ompelet kujan.
6. Ompele kuja nurjalta puolelta.
7. Solmi helmet nyörin päihin.

Taso 2 : merimiessäkki ympyrästä ja suorakaiteesta

Meidän kerrostaloasunnossamme on pieni kylpyhuone, minkä vuoksi sinne mahtuu pesukoneen lisäksi vain yksi pyykkikori. Minua ärsyttää erotella valkopyykkiä ja kirjopyykkiä kiireessä toisistaan, ja vielä enemmän ärsyttää, jos huomaan pyykkäyksen jälkeen erottelun epäonnistuneen... Niinpä ompelin valkopyykille oman säkin. Valitsin kesän kunniaksi kuvioinnin aiheeksi purjelaivan pärskeineen.

Tarvitset:

- kaksi ympyrän muotoista kangaspalaa pohjaksi ja yhden suorakaiteen muotoisen palan kangasta pussin reunaksi
-Fray checkiä
-nyöriä

Valinnaisena:
- toista kangasta kuviointia varten
- helmiä ja nauhaa koristeeksi
- isoreikäiset helmet nyörin päihin

Miten saada paloista oikean kokoiset? Kerrankin matematiikantuntejen antia pääsee hyödyntämään! Ensin leikataan sopivan kokoinen ympyrä, mitataan sen halkaisija ja vähennetään siitä saumanvara kummaltakin puolelta (esim. 2 cm jos tekee yhden sentin saumanvaran) kerrotaan erotus piillä ja lisätään vielä kaksi saumanvaraa (eli taas 2 cm jos molempiin reunoihin tulee sentin saumanvara) ja siinä on suorakaiteen leveys. Pituuden saa päättää ihan itse sen mukaan, kuinka pitkulaisen säkin haluaa.

Tee näin:

1. Tee ensin kuvio kankaaseen haluamaasi kohtaan.
2. Ompele nurjalta puolelta suorakaiteen reunat yhteen niin, että sinulla on kangasputki.
3. Kiinnitä pyörylät esim. siksakilla yhteen.
4. Kiinnitä pyörylä pohjaksi putkeen nurjalta puolelta. Helpommin sanottu kuin tehty. Pikkumokat eivät onneksi näy, en saanut nimittäin omaani ommeltua ihan täydellisesti.
5. Tee nyörikuja samalla tavalla kuin helpompaan pussiin.

Pikkupizzat

2010-06-09T16:59:00.002+03:00

Pikkupizzoilla menee nyt lujaa - niitä on pyöritelty sekä lehdissä, telkkarissa että blogeissa - eikä tämä meidänkään blogi ole poikkeus.

Itse tehty pizza on omalla erityisellä tavallaan hyvää. Silloin kun tekee mieli pizzerian pizzaa, se ei kelpaa, mutta kun tekee mieli kotona tehtyä, sitä ei voi korvata pizzerian pizzoilla eikä pakasteversioillakaan (minä en laske mikrossa lämmitettäviä roiskeläppiä pizzoiksi ollenkaan, byäk). Pikkupizzat leipoo siinä missä isonkin, ja pienestä koosta on paljon hyötyä. Pizzaa on helpompi tarjota vieraille, kun ne ovat sopivia suupaloja, reunan ansiosta helposti käsiteltävissä ja kauniitakin vielä.

Nämä pienet teimme Euroviisu-eväiksi. Isommat ovat tavallisen lautasen kokoisia, ja pienemmät vieraille tarjottaviksi sopivia käsikokoisia. Taikina on ihan tavallista pizzataikinaa, jonka annettiin kohota kunnolla. Laitan varalta reseptin postauksen loppuun, jos joltakulta hyvä pizzapohjaresepti vielä uupuu. Pohjia kannattaa esipaistaa vähän aikaa ennen täyttämistä, sillä täytteissä ei ole mitään, minkä tarvitsisi kypsyä, eikä juuston saa kuivua ruskeaksi koppuraksi! Tomaattipyreen voi sivellä pohjille jo esipaiston ajaksi, se pitää mukavasti pizzojen muodon, jos haluaa tehdä tuollaisia reunasta muhkeita pyörylöitä. Näitä tuli enemmänkin, mutta kuvaan mahtui nätisti vain kolme :).

Täytteenä on taco-maustepussilla maustettua naudan jauhelihaa (aivan loistava maku pizzaan!), fetakuutioita, tomaattia, vihreää paprikaa ja punasipulia. Juustoraasteen päälle ripottelimme kurpitsansiemeniä, sillä ne maistuvat paahduttuaan ihan pistaasipähkinöiltä. Paiston jälkeen päälle on ripoteltu mausteiden lisäksi seesaminsiemeniä ja parmesaanilastuja. Juuri ennen tarjoilua nipsimme parvekkeelta herkkujen huipuksi vielä itse kasvatettua rucolaa ja basilikaa. Melkein meni taas kieli mukana!

Pohja:
3 dl lämmintä vettä
30 g hiivaa
3-4 rkl öljyä
reiluhko 1 tl suolaa
hiivaleipäjauhoja (tavallinen vehnäjauhokin käy)

Anna kohota lämpimässä ainakin kaksinkertaiseksi ennen leipomista. Muotoile haluamasi kokoisia ja muotoisia pizzoja, ja anna niiden kohota liinan alla pellillä hetki ennen paistamista. Esipaistetaan ja paistetaan 225-250 asteessa.

Maria Lund ostaa Seppälästä (voi ei, niin minäkin)!

2010-06-03T20:40:00.005+03:00

Toukokuun Gloriassa esitellään vuoden 10 tyylikkäintä naista. Yksi heistä on Maria Lund. Maria poseeraa kuvassa vihreässä mekossa ja hurmaavissa keltaisissa kengissä. Kuvateksti kertoo, että kengät ja asusteet ovat vintagea. Siis mitä?! Minulla on nuo samaiset kengät omassa kaapissani, ja ne on ostettu reilu vuosi sitten Seppälän alelaarista 8 eurolla. Kengät ovat sievät kuin karamellit. Niitä on aina kehuttu, missä olenkin niissä kulkenut. Mutta vintagea ne eivät ole hyvällä tahdollakaan.

Eräässä suositussa kotimaisessa sisustusblogissa kerrottiin taannoin parvekkeen mattojen olevan "Jotexilta (älkää kysykö)". Samaan ilmiöön törmää vähän väliä arkielämässäkin. Ystäväni kehui verhojani aivan ihaniksi ja kysyi, mistä olen ne löytänyt. Vastaukseni "Ellokselta" rytisti kysyjän innostuneet kasvot pettyneiksi.

Miksi ns. tavallisten ketjujen tuotteita pitää hävetä siinä määrin, ettei viitsi sanoa, mistä on ne hankkinut. Varsinkin kun yksi jos toinenkin on ostanut ainakin jotakin jostakin edullisesta liikkeestä. Ja miksei olisi? Raha ei kasva puussa, isot ketjut tuottavat tavaraa kerralla sen verran, että kappalehinta saadaan painettua alas, hinta-laatusuhde on usein kohdallaan eikä tuotetta tarvitse varjella hengellään.

Meillä on Elloksen verhot, Ikean verhot ja Anttilan verhot. Jenkkisänkymme on Jyskin korkeatasoisin, mutta silti Jyskin. Parvekekukkaset on ostettu Bauhausista ja yrttien siemenet Vapaa Valinnasta. Tee-se-itse -osiosta löytyy tarina Ikea-mattomme kyyneleettömästä kohtalosta. Eilen ostin kaksi isoa pöytälamppua Hemtexistä. Niiden lähtöhinta oli ollut 49,90, mutta minä en maksanut niistä edes sitä. Maksoin 24,90 ja sain toisen kaupan päälle, olivat nähkääs poistotuotteita ja viimeisiä kappaleita. En ehkä näissä tapauksissa tunne ylpeyttä merkeistä mutta voin rehellisesti myöntää pitäväni kaikesta, mitä olen ostanut.

Eettiset syyt ovat asia erikseen. Mutta muistaako kukaan, että kalliskin design voidaan yhtä hyvin teetättää halpatyövoimalla? Hinta ei aina takaa hyviä työolosuhteita, vaan rahat päätyvät johtoportaan taskuihin.

Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin. Minä rakastan designia. Rakastan kauniita, hyvin suunniteltuja asioita ja luksusta. Jos ja kun joskus tienaan enemmän, hankin juuri sellaisia asioita, joista itse pidän, enkä anna hintalapun hidastaa itseäni yhtä paljon. Mutta designin ei saa antaa pyörittää elämäänsä enempää kuin mihin on varaa. Velkakierre ei naurata, eikä ulosottomiehiä kiinnosta, miksi joku tietty valaisin, laukku tai tuoli oli pakko saada.

Mikä sitä paitsi on designia? Pasi kysyy tätä minulta jatkuvasti ja aina pidän saman luennon. Tosi asia on kuitenkin sekin, että joku on suunnitellut ne halvatkin tuotteet. Ehkä joku, joka ei ole vielä breikannut, ehkä joku tulevaisuuden tärkeä. Ehkä joku aliarvostettu ressu, jota ei ole siunattu loistavilla verkostoitumiskyvyillä tai auliisti sijoittavilla sukulaisilla. Ehkä joku oikeasti lahjaton. Ihminen kuitenkin. Ikään kuin jokainen designeriksi itseään kutsuva olisi ylipäätään lahjakas. Ja jotkut design-tuotteet ovat suosionsa vuoksi menettäneet silmissäni jo teränsä. Uskon, että aihetta minua enemmän rakastavat päästävät tuskaisen huokaisun tunnistaessaan sisustuslehtien sivuilta kerta toisensa jälkeen samat kliseet (minä tunnistan vasta osan). Järjen ja tunteen monimutkainen suhde tulee esille niinkin arkipäiväisissä asioissa kuin koti ja ostaminen. Tilitilanteen lisäksi pitäisi aina ottaa huomioon tunnepuolikin: mistä oikeasti itse pitää ja mikä miellyttää omaa silmää.

Jos Maria Lund häpeää Seppälän kenkiä, miksei hän häpeä ”vintagea”? Vintagehan tarkoittaa yleensä käytettyä tavaraa, jota haalitaan kirpputoreilta ja kirpputorien jos minkä pitäisi kammottaa hienohelmoja. Mutta second hand onkin trendi. Ajan patina on kaunista, ja muutama raihnainen esine tuo sisustukseen henkeä. Kokonainen kokoelma ruostuvia ruoantähteitä on jo ihan toinen juttu. Nimittäin välillä vanhan ja käytetyn palvonta saa naurettavat mittasuhteet. Ihmiset ostavat kilpaa vanhoja säilykepurkkeja ja maalitölkkejä: ”Katso miten ihana! Juuri tältä roskat näyttivät silloin, kun minä olin vielä lapsi!”. Enpä ole vielä kenenkään avohyllyssä nähnyt Jalostajan hernekeittopurkkia, vaikkei sen ilme olekaan vuosien saatossa muuttunut juuri mitenkään. Jos sen valmistus loppuisi, pesisivätkö ihmiset viimeiset kappaleet talteen koristeeksi tai myyntiin? Varmasti.

Tähän loppuun laitan vielä pari kuvaa hyi-hyi-Hemtexin lampuista, jotka olen junttimaisuuttani ostanut. Voihan olla, että jonain päivänä, kun kyllästyn näihin, Maria Lund ostaa nämä kirpputorilta ja esittelee Glorian kodissa vintagelöytönä.

Pahoittelen tarraa pohjassa. Lamppu ei ole vielä ehtinyt kotiutua.

Kuva on tosiaan pikkuhuoneesta, jota ei ole vielä tapetoitu. Tässä näette ensimmäistä kertaa vilauksen antiikkisesta kirjoituspöydästäni. Pahoittelen nurkan roinaa (Pasi ilmeisesti ei, koska kasa "miekkoja" ja muuta "tärkeää" on nojannut nurkkaan jo vuoden). Lampun lasinen, läpinäkyvä jalka on ihastukseni kohde. Sain kaupan päälle toisenkin kappaleen, mutta valkoisia ei harmikseni ollut enempää. Violetteja oli vaikka kuinka, mutta se taas ei ole minun värini. Onneksi myyjä muisti, että varastossa on vielä yksi musta. Ja se asuu nyt olohuoneessamme, sanokaa mitä sanotte.

Tuolin luuranko, ikuiset lautaset ja kuuppako se oli

2010-06-03T20:15:00.004+03:00

Poikkesin tänään kotimatkalla Ekotorille. Ajattelin vain nopeasti vilkaista, löytyisikö parvekkeelle pöytää. Arvatenkin kävi juuri niin kuin aina: silloin kun etsii jotakin tiettyä, löytää varmasti jotain ihan muuta. Ihanaa muuta.

Olin haljeta nähdessäni tämän tuolin! Olen jo pari vuotta ihaillut metallisia, alastomia, luurankoja muistuttavia designtuoleja. Ne maksavat omaisuuden, vaikka niissä ei ole juuri lainkaan substanssia. Minä maksoin tästä täydellisen muotoisesta, hengittävästä kaunottaresta 4 euroa. Taidan maalata mustaksi jonain päivänä. Ihan koko hienoutta kuvasta ei näe, sillä minulle tuli kiusaus esitellä toinen löytöni samassa kuvassa: Sprithai Superwaren melamiinilautaset 40 senttiä kipale! Ja miten ihanissa väreissä! Näiden lisäksi on vielä kaksi hieman syvempää lautasta. Nämä kestävät ikuisesti. Nämä ovat täydelliset pikniklautaset. Ja mikä parasta - tässä iässä kun ystävillä alkaa kylästellessä olla mukana jälkikasvua - nämä voi huoletta kattaa pienenkin ihmisen eteen.

Tämä uniikki kulho maksoi 8 euroa. Aivan käsittämättömän hieno, ja suurella vaivalla taivuteltu, väännetty, hitsaattu, taottu tai miten ikinä joku onkin tämän omilla käsillään onnistunut luomaan. En osaa vielä sanoa, mitä laitan tähän esille, mutta sen on oltava jotain, mikä ei peitä kulhon kaunista käsityön jälkeä kokonaan. En ymmärrä, miten tällaista kädentaitoa on joku tuonut romulaatikossa toisten myytäväksi. Toisaalta, kassahenkilö ei tiennyt kulhoa käännellessään, mikä esine on. Hetken mietittyään hän luki viivakoodin yleisroinan kohdalta ja kirjoitti koneelle "kuuppa".

Kirppikselle jäikin muutama hauska löytö. Mm. puusta taidokkaasti veistetty ja kauniisti maalattu vanha keinuhevonen (35 euroa! Veikkaan, että asiantuntijat heittäisivät vähintään ykkösen eteen.) ja ison legopalikan näköinen keltainen pikkuhylly, jossa oli pyörät alla (2 euroa). Go get 'em!

Maalia pintaan, valoa kansalle

2010-06-02T21:17:00.003+03:00

Uusi ilme spray-maalin hinnalla! Tarvitset (yllätys yllätys) spray-maalia, maalarinteippiä ja sanomalehteä. Lisäksi tarvitset hirveän hyvät hermot tai puolison, joka käskee tasaiseen tahtiin rauhoittumaan, jos sinulla on yhtä huono tuuri purkkien kanssa kuin meillä ja saat a)sylkevän b)vuotavan tai c)väärään suuntaan suihkuttavan kappaleen. Tuttuun tapaan unohdin tarkistaa ennen-kuvien laadun ennen työn aloittamista, joten projektin alkuvaihe jää teiltä tuttuun tapaan melkoiseen sumuun.

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

ENNEN:

JÄLKEEN:

Olemme tosiaan vähän maalailleet viime aikoina. Kuparinvärinen lamppu on Pasin edellisestä asunnosta. Sen valossa voimakkaan punertava väri ei tuntunut sopivan mihinkään, ja lamppu joutui melkein vuodeksi kaappiin odottamaan tuomiota. Nyt se istuu makuuhuoneeseen kauniisti. Toiveissa on hankkia siihen vielä pitempi ketju, jotta sen ei tarvitsisi killua niin lähellä kattoa. Keltaiseksi maalatut lamput olivat jo saaneet roskistuomion: kattolamppu ystävältäni ja pöytälamppu minulta itseltäni. Keltaisen korostevärin löydettyäni se idea sitten tulikin. Ei roskiin vaan maalin alle! Yksi pienempi kattolamppu on tällä hetkellä vielä kuivumassa, se pääsee eteiseen mustassa lookissa. Pieni lasipöytä maksoi kirppiksellä 5 euroa, taitaa olla Ikean tuotantoa. Jalan väri oli kuitenkin samaa kammottavaa sarjaa maalatun pöytälampun vanhan värin kanssa. Mutta oh, millainen se onkaan mattamustana! Pöytä pääsee pikkuhuoneeseen jahka joku ostaa meidän punaisen sohvamme pois (40 euroa, lähes istumaton ja uusi, vinkvink).

Paljon onnea Jenny ja Pasi!

2010-06-02T21:04:00.006+03:00

Vietimme eilen 2-vuotispäiväämme. Minä tein Pasille aamupalan ja annoin pienen lahjan. Pasi toi minulle kukkia töiden jälkeen ja laittoi meille kokonaisen menun. No, jos ihan totta puhutaan, leivoin raparperipiirakan jälkiruokaa varten itse ja tein salaattikastikkeen, koska ne ovat se minun juttuni :).

Alkuruokana oli brietä karpalohyytelön, mansikoiden ja kirsikoiden kera.

Olin ilmeisesti niin liikuttunut, että kamerankin linssi sumeni... Pääruoasta sain sentään tunnistettavan kuvan. Pasi tarjosi juhlan kunniaksi paneroitua, basilikalla maustettua lohta, paneroitua fetaa, uusia perunoita ja raikkaan salaatin.

Jälkiruoka, raparperipiirakka ja vaniljakermajäätelö, jäivät kuvaamatta. Saattoivat kadota lautaselta niin nopeasti, tai sitten ruoan kanssa nautitulla kuohujuomalla oli osansa unohduksessa.

Vapaa-aikaa, kiitos!

2010-05-27T22:53:00.003+03:00

Pikkuhuoneen uudet tapetit odottavat muovipussissa pääsyä seinälle. Ensin pitäisi maalatakin, ettei maalaa sitten tapettia, mutta maaliahan ei ole. Sitäpaitsi vielä ei ole varmuutta edes siitä, että edellisen - jo kertaalleen maalatun - tapetin päälle voi tapetoida. Ja kuka tapetoinnin ylipäätään hoitaisi? Pasin isä tapetoi meille viime kesänä. Haluan yhtä hyvää jälkeä, joten en uskalla itse. Mitenköhän tässä pitäisi edetä?

Täyteläisen punainen kangassohva tarvitsee uuden omistajan. Kukahan sen veisi pois?

Sormet tahtovat askarrella. Mielessä on sata ideaa. Enkä ole leiponut ainakaan viikkoon.

Mutta minullapa on tentti huomenna. Kolme kirjaa ja yksi artikkeli suomen kielen tutkimuksen historiaa. Jo kaksi viikkoa olen istunut päivät töissä ja päntännyt illat, viime viikonlopunkin uhrasin lukemiselle. Olen nyt siinä vaiheessa, että mikä tahansa homma kuulostaa hauskemmalta, tärkeämmältä ja kiireellisemmältä. "Eikö juuri nyt olisikin aivan ehdottomasti hyvä hetki pyykätä / askarrella passille säilytystasku / pelata Super Mario Bros loppuun / lakata kynnet?" Itsekuri on kovalla koetuksella. Onneksi tenttejä ei ole jäljellä enää montaakaan ennen valmistumista.

Huomenna koittaa väliaikainen vapaus! Tentin jälkeen aion tavata ystäviä, levätä ja heti levon jälkeen askarrella! Katsokaa tätäkin projektia, joka ei ole edennyt sitten kevään tulon:

Tuntuuko kenestäkään muusta oudolta käsitellä lämpimiä lankoja muulloin kuin syksyllä ja talvella? Koko talven kestänyt virkkausbuumini koki auringonvalon myötä äkkikuoleman. Vaan tämän projetin haluan valmiiksi pian, sillä olemme ostaneet pikkuhuoneeseen juuri sopivan tuolin, jonka reunalle koristepeiton voi somasti asetella (meinasin sanoa "heittää", mutta kuka rehellisesti sanottuna voisi heittää koristepeittoa yhtään mihinkään, varsinkaan jos aikoo kuvata sen. Totuuden nimissä: aion asetella sen millintarkasti!)

Missä mennään

2010-05-21T17:31:00.002+03:00

Pahoittelen pienimuotoista päivitystaukoa. Nyt on eka työviikko yliopistolla takana. Täytyy ihan aluksi ylpeänä todeta: Minulla On Oma Työhuone. Olen nyt niin tärkeä, niin tärkeä. Saan kuulemma "sisustaa" sen, miten haluan. Olen kuitenkin töissä tuolla vain kolme kuukautta, joten tuskin vien sinne mitään erikoista. Siellä on valmiiksi kaksi (!) työpöytää, kaksi tuolia ja kaksi kirjahyllyä. Hyllyssä on tyhjiä lomakelaatikoita ja kansioita, ja varastosta sain valita mieleisiäni toimistotarvikkeita. Heti toisena työpäivänäni vein pöydälle valokuvakehyksen, johon tulostin (mustavalkotulostus vanhalla printterillä) kuvan minusta ja Pasista. Vein samalla kehyksen kaveriksi kaksi samanväristä kynäkippoa. Askartelin Joutomaan pinkistä mainoksesta itselleni ovikyltin. Siinä on söpö tyttöseepra, joka leijuu vaaleanpunaisella taivaalla ilmapallosta, jossa lukee "tervetuloa". Alle liimasin maagiset sanat "Jenny Niemelä. Harjoittelija". Olen tärkeä, mutten koskaan vakava.

Toiseksi täytyy todeta, että olen viihtynyt töissä tosi hyvin. Minulla on paljon erilaisia hommia, mutta se on vain plussaa. Tylsistyn helposti, jos ei ole mitään tekemistä, tai jos on tekemistä muttei vaihtelua. Työskentelen professoreilleni ja muille opettajilleni, istun heidän kanssaan kahvilla ja mikä hurjinta: juttelen heidän kanssaan. Lisäksi olen tekemisissä mm. tutkijoiden kanssa. Tuntuu hirveän hienolta avata työhuoneen ovi omilla avaimillaan ja saada sateenvarjo lainaan professorilta.

Pasin sisko on ollut meillä viikon verran. Hän tuli Kokkolasta tänne psykologian pääsykokeisiin. Työkiireiden jälkeen on ohjelmassa ollut siis yhteistä ajanviettoa, joten blogistelua ei ole ehtinyt ajatellakaan. Suklaafonduekin on testattu :)!

Ehdottomasti odotetuin ajanvietteeni toteutui viimein: kävimme Ikeassa. Ostimme kaikkea ihanaa. Pääsen kuitenkin kuvaamaan niitä vasta, kun Pasin sisko on lähtenyt ja saamme atjan takaisin varastoon JA kun joku on ostanut punaisen sohvamme pois tieltä. Jep, lähes kaikki ostokset tulevat pikkuhuoneeseen. Tapettikin on valittu ja tilattu ja saapunut vaan ei noudettu, meillä kun ei ole omaa autoa. Huoneesta tulee tosi ihana vielä joskus. En ole vielä päässyt näyttämään ihanaa antiikkista kirjoituspöytäänikään, kun en millään haluaisi kuvata sitä nykyistä seinäpintaa vasten.

Suomalaisen klassikon Hymy-helistiminen valmistus lopetetaan. Uutisesta järkyttyineinä tilasimme äkkiä yhden. Ei, meillä ei ole vielä pariin vuoteen mitään Sellaisia Uutisia, mutta tämä piti hankkia etukäteen nyt kun vielä voi.

Me tilasimme tämän keltaisen. Harmiksemme siinä olikin kuvasta poiketen maalatut siniset kasvot, eikä ruskeita. Mutta ei se mitään, hauska se on siltikin. Ja joo, herättää kaikenlaisia ajatuksia, joita ei vielä saa miettiä ;).

Iloa kukista!

2010-05-14T16:24:00.002+03:00

Aluksikin iso kiitos Alinorelle ihanasta palkinnosta blogillemme! :) Tuli hirveän hyvä mieli! Haluan laittaa tunnustuksen kiertoon Joutomaan Reetalle, lahjakkaalle valokuvaajalle Suville sekä Annelle, jonka blogi saa minut aina hytkymään naurusta. Bonuskukka hauskasta seurasta, kivasta blogista ja kukkaostoskyydistä vielä Emmille!

Sitten muihin kukkasiin. Nimittäin parvekekukkasiin. Kävin tänään tosiaan Emmin kanssa ruotsin tentin jälkeen torilla mansikkaostoksilla, ja päätimme siinä samassa hankkia kukatkin. Mutta sitten saimme "kuningasidean" lähteä Emmin isän kyydillä Plantageniin asti. Oli muuten viimeinen kerta kyseisessä kukkahallissa. Tavallisia kukkia ei ollut (ei yhtä ainoata orvokkia!) tai sitten ne olivat ihan kamalassa kunnossa. Ostin kuitenkin Siperianunikon ja pari surkeaa petuniaa etukupongilla. Onneksi viereisen Bauhausin kesäpihalta sai orvokkeja kaikissa mahdollisissa väreissä 10 kpl vitosella! Päätin tänä vuonna mennä mahdollisimman perussetillä ja pienellä rahalla. Viime vuonna laitoimme partsikukkiin 60 euroa, eikä kauniista kukista selvinnyt kuumalla parvekkeella kuin enkelikello. Nyt meni 12 euroa 15 kukkaan, ja näiden pitäisi jopa kestää.

Parvekekalusto pitäisi uusia. Varsinkin, kun yrttitarhamme on vallannut koko pöydän!

Saa nähdä, talvehtiko viimekesäinen mehitähti. Kuolleeltahan tuo näyttää, mutta annan mahdollisuuden <:).

Kenzo-kuva, tsih. Minulla on muuten aika täysi Kenzon hajuvesi, jota en voi enää käyttää, sillä migreenini käynnistyy sen vaikutuksesta heti. Löytyykö lukijoista käyttäjää? :)

When life gives you lemons... make pillows!

2010-05-13T12:42:00.003+03:00

Nyt on olkkarin tyynynpäällisten vaihto viimein kokonaisuudessaan valmis. Ompelin ekaa kertaa kanttinauhareunalliset tyynyt, ja voin kyllä sanoa, että aikaa meni moninkertainen määrä kuin tavalliseen reunaan. Ei se mitään, lopputulos on kiva. Vieläkin mietin, että olisi ehkä pitänyt tehdä 40 x 40 cm eikä 50 x 50 cm. Toisaalta kangas (on muuten saman firman kuin se puhelinkuvioinen) on niin raikas, etten raaskinut pilkkoa sitruunoita enempää.

Tein taas kaksipuoliset tyynyt, niin saa välillä käännellä :).

Toisen tyynyn kääntöpuolella on roiskeita, toiseen töhersin sitruunankuvatuksen. Kuvassa ovat vasta kuivumassa ja ryppyiset ennen silitystä.

Ompelurasia munakennosta

2010-05-10T13:06:00.004+03:00

Kaikilla on varmasti joku hirveä askartelukokemus seurankunnan kerhosta tms., jossa munakennosta leikattuja kupposia piti maalaamalla ja liimaamalla "koristella" milloin mihinkin kammottavaan kötystykseen. Seuraavaksi esitän loistavan idean (joka on lähtöisin Country Livingin kierrätysaiheisista askarteluvinkeistä), jolla pääsette eroon munakennoaskartelun jättämistä traumoista. Joo-o, kyllä vain: maailman epäesteettisin askartelumateriaali (kuten tämä pulttibois-sketsikin todistaa) on viimeinkin löytänyt soman käyttötarkoituksen!

Ompelurasia

Tarvitset:
munakennon
servettilakkaa tai liimaa
kuumaliimaa
paperia, tapettia tai kangasta
pehmikettä (vaahtomuovi, styrox, vanu, kangassilppu, anything goes)
+ koristeluun mitä ikinä keksitkin (parhaus-pisteitä saat aina, kun käytät jotain, mitä sinulla on entuudestaan etkä osta uutta)

Tee siis näin:

1. Tavalliset munakennot ovat somia valmiiksi. Minulla oli kuitenkin pahvinkeräysmateriaalin seassa ainostaan nämä Pirkan vapaan kanan munien kennot, joissa on ruma tarra päällä. Ehdottoman hyvä puoli näissä kennoissa on kuitenkin se, että kansi on tasainen, mikä mahdollistaa sekä sisäpuolen paremman hyödyntämisen että helpon ulkopuolen päällystämisen. Siispä tarra pois ja kivempaa materiaalia tilalle.

2. Jos käytössäsi on vain niukasti haluamaasi päällistä, tee oikeanmuotoinen "kaava" suttupaperille (esim. mainos) niin et varmasti tuhoa hyvää materiaaliasi kamppaillessasi munakennon kummallisten muotojen kanssa.

3. Jäljennä kaava oikeaan päälliseen. Jos kuvion kohdistuksella ei ole väliä, piirrä taustapuolelle. Itse olin valinnut raidallisen tapettinäytteen, joten piirsin rajat lyijykynällä oikealle puolelle (leikkaamisen jälkeen pienet lyijykynän jäljet voi kumittaa).

4. Kiinnitä joko liimalla tai servettilakalla. Servettilakan hyvä puoli on se, että lakkaa levitetään myös paperin päälle, jolloin pinnasta tulee kiiltävä ja kestävä. Liimauksen kuivuttua voit leikata reiät helposti munakennon reunoja pitkin. Reiät voi tietenkin tehdä etukäteenkin, jos on varma kohdistuksen onnistumisesta.

5. Koristele. Tämän ekorasian nauhat ovat peräisin uusista vaatteista, kuten topeista, joissa on nykyisin lähes aina nauhan pätkät ripustamista varten. Nauhat täytyy kuitenkin saksia pois ennen käyttöä, ellei halua niiden vilkkuvan kainaloista. Minä saksin omani aina talteen. Kultaiset perhoset on kuviolävistäjän avulla leikattu suklaakääreestä. Naru on lahjapaketista.

Ompelurasiassa saa olla reilusti kukkahattutäti-asennetta.

6. Tee sisäpuolelle muutama neulatyyny ja kiinnitä ne kuumaliimalla (tavallinenkin liima käy, vaikkei ole yhtä näppärä). Askartele kansipuolelle esim. pehmuste, johon voi neulojen lisäksi ripustaa vaikkapa sakset. Voit myös ommella pieniä pussukoita tai askarrella hauskoja kennon sopivia rasioita. Munakennon oivallisen muodon huomaat viimeistään silloin, kun asetat ompelulankasi kennoon pystyyn: täydellistä!

Pieni pussukka kätkee sisäänsä napit.

Tein myös pienen version, jonka voin vaikka arpoa (ilman ompelutarvikkeita), jos kiinnostuneita löytyy. :)

Savulohi-kasvispasteijat

2010-05-09T14:46:00.008+03:00

Taitaa olla minunkin aika tehdä postaus jo aika kohtuuttomaksi venyneen tauon jälkeen...

Jenny kävi toissapäivänä Stockmannin herkusta ostamassa hyvänkokoisen, kokonaisen, (lämmin)savulohen. Päivän ruokaa siitä valmistaessamme (savulohipastaa) tajusimme, että sitähän jää aivan tolkuton määrä vielä jäljelle. Piti siis keksiä jotain mihin käyttää ylimääräiset lohet. Aluksi ajattelimme piirakkaa, mutta totesimme, että pakastettavuus voisi olla ihan hyvä idea. Käytännönläheisenä ideana sitten tulikin pienet suolaiset, eli saanen esitellä savulohi-kasvispasteijat!

Valmistus on kovin yksinkertaista. Aluksi leikkasimme nelisen siivua kesäkurpitsaa (jotain 0,5 ja 1 sentin väliltä paksuudeltaan), jotka suolasimme molemmin puolin. Ylimääräisen nesteen pyyhimme hetken päästä pois viipaleiden pinnalta. Ruskistimme viipaleet öljyssä pannulla ja pilkoimme ne pieniksi kuutioiksi. Ruskistimme myös karkeasti arvioiden viidesosan paprikaa (kuutioina), sekä pienen nipun parsakaalta pieneksi silputtuna. Näiden lisäksi keitimme pari annosta jasmiiniriisiä. Sekoitimme vihannekset, riisin ja savukalaa kulhossa (riisiä jäi vähän ylikin asti, sekoitussuhde on varmaankin makuasia :) ), ja maustoimme sen suolalla ja sitruunapippurilla.

Laitoimme täytettä kaupasta ostetun lehtitaikinan sisälle (tällaisesta pasteijoita tulee 12 kappaletta), ja painelimme reunat haarukalla kiinni. Sivelimme päälle reilusti kananmunaa, ja koristelimme seesamin ja kurpitsan siemenillä. Paisto keskitasolla 225 astetta, kunnes kullanruskeita.

Puhtautta ja puoliruokaa

2010-05-09T14:28:00.002+03:00

Meidän piti eilen päästä Ikeaan, mutta seisottuamme bussipysäkillä paleltumassa turhaan 25 minuuttia päätimme, ettei kannata odottaa kauempaa (ties vaikka Ikeaan päästyämme emme sitten pääsisi pois, jos bussit ovat noin epäluotettavia) ja jäimme tekemään pikkuostoksia kaupungille. Hankimme viimein terässaippuan. Teemme kalaa melko usein, eikä kalan haju ole käsissä kovin miellyttävä. Nyt se lähtee helposti! Indiskasta Pasi osti lime-kaneli-rooibosteetä, ja Latte cafésta ostimme hyvää kahvia. Siellä on muuten ihan mahtava valkoima erikoiskahveja ja -teelaatuja, sekä ihanaa juustokakkua!

Indiskasta ostimme myös kierrätysmateriaalista, japanilaisista? mainoslehtisistä, tehdyn hauskan korin. Wii-pelit ja -ohjaimet eivät mahdu tv-tason laatikoihin (ne kun ovat täynnä playstation-pelejä ja dvd:itä), joten ne ovat lojuneet iljettävästi hyllyllä. Nyt ne on tosi somat värikkäässä ekokorissaan! Otin kuvan illalla ilman kunnon valoa, joten hieno kori ei ihan pääse oikeuksiinsa :/.

Löysin mielenkiintoista hilloa. Oikeastaan jo ennen vappua, mutta unohdin bloggailla asiasta :).

Hillo pääsi persikoiden kera tämän pirteän vappukakun väliin. Raastoin sienikakkupohjaan yhden sitruunankuoren ja kostutin kakun itsetehdyllä sitruunamehulla. Oli tosi hyvää, vaikka itse sanonkin! Kakun alla on pari yllärilahjaksi saamaamme Ikean Drömmar-kakunalusta. Aluset ovat kätevästi muoviset, joten ne voi pestä ja käyttää yhä uudelleen: mahtavaa! Näitä tuli 4 erilaista paketissa... minä en tietenkään voinut tyytyä käyttämään yhtä kerralla. Tarjotin on myös Ikeasta, tosin hankittu lähes vuosi sitten.

Aina silloin tällöin pitää tekaista helppo kasvisfetapiiras. Tätä tehdessämme odotimme vieraita. Kävi kuitenkin niin, että vieraat peruivat, ja olimme hiukan pulassa kakun, piiraan ja munkkien kanssa. Kiitos vielä Eerolle, Jaanalle ja pikku-Juliukselle, jotka auttoivat meitä selviämään syömisestä!

Kusudama-kukkasia

2010-05-05T15:46:00.005+03:00

Uusi asetelma olkkariin. Törmäsin aivan ihanaan BLACK.WHITE.YELLOW-nimiseen blogiin (väreiltään ihan loistavaa inspistä meidän mustavalkokeltaiseen olohuoneeseen!). Blogin omistaja oli löytänyt kuvan paperisesta, pallonmuotoisesta kukkakimpusta, jota sai jostain ostaa. Eräs kommentoija tiesi kuitenkin sanoa, että kyseessä on kusudama -kukkapallo. Ja minut tuntien muuta ei tarvita: olin hetkessä googlettanut ohjeen ja taitellut muutaman kukkasen. Itse en koonnut kukkiani palloksi (ehkä teen vielä sellaisenkin), vaan asettelin ne puuhelmien ja lasihelmien kanssa somistamaan kynttiläasetelmaa. Loviisan aitasta ostetut kirjainpallot saivat jatkaa edellisestä asetelmasta, ne ovat niin ihanat.

Kukkaset on muuten taiteltu Diorin hopeisesta lahjapaperista (säästin jouluna, ihana kosmetiikkapaketti oli äidiltäni <3), Marimekon raidallisesta kassista ja raidallisesta tapetista. Kaunista ei kannata heittää hukkaan!

Mikä se on?

2010-05-05T15:28:00.003+03:00

Tein ystäväni kanssa ohikulkumatkalla pikavisiitin ihan kammottavalle pikkupikkukirppikselle. Siellä haisi kamalalta, tavarat olivat epäsiisteinä kasoina pienenpienessä tilassa, rumia kahvikuppeja oli esillä lattiallakin ja paikalla oleva myyjä oli vähintäänkin luotaantyöntävä. Jos olisin ollut yksin, olisin kääntynyt pois suoraan ovelta, mutta ystäväni halusi välttämättä käydä katsomassa kellarikerroksen vaateläjiä. Itse en suostunut korkokengissä laskeutumaan kaiteettomia betoniportaita, joten jäin "ihastuttavan" myyjän kanssa yläkertaan. (Jos totta puhutaan, olin ihan varma, että jos me molemmat menemme tyhmyyksissämme kellariin, mies ajaa meidät nurkkaan ja lukitsee meidät sinne vuosiksi. Vainoharhaista tai ei, olen mielummin varovainen ja elossa kuin toisinpäin.)
No kuitenkin, siinä kuikullessani huomasin hyllyllä hassun esineen. Kysyin varmuudeksi myyjältä, mikä kapistus mahtaa olla, mutta hän sanoi, ettei hän vaan tiedä mutta kahdella eurolla saan. Ja minähän ostin. Ystäväni kysyi kellarista kiivettyään heti: Mikä toi on? Selitin, että siinä on mun uusi minifondueni. Kehikko on metallia, alla on paikka kynttilälle ja keraamisen kulhon saa pois. Ajattelin, että se on mainio suklaafondue tai pikkuinen juustofondue, meillä kun ei moista kapinetta vielä ole. Juustofonduenkin voi tehdä valmiiksi hellalla tai mikrossa, mutta tuossa sen saa pidettyä sulana. Ihanan hassu kapine kerta kaikkiaan :).

Matot ostin 16 eurolla Ekotorilta. Ne on tampattu, imuroitu ja käsitelty tarraharjalla ennen kuvausta. Vaalea tulee pikkuhuoneeseen, kunhan saan sen pestyä (onneksi vain lähes huomaamatonta pikkulikaa). Tummassa matossa oli pientä kulumaa yhdessä kohtaa, kuten kuvasta näkyy, mutta matto on meillä ruokapöydän alla, joten kulunutta kohtaa ei näe. Matto on ihanan iso, hyväntuntuinen jalkojen alla... ja minusta sittenkin liian synkkä meille. Pasista se on ihan hyvä, mutta minua se ainakin vielä häiritsee. Kuvaan kun saan pöytätekstiilit vaihdettua.

Keltainen toukokuu

2010-05-03T11:20:00.002+03:00

Keltaisen tehostevärin lisääminen olohuoneeseen jatkuu. Pääsin tosiaan käymään Eurokirppiksellä viime viikolla, ja mukaan tarttui muutama mainio keltainen juttu. Ylemmässä kuvassa on jälleen yksi lokero olohuoneen hyllystä. Keltainen maljakko on Muurlan, ja maksoi kirpputorilla 3 euroa. Läpikuultava keltainen lasi tuo mieleeni Kartellin keltaisen Fly -valaisimen, josta olen haaveillut jo jonkin aikaa.

En ole fleece-tyyppisten torkkuhuopien ystävä, mutta mustalla reunustettu keltainen oli huippulöytö. Materiaali ei ole sellaista tyypillistä, pehmeää fleeceä, vaan pinta on kestävän oloista. Väri on ihan nappiin ja mikä parasta: huopa on levitettynä ruhtinaallisen kokoinen, joten mahdumme molemmat käpertymään siihen.

Naurettava esillepano syntyi vapunaattona siivouksen yhteydessä. Hevospää ja ankka ovat kirpputoriostoksia. Hevosen alle olen jo kauan etsinyt oikean kokoista kuutionmuotoista mustaa laatikkoa, jotta saisin sen näyttämään taideveistokselta. Ankka päätyy muualle. Musta lyhty on joululahja Pasin äidiltä.

Jälleen lokerohyllystä. Askartelin kirjaintaulun torstaina. Simppeli kuva-aihe selittyy meidän tieteenalojemme kautta: Pb on lyijyn kemiallinen merkki, toisaalta p ja b kuvaavat kahden samapaikkaisen klusiilin soinnillinen-soinniton -oppositiota. Pingviinipojan askartelin Pasille hänen löytämästään vauvanukesta kaksi vuotta sitten.

Bonuksena kuva yhdestä lempimekostani, Jojo & Maloun dalihenkisestä kelloprinttimekosta, jonka Pasi on minulle ostanut (maksanut) lahjaksi.

Retroa keittiöön

2010-05-03T10:28:00.005+03:00

Värikylläiset retroprintit ja hassut esineet viehättävät minua. Hassua kyllä, värikkäimmät ja omalla tavallaan myös humoristisimmat asiat löytävät helpoiten paikkansa keittiöstä, enkä useimpia näistä esineistä muualle asuntoon huolisikaan. Keittiö on kai sitten se "hauska" paikka, ainakin useimmista keittiöistä löytää hassuja jääkaappimagneetteja, värikkään esiliinan tai hullunkurisen tiskirätin.

Keittiön pyyhetelineen päällä meillä on tällä hetkellä uusin kirpputorilöytöni "Hemmets sjuk- och olycksfallsvård" -kirja, jonka ostin Eurokirppikseltä viime viikolla. Kirja on 40-luvulta ja sisältää aivan ihastuttavia kuvia vanhanaikaisissa hoitaja-asuissa tomerana työskentelevistä sairaanhoitajista, sekä hellyyttävää faktaa silloisesta välineistöstä: hoitajat mm. väsäävät selkätukia potilaiden sänkyihin nurinpäin käännetyistä tuoleista. Kirjan takana oleva sydäntarjotin on mummini vanha. Pelastin sen kesämökiltä. Pin up -tarjottimen askartelin itse vanhasta metallitarjottimesta jollekin joululahjaksi, mutten ollut lopputulokseen tyytyväinen, joten se jäi meille.

Aarikan vanhat purkit ovat myös mummini vanhat ja kesämökiltä tuodut.

Lähikirppiksen ilmaiskorissa oli vanha saksalainen lehtinen, jonka sisältä löysin tämän ainokaisen värikuvan. Mainos pääsi heti kehyksiin. Paperi on ihanan paksua ja väritys ihanan... miten sitä nyt kuvaisi... akvarellimainen?

Tämä vihreä lasikannu lähti viime vuonna mukaan kirpputorilta Tukholmasta. Kannun väri ja muoto hurmasivat minut heti. Välillä tuntuu todella oudolta, että minuun vetoavat monissa asioissa molemmat ääripäät. Muotoilussa kaksijakoisuus näkyy runsaan ja suoraviivaisen kummallisena liittona. Eilen katoin kahvipöytään tämän mehukannun, vaikka maitokannuna toimi Selettin valkoinen, moderni kannu. Lopputulos ei silti ollut riitasointuinen.

Tuulihatut kylmäsavulohitäytteellä

2010-04-29T10:20:00.003+03:00

Ajattelin valmistaa vapuksi herkullisia tuulihattuja. Äiti ja mummi tekevät tuulihattuja lähes kaikkiin juhliin, joten minunkin täytyy jatkaa perinnettä. Äitini bravuuri on kylmäsavuporotäyte, mummini suosii puolestaan mätiä. Minä en välitä mädistä lainkaan, eikä poroa saa järkevään hintaan täällä etelässä. Tonnikalan syömisestä on tullut epäeettistä (ja onhan se aika epäjuhlallistakin purkitettuna), joten lohella mennään!

Taikina on helppo, mutta vatkaaminen voi vaatia vähän hermoja taikinan koostumuksen vuoksi.

Tarvitset:

6 dl vettä
200 g voita tai margariinia
3,5 dl hienoja vehnäjauhoja
5 munaa

Tee näin:
Kiehauta vesi ja voi. Vatkaa sekaan jauhot. Anna kiehua hetken, kunnes taikina irtoaa reunoista helposti. Anna jäähtyä. Vatkaa munat jäähtyneeseen taikinaan. Sekoita voimakkaasti. Pursota tulihatut pellille (mummin tapa) tai nostele pellille pienehköjä nötösiä lusikalla (äitini tapa). Jätä hieman väliä, sillä tuulihatut moninkertaistuvat uunissa. Annoksesta tulee n. 3 pellillistä hattuja, joten jos et ole järjestämässä juhlia, muista pakastaa loput hatut ennen täyttämistä, ne säilyvät pakkasessa mainiosti. Paista 200-220 asteessa n. 45 minuuttia. Uunia ei saa paiston aikana availla, etteivät hattuset lässähdä. Viimeiset 5 paistominuuttia uunia pidetään kuitenkin hieman auki (en tiedä miksi, mutta näin sanovat sekä äiti että mummi, joten parasta uskoa).

Täyte:

ranskankermaa
kylmäsavulohta
tuorekurkkua raasteena (purista vesi pois)
suolakurkkua
ruohosipulia
juustoraastetta
suolaa
pippuria
hieman tuoretta basilikaa

Ainekset on kätevä heittää silppuriin. Tuorekurkku kannattaa kuitenkin raastaa ensin, jotta ylimääräisestä nesteestä pääsee eroon. Juustoraastetta ei myöskään tarvitse silputa vaan sen voi sekoittaa joukkoon lusikalla.

Valmista tahnaa. Tarkista maku. Tahna saa maistua hieman suolaiselta, sillä tuulihatut eivät itsessään maistu juuri miltään. Halkaise ja täytä hatut. Säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. Tuulihatut ovat ehdottomasti parhaimmillaan, kun ne ovat saaneet makustua jääkaapissa jonkin aikaa.

Kulhollinen hyvyyksiä.

I am making art

2010-04-27T12:12:00.004+03:00

Erilaisista, yksinkertaisistakin, materiaaleista on hauskaa koota mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Olen kollaasien ja sekatekniikan ystävä. Valitsimme Pasin kanssa olohuoneen uudeksi aksenttiväriksi keltaisen. Minulla on mielessäni 4 paikkaa, johon keltaista haluan, ja kaikki niistä toteutetaan itse. Ensimmäinen on jo jonkin aikaa pääni sisällä odotellut tauluprojekti. Seinälle nämä eivät vielä ole ehtineet, ja kuviin tuli ikävä heijastus, mutta halusin silti blogata näistä jo :). Mietin vielä, maalaanko kehyksiä keltaiseksi tai mustaksi. Taulut tulevat kyllä keittiön viereiselle seinälle, joten puunvärinenkin toimii, koska keittiön pöytä on samaa sävyä, ja lattiakin melkein. Otan parempia kuvia, kun taulut ovat seinässä. Tässä ovat iloiset stalkkerini:

PS: Idea lähti paksuista kehyksistä, joiden sisälle mahtuu pientä tavaraakin. Minulla on ennestään yksi musta, jonka sisällä on tärkeä lapsuusmuisto (pieni muovihevonen). Nämä kaksi kehystä pelastin ystävältäni, joka ei näistä enää tykännyt (ei onneksi heittänyt menemään!).

Tuunattu syöttötuoli

2010-04-25T16:39:00.003+03:00

No niin! Nyt on tuoli viimein kuvattu, ja ihan kohta se pääsee käyttäjänsä ihmeteltäväksi. Tuunasin (inhoan muuten sanaa "tuunata") tuolin ystäväni pyynnöstä, sillä hänen mielestään kokovalkoinen tuoli oli liian tylsä. Heillä on ihana, upouusi, suoraviivainen, mustavalkoinen keittiö, joten päätin tehdä syöttötuolistakin tyyliin sopivan.

Istuinosaan leikkasin eläinsiluetteja mustasta, oranssista ja kuviollisesta vihreästä paperista. Kuvat on kiinnitetty servettilakalla.

Yksi tuolin jaloista on koristeltu samoista materiaaleista kuvioleikkurin avulla leikatuilla perhosilla, jotka on kiinnitetty samoin kuin istuinosassa. Lisäksi kaksi pinnoista/pilpuista/välipuista/mitä ikinä on hiottu ja maalattu: toinen oranssiksi ja toinen vihreäksi. Lopuksi tuoli lakattiin kalustelakalla pari kertaa.

Ompelin tuoliin vielä kahdesta eri kankaasta pehmustetyynyt, jotta tuolia käyttävällä vauvalla olisi näin aluksi mukavampi istua. Oranssi kangas on Vallilan Myrskyä ja vihreä Marimekon Max & Moritzia.

Näin kauniilla ilmalla oli aivan välttämätöntä käydä kuvaamassa tuoli leikkikentällä :).

Palkinto!

2010-04-23T15:22:00.002+03:00

Oooh, katsokaa mitä Joutomaan Reetta Isotupa-Siltanen meille antoi! Kiitos! <3

Nukkeja

2010-04-23T12:28:00.003+03:00

Kävin toissapäivänä Joutomaassa ostamassa pikkusiskolleni soman syntymäpäiväkortin. Ihanasta pikkuputiikista löytyi sattumalta myös suloisen pelottava Amy Earlesin paperinukke Little Maple (kuvassa ylhäällä).

En ole aikaisemmin tainnut täällä mainitakaan olevani nukkeharrastaja. Minulla on kaksi nukkekotia sekä erilaisia nukkeja aina paperisista hartsisiin pallonivelnukkeihin. Olen myös tehnyt sekä kustomoinut nukkeja tilaustyönä. Tänä vuonna nukkeilu on kuitenkin jäänyt taka-alalle graduilun ja töitten vuoksi. Toinen syy nukkeilun vähentymiseen on se, että olen alkanut tehdä käsitöitä yhä enemmän 1:1 -suhteessa (eli ihmisten käyttöön) kuin miniatyyrikoossa.

Suurin osa nukeistani asuu kaapeissa, mutta silloin tällöin on kiva nostaa joku esille. Esimerkiksi hassut Momiji-nukkeni (edellisessä kuvassa alhaalla) ovat saaneet ihan oman kolon olohuoneen lokerohyllystä. Värikkäät ja pelkistytisti muotoillut Momijit eivät hyppää sisustuksessa silmään negatiivisella tavalla, sillä melkein kaikissa hyllyn lokeroissa on jotakin mielenkiintoista katseltavaa. Täytyy kuvata muutkin lokerot joskus :).

Sain eilen viimein ommeltua tuunaamaani syöttötuoliin pehmusteet. Kuvaan tuolin varmaan huomenna, kun viimeinen lakkakerros on kuivunut. Pehmustekankaista jäi muutama hyvä jämätilkku, ja Marimekon Max & Moritz -kankaan palasista ompelin Blythe-nukelleni retrohenkisen taskullisen kotelomekon kesäksi. Kaavan mekkoon löysin netistä. Olen hirmuisen tyytyväinen ensimmäiseen itse tehtyyn vuorelliseen nukenvaatteeseeni. Täytynee ommella toiselle blythelleni samanlainen.

Ruisvuokaleipä

2010-04-23T11:52:00.004+03:00

Jostain syystä sanotaan, että ruisleipä on vaikea leipoa. Ruisleivän tekeminen on taitolaji, ja onnistuminen vaatii kymmeniä kokeiluja. No eihän se näin ole, ellei tunne pakottavaa tarvetta olla käyttämättä hiivaa ja lisäämättä ruisjauhoihin mitään muuta jauhoa. Tämän ohjeen olen muokannut muutamasta erilaisesta ruisleipäreseptistä, kummalliset mitat johtuvat siitä, että kaikissa ohjeissa tehdään vähintään kaksi leipää, ja tällä ohjeella yksi. Leipä maistuu kiistatta parhaalta tuoreena, joten tällaisessa kahden hengen taloudessa olisi hölmöä tehdä monta kerralla. Muistan, kuinka paljon enemmän perhemitat ja -pakkaukset ärsyttivät sinkkuaikana. :D

Tässä siis ohje yhteen tasan varmasti onnistuvaan ruisvuokaleipään:

Vaihe 1:
1,75 dl lämmintä vettä
3 g hiivaa (pieni nokare yhdestä hiivakuution kulmasta)
1 siivu taikinajuurella tehtyä ruisleipää (käytin Oululaisen ruisvuokaleipää, tästä leivästä tulee parempaa kuin se, joten voisi melkein puhua leivän jalostamisesta)
1,25 dl ruisjauhoja (käytin luomuruisjauhoja, kiitos Emmin)

Aloita leivän tekeminen siihen vuorokauden aikaan, jolloin haluat leipää syödä. Eli jos haluat lämpimän leivän iltapalaksi, on homma aloitettava edellisenä iltana, sillä aikaa leivän valmistumiseen kuluu 27 tuntia.

Liuota hiiva lämpimään veteen. Poista leipäsiivusta kuori ja murenna se hiiva-vesiseoksen sekaan. Sekoita mukaan jauhot. Peitä pyyhkeellä tai tuorekelmulla, johon on pistelty reikiä. Anna kuplia 12 tuntia.

Vaihe 2:

Lisää juureen:

1,75 dl lämmintä vettä
1,75 dl ruisjauhoja

Peitä jälleen 12 tunniksi.

Vaihe 3

Ota talteen puoli desiä juurta seuraavaa kertaa varten (niin sinun ei tarvitse enää ostaa leipää juurta varten). Juuri säilyy jääkaapissa kuulemma viikon ja pakkasessa vuoden, joten suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Aloita seuraavalla kerralla lisäämällä sulaneeseen juureen vaiheen 2 mukaisesti lämmintä vettä ja ruisjauhoja.

Lisää vielä:
1,25 dl lämmintä vettä, johon on liuotettu
10 g hiivaa

1 rkl suolaa
1 rkl tummaa siirappia
2 dl hiivaleipäjauhoja
3 dl ruisjauhoja

Liuota hiiva veteen ja lisää seos juureen. Sekoita joukkoon loput aineet. Peitä jälleen, ja anna nousta n. 1 tunti. (Aika riittää varmasti, jos laitat taikinakulhon lavuaariin, johon on laskettu kämmintä vettä.)

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Tasoita vain varovasti, pinta saa jäädä röpelöiseksi, jotta kuoresta tulee rapea eikä sitkeä. Anna taikinan nousta vuoassa vielä tunnin ajan. (Vuoan voi myös laittaa lämpimään veteen ja peittää pyyhkeellä.)

Paista 225 asteessa noin tunnin ajan. Anna jäähtyä hetki ennen kumoamista.

Nauti leivästä, ennen kuin se loppuu!

Siivoussunnuntai

2010-04-19T11:04:00.003+03:00

Meillä oli eilen siivouspäivä. On tietenkin hirveän ihanaa, että kun yhdessä sotketaan niin yhdessä siivotaankin, mutta valitettava tosiasia on, että siivouspäivä on parisuhteelle melkoinen koettelemus :D. Vaikka yritämmekin jakaa tehtävät niin, että olemme eri huoneissa tekemässä eri asioita, aina välillä joudumme ohittamaan toisemme, eikä silloin "Pitääks sun aina / Mikset sä koskaan" -valitusta malta pitää sisällään. Varsinkin siinä vaiheessa, kun siivoaminen alkaa todenteolla väsyttää, on lähes mahdotonta välttää nalkutusta.

"Mikä tässä on niin vaikeaa, ettet sä koskaan voi tätä tehdä?"
"Minkä takia täs on aina näin monet kengät?"
"Käytäksä muka tätä vielä?"
"Ois tosi kiva, jos sä voisit alkaa huolehtimaan tästä mun kanssa"
"Ja mitähän tämä täällä tekee?"
"Just viime viikolla tämänkin pesin! Kato nyt tätäkin!"

Eilen selvisimme onneksi tosi vähällä, ja ilta puhtaassa asunnossa oli oikein rattoisa. Ylimääräiset paineet purettiin kätevästi Wii-nyrkkeilyllä. Täytyy silti sanoa, että kaikkein parasta on siivota silloin, kun on yksin kotona. On ihanaa sitten kehua itseään toiselle ja iloisena esitellä kuinka paljon on saanut aikaan. Ja aivan yhtä ihanaa on olla se, joka tulee siivottuun kotiin ja pääsee kiittelemään toista reippaudesta.

Uusi tyynynpäällinen! Päätin vaihtaa tummimmat kuosit kesäksi hiukan vaaleampiin. Löysin ale-laarista viimeisen palan mielettömän hauskaa "Who's calling?" -kangasta. Harkitsen vielä verhopalasta jääneen Mon amourin käyttöä muutamaan jäljellä olevaan tummaan tyynyyn.

Saatiin viimeinkin Kodin Ykkösestä ostamamme kello seinälle. Se joutui odottamaan laatikossa viikkotolkulla, sillä paras paikka oli hakusessa. Ensin olimme laittamassa kellon keittiöön, mutta lopulta päädyimme olohuoneeseen, osittain siitä syystä, että valkoinen kello erottui tummanharmaalta tapetilta kauniisti, ja osittain siksi, että kellonajan näkisi sohvalta ilman, että tarvitsee räpeltää kaukosäädintä. Minä päätin paikan, Pasi porasi reiän.

Sitten se joi Nalle Puh -lasista kokista ja väsähti sohvalle. Sen kuvaa ei saisi muka laittaa blogiin mutta minusta se sopii liian hyvin sisustukseen.

Tee se itse: Pikkuruinen pasifisti

2010-04-18T12:02:00.003+03:00

Ostin eräänä päivänä pussillisen muovisotilaita askartelua varten. Mukana ollut ystävä (se samainen, jolle tuunaan syöttötuolia) kritisoi ostostani ihan tosissaan sanomalla, ettei voi sietää mitään sotaan liittyvää. Ostin pikkumiehet silti, sillä minusta niistä saa mielenkiintoisia ja hauskoja juttuja aikaan. Ei tässä kukaan sotaa halua :). Todistaakseni sotamiesten hauskuuden askartelumateriaalina päätin ihan ensimmäiseksi askarrella puhelimeen puhuvasta tyypistä pasifisti-avaimenperän paheksuvalle ystävälleni.

Sydänpöksyt, peace-reppu, polkadot-kypärä ja punainen luuri. Herra Pasifisti ei uhkaa kenenkään turvallisuutta.

Tarvitset:
-sotamiehen
-akryylimaaleja ja pienen pensselin
-lakkaa
-muutaman kivan helmen tai lankaa tai nauhaa tai ketjua
-avaimenperärenkaan

Kokeile myös söpöjä eläinkuoseja!

Rauhaa ja rakkautta,

Jenny

Perhoset lentää sun keittiöön

2010-04-15T20:21:00.007+03:00

Kuten edellisessä postissa mainitsinkin, sain syöttötuolin tuunauksesta palkinnoksi kivat keittiöpyyhkeet. Siinä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki: saimme nimittäin varsinaiseksi vaivanpalkaksi Vallilan ihanaa Mon amour -kangasta, josta ompelin kauan kaipaamamme keittiön verhon.

Kuva on mustavalkoinen visuaalisista syistä (ulkona oli ruma ilma). Verhokangas on mustavalkoista, joten ette missaa mitään :). Tätä jäi vielä ihana pätkä. En osaa päättää, mitä siitä tekisin. Koristetyynynpäällisiä ei ole koskaan liikaa, mutta toisaalta haluaisin tehdä jotain muuta. Onko ehdotuksia?

Hullut päivät

2010-04-15T19:24:00.003+03:00

Tällä viikolla on vietetty hulluja päiviä. Enkä tarkoita ainoastaan Stockmannin keltaista kampanjaa, vaan elämää yleensä. Eilen oli viimeinen työpäiväni lastenhoitajana. En osannut aavistaa, kuinka surullista lähteminen on. Vanhempi lapsista, viisivuotias tyttö, oli aivan suunniltaan tunnemyrskystä ja itki lopulta lohdutonta itkua puristaen minua kaksin käsin. (Tunsin kirjaimellisesti piston sydämessäni, sillä rintaneulani aukesi halatessa ja neula upposi ihooni.) Meistä ehti viimeisen seitsemän ja puolen kuukauden aikana, jolloin hoidin heitä heidän kotonaan, tulla todella läheiset. Tuntui hassulta jutella asioista, joista lapset kai yleensä juttelevat vanhemmilleen: tyttö kysyi minulta kuolemasta, jumalasta, avaruudesta ja vanhenemisesta. Tytön pikkuveli on ihanin pikkulapsi, jonka olen koskaan tavannut ja ottaisin hänet milloin hyvänsä omakseni. Teen gradua näiden lasten kielenkehityksestä, joten tulen ainakin aineistoni kautta pitämään heidät jokapäiväisissä ajatuksissani vielä pitkään.

Perhe oli poiminut minulle kimpun pajunkissoja läksiäislahjaksi.

Tyttö oli piirtänyt ja askarrellut minulle kaksi korttia. Ylemmässä on pienen punaisen kanan talo, kana itse, munia sekä vasta kuoriutunut kiero tipu :D. Alemmassa kuvassa on talo, jonka ikkunasta vilkuttavat tyttö, hänen pikkuveljensä, minä ja naapurin tyttö. Pihalla keikailee hassu tipu pöydän päällä ja taivaalla on valtava sateenkaari. Tämä kuva liikutti minut kyyneliin, tyttö nimittäin piirtää minut aina kaikkiin kuviin, jotka esittävät tosielämän henkilöitä. Minulla on laatikossa tallessa monta piirrettyä kuvaa meistä kahdesta sydänten ympäröimänä. Voi lapsi riepua.

Eilen hulluutta lisäsi graduseminaariesitelmäni deadline. Sain kuin sainkin työni palautettua ennen puoltayötä. Nyt jännittää ensi viikolla tapahtuva "arvostelu", eli mitä opponentti, professori ja muut seminaarilaiset työstäni sanovat.

Tämän päivän hulluus liittyykin sitten jo ihan oikeisiin Hulluihin päiviin. Pasi kävi nimittäin aamulla minun nukkuessani ostamassa tämän:

Nintendo Wii. Mukana tuli Wii sportin lisäksi Wii fit plus ja tasapainolauta, joten jonkinlaista hyötyäkin kapistuksesta voi olla. Itse pelaan todella harvoin mitään videopelejä (Tekkenissä olen haka, ja Silent Hill -tyyppisiä kauhupläjäyksiä tykkään katsoa vierestä, vaikken itse uskalla ohjata), mutta yksi ehdoton suosikki minulla on ollut lapsuudesta asti...ja niinhän siinä kävi, että marssin päivällä kauppaan ostamaan Super Mario Brossin.

Meillä oli pienenä 8-bittinen Nintendo (kenellä ei?), eikä Super Mario bros 3:n voittanutta ole. Saa nähdä, millainen tämä uusi on. Olen innoissani! Pelissä on perinteisten juttujen lisäksi ainakin rupellipää-Mario ja pingviini-Mario! Poikkesin Hulluille päiville tänään vain pikaisesti (huomenna menen oikeasti) hakeakseni Herkun puolelta muutaman hyvän tarjouksen:

Balsamicoa, oliiviöljyä, hunajaista dijon-sinappia ja Stockan delicatess pestoa. Lisäksi ostin kreikkalaisen leivän ja italialaista tuorepastaa (savukinkkuraviolia), joka pääsikin peston kanssa lautaselle jo tänään. Herkut on muuten kuvattu hauskojen uusien keittiöpyyhkeidemme kanssa. Sain ne lahjaksi eräältä ystävältäni, jonka pienelle pojalle tuunaan syöttötuolia. Itse tuoli on valmis mutta siihen täytyy vielä ommella muutamat pehmustetyynyt. Ehkä tämän hullun viikon aikana ehdin nekin vielä tekemään.

Kiveltä kivelle - erään sitkeän maton muodonmuutos

2010-04-08T16:51:00.004+03:00

Tämä on tarina eräästä matosta, joka järkyttävien koettelemusten jälkeen löysi oman paikkansa maailmasta.

Meillä on kaksi valkoista Ikean Hamp-mattoa. Niiden piti asettua olohuoneeseen vierekkäin, mutta kun toinen niistä tuli taloon, oli se ihan erinäköinen, kuin se aiemmin ostettu. Hieman erisävyinen ja paljon tuuheampi. Laatu oli parantunut, jee, mutta vanha hamp joutui pikkuhuoneen erakoksi. Sattuipa niin, että tuo yksinäinen vanha matto imaisi jostain itseensä iljettävän ruosteenpunaisen tahran sekä pienemmän tumman läiskän. Elämä roskalavalla häämötti uhkaavasti.

Kunnes eräänä päivänä... Jenny katseli kivanmuotoisia kylpyhuoneen mattoja kaupassa, ja tajusi, ettei mielenkiintoisen muotokielen pitäisi suinkaan rajoittua kylpyhuoneeseen. Hän tajusi välittömästi, miten saisi viimeinkin ratkaistua kaksi pitkään mieltään painanutta ongelmaa: makuuhuoneen mattotilanteen ja pikkuhuoneen hylkiön kohtalon. Nähkääs, makuuhuoneeseen on hillittömän hankalaa löytää sopivaa mattoa. Sen pitäisi joko olla hirmusuuri, jotta sitä näkyisi parisängyn alta edes hitusen (ja silloinkin maton hienous jäisi suurimmaksi osaksi piiloon), tai sitten hirmukapea. Kapeat suorakaiteenmuotoiset matot kuuluvat käytäville. Talja kävisi, mutta yhdessäkin tiibetinlampaan pehmoisessa selkänahassa on liikaa työtä, se kun imee sisäänsä aivan kaiken.

Ja niin Jenny otti sakset käteen ja leikkasi ja leikkasi ja leikkasi, kunnes kahteen sormeen oli noussut pulleat, kirvelevät rakot, ja lattia oli peittynyt silppuun.

Nyt sänkyyn johtaa astinkivipolku. Kaikki kolme ovat erimuotoisia ja -kokoisia. Sängyn alle jäävä on kaikkein suurin. Näitä on hauska asetella lattialle, ja niillä on miellyttävää kävellä.

Reunat eivät purkaannu, eikä lanka irtoa. Riski kannatti ottaa: vanhaa likaista mattoa ei tarvinut heittää roskiin, eikä kaupasta tarvinut raahata kotiin mitään uutta.