torstai 15. huhtikuuta 2010
Tällä viikolla on vietetty hulluja päiviä. Enkä tarkoita ainoastaan Stockmannin keltaista kampanjaa, vaan elämää yleensä. Eilen oli viimeinen työpäiväni lastenhoitajana. En osannut aavistaa, kuinka surullista lähteminen on. Vanhempi lapsista, viisivuotias tyttö, oli aivan suunniltaan tunnemyrskystä ja itki lopulta lohdutonta itkua puristaen minua kaksin käsin. (Tunsin kirjaimellisesti piston sydämessäni, sillä rintaneulani aukesi halatessa ja neula upposi ihooni.) Meistä ehti viimeisen seitsemän ja puolen kuukauden aikana, jolloin hoidin heitä heidän kotonaan, tulla todella läheiset. Tuntui hassulta jutella asioista, joista lapset kai yleensä juttelevat vanhemmilleen: tyttö kysyi minulta kuolemasta, jumalasta, avaruudesta ja vanhenemisesta. Tytön pikkuveli on ihanin pikkulapsi, jonka olen koskaan tavannut ja ottaisin hänet milloin hyvänsä omakseni. Teen gradua näiden lasten kielenkehityksestä, joten tulen ainakin aineistoni kautta pitämään heidät jokapäiväisissä ajatuksissani vielä pitkään.



Perhe oli poiminut minulle kimpun pajunkissoja läksiäislahjaksi.



Tyttö oli piirtänyt ja askarrellut minulle kaksi korttia. Ylemmässä on pienen punaisen kanan talo, kana itse, munia sekä vasta kuoriutunut kiero tipu :D. Alemmassa kuvassa on talo, jonka ikkunasta vilkuttavat tyttö, hänen pikkuveljensä, minä ja naapurin tyttö. Pihalla keikailee hassu tipu pöydän päällä ja taivaalla on valtava sateenkaari. Tämä kuva liikutti minut kyyneliin, tyttö nimittäin piirtää minut aina kaikkiin kuviin, jotka esittävät tosielämän henkilöitä. Minulla on laatikossa tallessa monta piirrettyä kuvaa meistä kahdesta sydänten ympäröimänä. Voi lapsi riepua.

Eilen hulluutta lisäsi graduseminaariesitelmäni deadline. Sain kuin sainkin työni palautettua ennen puoltayötä. Nyt jännittää ensi viikolla tapahtuva "arvostelu", eli mitä opponentti, professori ja muut seminaarilaiset työstäni sanovat.

Tämän päivän hulluus liittyykin sitten jo ihan oikeisiin Hulluihin päiviin. Pasi kävi nimittäin aamulla minun nukkuessani ostamassa tämän:



Nintendo Wii. Mukana tuli Wii sportin lisäksi Wii fit plus ja tasapainolauta, joten jonkinlaista hyötyäkin kapistuksesta voi olla. Itse pelaan todella harvoin mitään videopelejä (Tekkenissä olen haka, ja Silent Hill -tyyppisiä kauhupläjäyksiä tykkään katsoa vierestä, vaikken itse uskalla ohjata), mutta yksi ehdoton suosikki minulla on ollut lapsuudesta asti...ja niinhän siinä kävi, että marssin päivällä kauppaan ostamaan Super Mario Brossin.



Meillä oli pienenä 8-bittinen Nintendo (kenellä ei?), eikä Super Mario bros 3:n voittanutta ole. Saa nähdä, millainen tämä uusi on. Olen innoissani! Pelissä on perinteisten juttujen lisäksi ainakin rupellipää-Mario ja pingviini-Mario! Poikkesin Hulluille päiville tänään vain pikaisesti (huomenna menen oikeasti) hakeakseni Herkun puolelta muutaman hyvän tarjouksen:



Balsamicoa, oliiviöljyä, hunajaista dijon-sinappia ja Stockan delicatess pestoa. Lisäksi ostin kreikkalaisen leivän ja italialaista tuorepastaa (savukinkkuraviolia), joka pääsikin peston kanssa lautaselle jo tänään. Herkut on muuten kuvattu hauskojen uusien keittiöpyyhkeidemme kanssa. Sain ne lahjaksi eräältä ystävältäni, jonka pienelle pojalle tuunaan syöttötuolia. Itse tuoli on valmis mutta siihen täytyy vielä ommella muutamat pehmustetyynyt. Ehkä tämän hullun viikon aikana ehdin nekin vielä tekemään.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti