torstai 15. heinäkuuta 2010
Kuten mainitsin, kävin viime viikolla Muoniossa vanhempieni luona. Matkaa on yli 1000 kilometriä, joten pääsen käymään vain 2-3 kertaa vuodessa. Junalla pääsee Kolariin asti, ja sieltä pitää tulla autolla hakemaan. Tällä kertaa veturi hajosi kesken matkan, ja matkaan kului yli 18 tuntia. Istumapaikalla. (Tuntuu pedussa vieläkin...auts.)





Tässä on isäni. Heti ensimmäisenä iltana suuntasimme joelle lohestamaan. En millään haluaisi kerrata illan tapahtumia, mutta olkoon menneeksi: Jo parin minuutin kuluttua vaappuun tarttui yli 10-kiloinen komea lohi. Ja parin minuutin päästä se oli haavissa. Ja parissa sekunnissa jälleen joessa. Ja sinnehän se jäi. Sain kaiken videolle... ja sitähän sitten katsottiin moneen kertaan kiroillen ja syytellen milloin haavin pitelijää, milloin vavan pitelijää ja välillä itse kohtaloakin.



Suvussani on enemmän käsillätekijöitä kuin tumpeloita. River bird -vene on isäni tekemä.



Jokirannassa on jo vuosia ollut tällainen pöllö. Emme tiedä, kuka sen on tehnyt ja kuinka se selviää joka vuosi tulvasta, mutta hellyyttävä pöllö pysyy toivottavasti jokivarren vartijana aikojen loppuun saakka :).



Kesämökillä on vietetty kaikki kesät vauvasta saakka.



Oli ihanaa, kun siskoni ja hänen poikaystävänsä päättivät tulla samaan aikaan Oulusta. En ollut nähnyt heitäkään sitten joulun. Kuvassa siis pikkusiskoni Maiju.



Ja tässä siskon siippa Tuomas, joka näyttää isältä lainatussa paidassa ihan yhdeltä seitsemästä veljeksestä. Hmmm... varmaan.. Tuomaalta?



Ja kivet kannettiin terassia reunustamaan. Kuvassa rakas siperiankissani Nedi, joka ei voi asua meillä Turussa Pasin allergian vuoksi. Nedi on maailman ihanin kissa. Paijailimme pitkään ja hartaasti jälleennäkemisen ilosta. Ja iltaisin hän odotti minua vierashuoneessa :).



Äiti oli löytänyt ikivanhoihin rottinkituoleihimme kivat päälliset ja vienyt tuolit ylemmälle terassille katoksen alle. Kaunis hirsitalo kohosi Kangosjärvelle toissakesänä ihan omin voimin.









Isän karu kasvimaa tuottaa monenlaista herkkua hitaasti mutta varmasti.

Tajusin juuri, ettei äitini ole yhdessäkään kuvassa. Täytyy muistaa ensi kerralla. Isäni täyttää 50 elokuussa, ja tarkoitus olisi pitää kunnon juhlat!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti