perjantai 2. huhtikuuta 2010
Tilasin pari viikkoa sitten Ellokselta uudet puhtaanvalkoiset lakanat (tuplaleveän pussilakanan, kaksi tyynyliinaa, aluslakanan ja helmalakanan). Olen aina rakastanut hotelleissa yöpymistä valkoisten lakanoiden tähden, ja ajattelin, että sellaiset pitäisi saada kotiinkin. Olen ehdottomasti vaaleiden lakanoiden ystävä muutenkin: meillä on tuplaleveälle peitolle ennestään valkoinen pussilakana, jossa on ohuita mustia ja harmaita raitoja ja pussilakana, jossa on vaalean harmaita medaljonkikuvioita valkoisella pohjalla. Meillä on myös yksi intialaishenkinen violettia, punaista ja kullankeltaista pursuava setti, joka tarttui joskus jostain alennusmyynnistä mukaan, mutta se on inhokkini.



Sängyn päällä keikaileva pupu on kirpputorilöytö monen vuoden takaa, ja pehmoinen aamutakki on joululahja äidiltäni.

Helmalakanan virkaa on toimittanut tähän asti yksinkertaisin taitoksin somistettu musta helmalakana, josta kyllä pidän hirveän paljon, mutta joka on silti hyvä välillä pestä. Sitä paitsi vaihtelu virkistää. En halunnut ostaa ihan samanlaista lakanaa valkoisena, joten uskaltauduin tilaamaan pitsikuvioisen laskostetun lakanan. Aluksi se vähän järkytti meitä molempia, mutta nyt, kahden yön jälkeen, olen ainakin itse jo täysin tyytyväinen siihen. Eikä siitä näy päiväpeiton kanssa kuin reuna, joten ei se kauheasti voi häiritä ketään, luulisin.



Pasilla on aina jääkylmät jalat, joten hän käyttää mielellään tossuja aamuisin ja iltaisin. Minäkin kyllä omistan tossut mutta koen ne epämukaviksi (minun jalkojani ei palele kuin pakkasessa), joten kuljen mielummin avojaloin.



Tässä lupaamani kuvat Saanan ja Ollin tyynystä. Ostimme sen designmyyjäisistä joulukuussa. Käsinpainetussa kohoprintissä on postikorttitekstejä 1906-1944 lähetetyistä korteista. Viestit ovat hellyyttäviä, mutta sopivan vaikeasti luettavissa, niin että tekstit muodostavat mielenkiintoisen pinnan. Kankaan visuaalinen ilme on todella kaunis. Saana ja Olli tekevät tuotteensa alusta loppuun Turussa, ja valmistukseen käytetään kierrätettyjä vanhan ajan napakoita lakanakankaita.



Sata tapaa sijata sänky. Koen suurta nautintoa asetellessani peittoja ja tyynyjä sänkyyn eri tavoin. Pasi petaa meidän sängyn vain harvoin. Luultavasti siksi, että pelkää (tietää) minun kuitenkin korjailevan lopputulosta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti